Saarirakentamisesta

Meidän perheessä minä olen se joka tähän mennessä on vastannut pitkälti rakennusurakan fyysisestä puolesta. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei kiinnostusta löytyisi muiltakin! Tänä viikonloppuna saimme lopulta aikataulut sopimaan siten, että vaimokultakin pääsi mukaan tarkastamaan työmaan. Sen verran kuitenkin otimme rennommin, että lähdimme matkaan vasta lauantaiaamuna. Tällä kertaa kyytiin pääsi lähinnä vain työkaluja sekä Kekkilän pömpeliin sopiva tuuletusputki. Olin käynyt hakemassa sen suoraan Meltexiltä, koska 75mm putket tuppaavat olemaan lähinnä harmaata viemäriputkea ja halusin itse mustan putken ainakin katon yläpuoliselle osalle. Tämä ei kyllä ole ihan yhtä jäykkää kamaa, mutta katsellaan nyt miten tuolla pärjää. Kekkilän mukana tuli putkeen sopiva hattu mutta se ei ollut musta, joten pakkasin mukaan myös spray-pullollisen mustaa maalia. Lisäksi Lahdesjärven K-Raudasta löytyi huopakatolle sopiva läpivienti, joka tarvitaan ettei huussista tule sadekelillä vesivessa. Putki ja läp

Viikonlopun teemana oli mäiskiä rautavihtrillillä käsitellyt ulkoverhouspaneelit varaston seiniin, viimeistellä lattia ja tehdä ovet. Perinteisen peräkärryilyperjantain ja katamaraanikuskauksen jälkeen alkoi varasto lauantaiaamuna saada lopullista pintaa ylleen. Takaseinä oli nopea lyödä paikalleen, sillä laudat olivat kaikki yli 5-metrisiä, joka on rakennuksen leveys. Varaston syvyys on 2,5 metriä, eli yhdestä laudasta tuli nopeasti pari kerrosta ilman että tarvittiin saumoja runkopuiden kohdille. Viistot katon alla olevat osuudet tietysti vaativat huomattavasti enemmän näpertelyä. Rautavihtrillikäsittely sekä näkyi paneelien vihertävässä sävyssä, että maistui suussa. Nimittäin kun puuta pätki sirkkelillä ja hengitteli sen pölyä, niin suuhun alkoi tulla ikään kuin veren makua. Se lienee raudan ansiota ja varmasti erittäin terveellistä. Paneelit eivät kyllä näytä harmaantuneen vielä lainkaan, ainakaan ulkopuolelta, joka on karkeampaa sahattua pintaa. Sen sijaan sisäpuolelta niissä kohd

Olemme pohtineet miten käsittelisimme mökkimme hirret niin, että ne sulautuisivat nätisti ympäristöön, eivät homehtuisi sään armoilla, mahdollistaisivat hirren luonnollisen hengittävyyden ja mikä tärkeintä, eivät vaatisi kovinkaan usein (mieluimmin ei koskaan) uusintakäsittelyä. Muovia sisältävistä pinnoitteista varoitellaan joka keskustelupalstalla, varsinkin sellaisista, jotka tekevät hirren pintaan kosteuden tasoittumista estävän kalvon. Hengittäviä ja hirsille tarkoitettuja tököttejä toki löytyy mutta niissä huoltokäsittely on yleensä tehtävä noin 5-10 vuoden välein. Punamulta ei meidän mökkimaisemaamme sovi. Panu "Talotohtori" Kaila on kirjoitellut siihen malliin, että jos puutalo vain pidetään kuivana (eli riittävän korkean ja oikein tehdyn perustuksen päällä), se ei välttämättä tarvi minkäänlaista pinnoitusta. Luonnossa puu kelottuu ja kestää jopa satoja vuosia hyvissä olosuhteissa. Kuulostaa hurjalta ajatukselta, että puuta ei suojattaisi sateelta ja tuiskulta, mutta

Raksaviikonloppu alkoi jälleen jälleen parjantaina. Liikuttiin taas peräkärryn kantavuuden rajamailla, kun kyydissä oli mm. Lahdesjärven K-Raudasta mukaan napattu kattolaudoitus ja Kekkilän kuivakäymälä, sekä Katepalin tehtaanmyymälästä haetut kakkoslaadun kattohuovat (=huomattavasti edullisempaa kuin rautakaupoista löytyvä - vink, vink) ja reunapellit. Virittelin illan pimentyessä katamaraanini toimintakuntoon ja soutelin tyynessä syysillassa se perässä saareen. Aamu alkoi reippaasti lastin tyhjennyksellä, jonka jälkeen ajelin paikalliseen rautakauppaan hakemaan varaamani lattialaudat. Talkooväki saapui juuri parahiksi kantelemaan kuormaa, joten saareen mentiin yhtä matkaa hinaten katamaraania ja työmiehiä veneen perässä.  Rantautumista airopelillä Työnjako sovittiin sellaiseksi, että minä koikkelehdin katolla ja talkooväki ruuvailee varaston lattiaa kasaan. Tarkoitus oli ollut ostaa ihan perus mökkilaatuista lattialankkua mutta huomasimme lankun olevankin varsin laadukasta kamaa. Nim