Saarirakentamisesta

Olen saanut viimeisen vuoden aikana kuulla useammankin kerran kysymyksen, että joko mökki on valmis.  Mökin valmiusaste lienee määrittelykysymys. Toki vielä on paljonkin erinäisiä pikkuhommia tehtävänä (kuten ne kuuluisat viimeiset listat, kesäkeittiö, akryylimassan tursottelut, hyllyjen ja naulakkojen tekoa, valokatteen sutiminen jollain aineella, ...) mutta nyt alan vähitellen kallistumaan siihen, että vastaus voisi kallistua "kyllä":n puolelle.  Syksyn mökkeilyviikonloput alkavat nyt joka tapauksessa olemaan kortilla ja talvi painaa päälle, mutta vielä tuli oltua yhden yön verran mestoilla viikonloppuna. Jotain tuli jopa saatua aikaankin. Perheen naiset olivat molemmat tahoillaan matkoilla mutta poika oli viikonloppuvapaalla intistä - joskin varsin flunssaisena. Päätimme, että hänen olisi kivempi parannella itseään mökillä kuin yksin kotosalla, joten lähdimme lauantaiaamuna matkaan kahdestaan. Kovin kummoista ohjelmaa ei itsellänikään ollut mielessä. Lähinnä sen varmistelu

No siinähän kävi sitten niin, että ei tämän syksyn osalta mökkihommat vielä aivan loppuneetkaan, vaikka olin jo autuaasti siihen luuloon tuudittautunut. Pahoittelut jo etukäteen pitkästä postauksesta, kun taasen on hiukkasen kerrottavaa! Kas, vaimon kanssa olimme jo tuumailleet, että jossain vaiheessa tuohon mökin sivuterassille voisi pystyttää jonkinlaisen valokatteen. Tällöin kesäinen pieni vesikuuro ei välttämättä aina tarkoittaisi sitä, että olisi siirryttävä sisäruokintaan. Ja kun valokatteita kerran lähti vertailemaan, niin yksi asia johti toiseen... Muistutan jälleen olevani saarirakentaja, jonka vuoksi lasiset valokatteet eivät tuntuneet hyvältä idealta. Päädyinkin metsästämään nimenomaan polykarbonaatista tehtyjä muovilevyjä, sillä sellaisten valonläpäisyominaisuudet ja kestävyys vaikutti muovivaihtoehdoista parhailta. Halusimme nimenomaan lasimaisen tasaisen pinnan, joten Suomen markkinoita vallitsevat trapetsi- ja kennolevyt, sekä eräältä valmistajalta löytyvä kaareva elemen

Erinäisten sattumien ja muuttuneiden suunnitelmien summana a) pääsin taas viikonloppuna mökille ja b) vaimo pääsi mukaan. Kumpikaan ei viikko takaperin näyttänyt todennäköiseltä. Olin tehnyt vain yhden etukäteishankinnan seuraavan mökkireissun varalle. Kyseessä oli helpotusta 4G-yhteyteen, jonka kautta on tullut jo katseltua useampikin streamattu show. Ongelmana on ollut se, että tuo yhteys tuntuu toimivan sutjakasti vain joskus ja jouluna, jos silloinkaan. Työkaverit vinkkasivat taannoin sivuston nimeltä satshop.fi , josta olivat itse saaneet apua oireisiinsa. Päädyin lopulta keskiviikkoiltana tilaamaan heiltä hyvät suositukset saaneen kaksoisantennin sekä 10 metriä tupla-antennijohtoa ja yllätys oli suuri, kun jo perjantaiaamuna sain viestin, että paketti olisi noudettavissa läheisestä noutopisteestä. Se siis ehti nätisti mukaan reissullemme. Perjantai oli jo hämärtymässä kun pääsimme saareen, joten antennihommat jäivät lauantaiksi. Olin varannut matkan varrelta mukaan myös metrin mi

Sain tällä kertaa mökille mukaan perheen molemmat naiset. Pääsimme lähtemään matkaan vasta melko myöhään perjantaina, mutta valoa riitti vielä juuri ja juuri saareen soutelun ajaksi. Järvi oli tyyni ja iltainen tunnelma kerrassaan kohdallaan. Nyt olin muistanut pakata mukaan jopa TV-antennijohdonkin, joten pääsin virittelemään kanavia - joita ei luonnollisesti löytynyt ainoatakaan. Joten ei muuta kuin otsalamppupipo päähän ja katolle juuri alkaneessa tihkusateessa. Aavistelin, että antenniin kiinnittämässäni liittimessä oli kaapelin keskellä oleva kuparijohto jäänyt himpun liian lyhyeksi. Aavisteluni osui veikkauksessaan täysin oikeaan, joten kuorin johtoa vielä hiukan pidemmälle ja ruuvasin liittimen takaisin paikoilleen. Kun pääsin takaisin töllöttimen äärelle, se ilmoittikin jo löytäneensä useamman kymmentä kanavaa. Luulisi riittävän normikäyttöön. Otsalampun valossa antennijohtoa tunaamassa Sohvaperuna Ajattelin ensin ottaa viikonlopun ihan vaan rennosti, mutta jotain pientä alkoi

Tällä kertaa lähdimme vaimon kanssa mökkikeikalle poikkeuksellisesti vasta lauantaiaamuna. Jos joku luulee, että nyt oli aika nauttia kättemme töistä ja vain rentoutua, niin saa pettyä. Toki vielä jäljellä on monenlaista viimeistelyhommaa - sekä muutama isompikin harkinnassa oleva idea. Nyt aloittelin työt televisioalalla. Tarkemmin sanottuna TV-antennin asentajana. Olin jo muutama viikko takaperin ostanut antennin, parimetrisen putken, pari erilaista seinäkiinnikettä ja 16mm2 kuparijohtoa maadoituskaapeliksi. Seinäkiinnikkeistä toinen tulisi kiinni katon harjan alle otsalautaan ja toinen tukeutuisi mökin seinään putken avulla. Kun toin värkit mökille, niin huomasin ettei seinäkiinnikkeen pituus riittänyt alkuunkaan. Siinä on kaksi sisäkkäistä putkea, jotka oli tarkoitus kiristää pulteilla kiinni toisiinsa kun ne on vedetty sopivaan pituuteen. Mutta putkien mitta jäi harmittavasti muutaman kymmenen senttiä vajaaksi. Siispä vein sisemmän putken takaisin kotiin ja ostin Puuilosta yhtä pa

Hyvinkin tarkkaan tasan kaksi vuotta sitten oli jännät paikat, kun rakennuslupa oli laitettu vetämään ja se tulikin hyväksytyksi ihan ennätysajassa. Mennäviikolla asioin taas rakennusvalvonnan kanssa ja sovin lopputarkastuksen maanantaille. Toki olin kysellyt matkan varrella, että haluavatko tulla tekemään perustus-, hormi-, käyttöönotto- ym. katselmuksia mutta ne kuulemma pystyi hoitamaan "sitten lopuksi" yhdellä kertaa. Joten nytpä oli sitten sen aika. Käydäänpä läpi perinteiseen tapaan viikonlopun askareet, mutta ens'alkuun kuva lopputarkastuksen jälkeisistä tunnelmista. Ilmeestä voi jo ehkä tässä vaiheessa tehdä päätelmiä siitä miten siinä kävi! Viikonlopulle oli povailtu ihan ok-säätä (joskin viileää sellaista), mutta jotenkin onnistuin työntämään venhoni vesille juuri sellaisella hetkellä kun alkoi ripsiä vettä. Ja saapumaan saaren rantaan samalla hetkellä, jolloin sade lakkasi. Aina ei voi voittaa. Ilokseni huomasin, että viime kerralla asennetut kaideköydet olivat