Saarirakentamisesta

Olen saanut viimeisen vuoden aikana kuulla useammankin kerran kysymyksen, että joko mökki on valmis.  Mökin valmiusaste lienee määrittelykysymys. Toki vielä on paljonkin erinäisiä pikkuhommia tehtävänä (kuten ne kuuluisat viimeiset listat, kesäkeittiö, akryylimassan tursottelut, hyllyjen ja naulakkojen tekoa, valokatteen sutiminen jollain aineella, ...) mutta nyt alan vähitellen kallistumaan siihen, että vastaus voisi kallistua "kyllä":n puolelle.  Syksyn mökkeilyviikonloput alkavat nyt joka tapauksessa olemaan kortilla ja talvi painaa päälle, mutta vielä tuli oltua yhden yön verran mestoilla viikonloppuna. Jotain tuli jopa saatua aikaankin. Perheen naiset olivat molemmat tahoillaan matkoilla mutta poika oli viikonloppuvapaalla intistä - joskin varsin flunssaisena. Päätimme, että hänen olisi kivempi parannella itseään mökillä kuin yksin kotosalla, joten lähdimme lauantaiaamuna matkaan kahdestaan. Kovin kummoista ohjelmaa ei itsellänikään ollut mielessä. Lähinnä sen varmistelu

No siinähän kävi sitten niin, että ei tämän syksyn osalta mökkihommat vielä aivan loppuneetkaan, vaikka olin jo autuaasti siihen luuloon tuudittautunut. Pahoittelut jo etukäteen pitkästä postauksesta, kun taasen on hiukkasen kerrottavaa! Kas, vaimon kanssa olimme jo tuumailleet, että jossain vaiheessa tuohon mökin sivuterassille voisi pystyttää jonkinlaisen valokatteen. Tällöin kesäinen pieni vesikuuro ei välttämättä aina tarkoittaisi sitä, että olisi siirryttävä sisäruokintaan. Ja kun valokatteita kerran lähti vertailemaan, niin yksi asia johti toiseen... Muistutan jälleen olevani saarirakentaja, jonka vuoksi lasiset valokatteet eivät tuntuneet hyvältä idealta. Päädyinkin metsästämään nimenomaan polykarbonaatista tehtyjä muovilevyjä, sillä sellaisten valonläpäisyominaisuudet ja kestävyys vaikutti muovivaihtoehdoista parhailta. Halusimme nimenomaan lasimaisen tasaisen pinnan, joten Suomen markkinoita vallitsevat trapetsi- ja kennolevyt, sekä eräältä valmistajalta löytyvä kaareva elemen