Lopputarkastuksen jälkeen rakentelu eikun jatkuu vaan

Tällä kertaa lähdimme vaimon kanssa mökkikeikalle poikkeuksellisesti vasta lauantaiaamuna. Jos joku luulee, että nyt oli aika nauttia kättemme töistä ja vain rentoutua, niin saa pettyä. Toki vielä jäljellä on monenlaista viimeistelyhommaa - sekä muutama isompikin harkinnassa oleva idea.

Nyt aloittelin työt televisioalalla. Tarkemmin sanottuna TV-antennin asentajana. Olin jo muutama viikko takaperin ostanut antennin, parimetrisen putken, pari erilaista seinäkiinnikettä ja 16mm2 kuparijohtoa maadoituskaapeliksi. Seinäkiinnikkeistä toinen tulisi kiinni katon harjan alle otsalautaan ja toinen tukeutuisi mökin seinään putken avulla. Kun toin värkit mökille, niin huomasin ettei seinäkiinnikkeen pituus riittänyt alkuunkaan. Siinä on kaksi sisäkkäistä putkea, jotka oli tarkoitus kiristää pulteilla kiinni toisiinsa kun ne on vedetty sopivaan pituuteen. Mutta putkien mitta jäi harmittavasti muutaman kymmenen senttiä vajaaksi. Siispä vein sisemmän putken takaisin kotiin ja ostin Puuilosta yhtä paksun ja 40cm pitkän teräsakselin jonka hitsasin putken jatkoksi. Päälle suhautin sinkkimaalia siinä toivossa, ettei taideteokseni lähtisi ruostumaan ainakaan ihan heti.

Tällä kertaa siis pääsin ruuvailemaan kiinnikkeet seinään ja passailemaan pystyputken niihin kiinni. Hitsausviritelmäni osoittautui juurikin hyvän mittaiseksi. Kun putket olivat paikoillaan, täytyi viritellä hiukan johtoja. Sähkömiehen jo vuosi takaperin seinän läpi tuoma antennijohto pääsi vihdoin katolle asti. Sen lisäksi kiinnitin 16mm2 kuparijohdon pystyputkeen ja vein sen toisesta päästään kiinni maadoituskaapeliin, joka lähtee sähkökaapista maahan. Tarinan mukaan tästä kytkennästä on hyötyä jos salama sattuu lasauttamaan suoraan mökin katolla olevaan antenniin eikä vaikkapa siihen viereiseen mäntyyn.

Herra jälleen katonrajassa

Maadoituskaapeli kiinnitettynä tukevasti pystyputkeen

Istuva Härkä kiinnittelee maadoituskaapeleita toisiinsa, ugh

Itse antennihärpäke oli helppo kasata. Kipusin sen kanssa katolle ja googlettelin missä sijaitsevat lähimmät TV-mastot. Meidän tapauksessa potentiaalisin näytti olevan suoraan idässä noin 30km päässä, joten suuntasin antennin sinne ja kiinnitin pystyputkeen. Lopuksi piti vielä kiinnittää antennijohto. Se tapahtuu ns. F-liittimellä, jollaisen olin myös varannut mukaan. F-liitin on oikeastaan vain holkki jossa on sisäkierre. Antennijohdon päätä puretaan sentin verran, käännetään ulkokehällä kulkevat karvat johdon kuoren päälle ja ruuvataan liitin niiden päälle. Antennijohdon sisällä kulkee jäykkä kuparijohto, joka saa näytellä liittimen navan virkaa. Tällainen tee-se-itse -henkinen urosliitin sitten ruuvataan antennissa olevaan vastaavaan naarasliittimeen.

Ja että alkoiko kuva näkyä? Rehellisesti sanottuna en tiedä, sillä television ja antennipistorasian välinen antennijohto unohtui kotiin... Täytyy siis kokeilla ensi kerralla.

Siinä se seisoo

Aloittelin lauantaina vielä toistakin projektia, jonka sain päätökseen vasta sunnuntain puolella. Vetäisin nimittäin puutarhaletkun huussin lattian läpi allaskaappiin ja asensin pöytälevyyn kylmävesihanan. Olin etsiskellyt sopivaa hanaa jo jonkin aikaa mutta Suomesta ei kerta kaikkiaan näyttänyt löytyvän (hyvännäköistä) hanaa, jossa ei ole sekoittajaa. Meillä kun vesi tulee suoraan järvestä ja tasan siinä lämpötilassa kuin järvikin on, niin riittää, että hanan saa päälle, pois ja kaikkiin asentoihin niiden välillä. Siispä nettikauppa toi nätin ja edullisen kylmävesihanan suoraan Kiinasta. Laadusta ei toki ole takuita.

Näiden hanojen kanssa täytyy tietysti alkaa jo olla hiukan varuillaan, kun ilmat ovat kylmenemään päin. Ennen talvea täytyy joka tapauksessa ottaa pumppu rannasta talvisäilöön ja tyhjätä. Samoin on tärkeää valuttaa enimmät vedet pois letkuista. Puutarhaletkut kyllä kestävät veden jäätymisen mutta hanat ja liittimet eivät. Siksi putkien liitokset tulee tehdä sellaisiin kohtiin, mihin ei talveksi jää vettä.

Käsienpesupaikka huussissa

Vaimo keskittyi käyttelemään oksasilppuriaan ja siisti sillä pihamaata. Hanahommien jälkeen siirryin minäkin siistimishommiin ja otin hiet pintaan kirveen kanssa. Yksi puupino tuli jälleen hakattua klapeiksi mutta sitä hommaa on vielä jatkossakin luvassa runsain mitoin.