Saarirakentamisesta

No niinhän siinä kävi, että kunnon talvi antoi vielä odottaan itseään. Ja kun jäi hiukan harmittamaan, että huussin ovea en ehtinyt viime keikalla tehdä, niin päätin vielä lähteä yhden yön taktiikalla käymään saaressa. Nyt rautavihtrillin tummentumiset olivat jo selvästi näkyvissä räystäillä - sekä myös ne kohdat jotka olivat jääneet ainetta vaille... No, nuo on helppo paikkailla myöhemmin.  Ihmettelen kyllä edelleen miten seinät ovat edelleen pikemminkin vihertävän kellertävät kuin harmaat. Toivottavasti kevätauringon UV-säteily saa lopulta ihmeitä aikaan. Ei mökkeily ole hullumpaa näin marraskuussakaan. Lounaalla (majapaikkani terassilla) taas vaihteeksi purkkitonnikalaa. Vihdoin sain viimeisenkin oven ruuvailtua kasaan. Kuten tarkkasilmäisimmät jo huomaavatkin, ovien paneloinnit on tehty 45-asteen kulmassa. Sen lisäksi, että tämä design mielestäni sopi niihin paremmin kuin vaaka- tai pystylaudoitukset, niin tällä rakenteella on myös hyötyjä. Ovilla kun on ajan saatossa tapana väänty

Meidän perheessä minä olen se joka tähän mennessä on vastannut pitkälti rakennusurakan fyysisestä puolesta. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei kiinnostusta löytyisi muiltakin! Tänä viikonloppuna saimme lopulta aikataulut sopimaan siten, että vaimokultakin pääsi mukaan tarkastamaan työmaan. Sen verran kuitenkin otimme rennommin, että lähdimme matkaan vasta lauantaiaamuna. Tällä kertaa kyytiin pääsi lähinnä vain työkaluja sekä Kekkilän pömpeliin sopiva tuuletusputki. Olin käynyt hakemassa sen suoraan Meltexiltä, koska 75mm putket tuppaavat olemaan lähinnä harmaata viemäriputkea ja halusin itse mustan putken ainakin katon yläpuoliselle osalle. Tämä ei kyllä ole ihan yhtä jäykkää kamaa, mutta katsellaan nyt miten tuolla pärjää. Kekkilän mukana tuli putkeen sopiva hattu mutta se ei ollut musta, joten pakkasin mukaan myös spray-pullollisen mustaa maalia. Lisäksi Lahdesjärven K-Raudasta löytyi huopakatolle sopiva läpivienti, joka tarvitaan ettei huussista tule sadekelillä vesivessa. Putki ja läp

Viikonlopun teemana oli mäiskiä rautavihtrillillä käsitellyt ulkoverhouspaneelit varaston seiniin, viimeistellä lattia ja tehdä ovet. Perinteisen peräkärryilyperjantain ja katamaraanikuskauksen jälkeen alkoi varasto lauantaiaamuna saada lopullista pintaa ylleen. Takaseinä oli nopea lyödä paikalleen, sillä laudat olivat kaikki yli 5-metrisiä, joka on rakennuksen leveys. Varaston syvyys on 2,5 metriä, eli yhdestä laudasta tuli nopeasti pari kerrosta ilman että tarvittiin saumoja runkopuiden kohdille. Viistot katon alla olevat osuudet tietysti vaativat huomattavasti enemmän näpertelyä. Rautavihtrillikäsittely sekä näkyi paneelien vihertävässä sävyssä, että maistui suussa. Nimittäin kun puuta pätki sirkkelillä ja hengitteli sen pölyä, niin suuhun alkoi tulla ikään kuin veren makua. Se lienee raudan ansiota ja varmasti erittäin terveellistä. Paneelit eivät kyllä näytä harmaantuneen vielä lainkaan, ainakaan ulkopuolelta, joka on karkeampaa sahattua pintaa. Sen sijaan sisäpuolelta niissä kohd

Olemme pohtineet miten käsittelisimme mökkimme hirret niin, että ne sulautuisivat nätisti ympäristöön, eivät homehtuisi sään armoilla, mahdollistaisivat hirren luonnollisen hengittävyyden ja mikä tärkeintä, eivät vaatisi kovinkaan usein (mieluimmin ei koskaan) uusintakäsittelyä. Muovia sisältävistä pinnoitteista varoitellaan joka keskustelupalstalla, varsinkin sellaisista, jotka tekevät hirren pintaan kosteuden tasoittumista estävän kalvon. Hengittäviä ja hirsille tarkoitettuja tököttejä toki löytyy mutta niissä huoltokäsittely on yleensä tehtävä noin 5-10 vuoden välein. Punamulta ei meidän mökkimaisemaamme sovi. Panu "Talotohtori" Kaila on kirjoitellut siihen malliin, että jos puutalo vain pidetään kuivana (eli riittävän korkean ja oikein tehdyn perustuksen päällä), se ei välttämättä tarvi minkäänlaista pinnoitusta. Luonnossa puu kelottuu ja kestää jopa satoja vuosia hyvissä olosuhteissa. Kuulostaa hurjalta ajatukselta, että puuta ei suojattaisi sateelta ja tuiskulta, mutta

Raksaviikonloppu alkoi jälleen jälleen parjantaina. Liikuttiin taas peräkärryn kantavuuden rajamailla, kun kyydissä oli mm. Lahdesjärven K-Raudasta mukaan napattu kattolaudoitus ja Kekkilän kuivakäymälä, sekä Katepalin tehtaanmyymälästä haetut kakkoslaadun kattohuovat (=huomattavasti edullisempaa kuin rautakaupoista löytyvä - vink, vink) ja reunapellit. Virittelin illan pimentyessä katamaraanini toimintakuntoon ja soutelin tyynessä syysillassa se perässä saareen. Aamu alkoi reippaasti lastin tyhjennyksellä, jonka jälkeen ajelin paikalliseen rautakauppaan hakemaan varaamani lattialaudat. Talkooväki saapui juuri parahiksi kantelemaan kuormaa, joten saareen mentiin yhtä matkaa hinaten katamaraania ja työmiehiä veneen perässä.  Rantautumista airopelillä Työnjako sovittiin sellaiseksi, että minä koikkelehdin katolla ja talkooväki ruuvailee varaston lattiaa kasaan. Tarkoitus oli ollut ostaa ihan perus mökkilaatuista lattialankkua mutta huomasimme lankun olevankin varsin laadukasta kamaa. Nim

Kävin viikolla Tampereen suosikkirautakaupassani Lahdesjärven K-Raudassa täyttämässä peräkärryn mm. vajaasärmäisellä kakkosnelosella ja 48x148 kestopuulla (josta tulee varaston alajuoksut). Paljon rakennelleena Lahdesjärvi on valikoitunut vakiopaikakseni muutamastakin syystä. Ensinnäkin se on näppärästi moottoritien varrella ja aivan IKEA:n naapurissa (jossa tulee myös usein käytyä samalla ideoimassa). Toisekseen sen halli on mukavan tilava ja selkeä ainakin verrattuna erään ulkomaalaisketjun vastaavaan. Ja hyvä asiakaspalvelu ansaitsee toki vielä erityismaininnan. Pääsin saareen vasta melko myöhään perjantai-iltana, joten en jaksanut alkaa purkamaan kuormaa ennen aamua. Sää oli kuitenkin tyyni ja taivas pilvetön, joten koitin ikuistaa syksyisen tunnelman muistuttamaan, ettei mökkikautta ole tarpeen lopettaa ihan heti kesälomien loppuessa. Aamun koittaessa könysin rannalle ja aloin virittelemään venekatamaraaniani puutavaran kuljetusta varten. Talkooväen saapuessa laitoimme keksinnön

Tänä viikonloppuna hommat jatkuivat pilareiden muurauksella anturoiden päälle. Lisäksi viime viikonloppuna loppui aika ja betoni kesken varaston anturoiden osalta, joten heti kärkeen kaadoin niihin kurat ja asettelin teräkset tanaan. Mökin anturat olivat saaneet kuivaa arkipäivien yli, joten muotit saattoi nyt purkaa ja linjalankojen avulla viritellä alimmat harkot oikeaan linjaan. Paras olisi jos pilari olisi keskellä anturaa, mutta jouduin muutamassa tapauksessa tekemään hiukan kompromisseja alustan epätasaisuuden takia. Näissä kaikissa on joka tapauksessa kallio suoraan alla, joten ongelmia tuskin tulee. Tässä kohtaa piti jo tehdä valintoja sen suhteen miten korkealle mökki tulee. Alla olevan kuvan keskimmäinen antura  (tuvan takaseinän keskikohta) nousi kaikista korkeimmalle, joten päätin muurata sen päälle vain yhden harkon ja ottaa siitä koron muille. Tuuletusrakoa rossipohjan alle tulee siis vähimmilläänkin 40cm, enimmillään noin 80cm.  Samaiseen anturaan tuli myös ikuistettua s

Koska viikonloppurakentaminen ja saari, niin olen tehnyt mahdollisimman paljon etukäteisvalmisteluja kotosalla. Tällä kertaa varustauduin anturoiden valamiseen nikkaroimalla jonkinlaisen määrän 60x60cm anturamuotteja vajaasärmäisestä laudasta (niitä kaksi päällekkäin, niin saadaan riittävä 20cm korkeus). Osan anturoista voi valaa suoraan kaivettuihin kuoppiin mutta jokunen jää maan pinnalle ja tarvitsee muotin. Lisäksi hain harjaterästä, jonka pilkoin 50cm palasiksi ja hitsasin ristikot jokaisen anturan raudoituksiksi.  Kaikkea rakennusroinaa en sentään kannata kuljettamaan kotoa asti, joten tilasin paikallisesta K-Raudasta aimo kasan kuivabetonisäkkejä, pilariharkkoja ja harjaterästä valmiiksi rannalle. Kun viikonloppu koitti, alkoi taas ankara veneilyrumba. Perämoottori lähti reissuun peräkontissa kumollaan, jolloin siihen iski paha karma enkä saanut sitä koko viikonloppuna käyntiin.  Soutaminen onnistui jalat suorana betonisäkkien päällä, mieli oli tyyni kuin järven selkä ja kakkosv