Viikonlopun teemana oli mäiskiä rautavihtrillillä käsitellyt ulkoverhouspaneelit varaston seiniin, viimeistellä lattia ja tehdä ovet. Perinteisen peräkärryilyperjantain ja katamaraanikuskauksen jälkeen alkoi varasto lauantaiaamuna saada lopullista pintaa ylleen.
Takaseinä oli nopea lyödä paikalleen, sillä laudat olivat kaikki yli 5-metrisiä, joka on rakennuksen leveys. Varaston syvyys on 2,5 metriä, eli yhdestä laudasta tuli nopeasti pari kerrosta ilman että tarvittiin saumoja runkopuiden kohdille. Viistot katon alla olevat osuudet tietysti vaativat huomattavasti enemmän näpertelyä.
Rautavihtrillikäsittely sekä näkyi paneelien vihertävässä sävyssä, että maistui suussa. Nimittäin kun puuta pätki sirkkelillä ja hengitteli sen pölyä, niin suuhun alkoi tulla ikään kuin veren makua. Se lienee raudan ansiota ja varmasti erittäin terveellistä. Paneelit eivät kyllä näytä harmaantuneen vielä lainkaan, ainakaan ulkopuolelta, joka on karkeampaa sahattua pintaa. Sen sijaan sisäpuolelta niissä kohdissa mihin rautavihtrilli oli päässyt valumaan oli selvästi harmaantumisen merkkejä näkyvissä. Sisäpuoli on sileämpää, koska sinne on sahalla ajettu uria. Tiedä sitten onko tuolla sileydellä nimenomaan vaikutusta rautavihtrillin toimivuuteen tai nopeuteen. Aine näytti vaikuttaneen erityisen tehokkaasti lautojen päihin, jotka olivat lähes mustat, kuten alla olevasta kuvastakin näkee.
 |
| Pari ensimmäistä seinää kasassa |
Sellainen huomio muuten vielä rautavihtrillistä, että kun siirtelin käsitellyt pitkät laudat peräkärryyn pari päivää ennen reissua, niin sade pääsi kastelemaan kärryn aisan päälle ylettyneet lautojen päät. Kun perillä nostelin niitä kärrystä pois, huomasin aisassa olevan ruosteisia valumajälkiä. Eli sade oli ilmeisesti saanut lautaan imeytymättömän ja pinnalle jääneen aineen huuhtoutumaan pois ja valuessaan se reagoi ja värjää kaiken alapuolella olevan.
 |
| Lounastauolla majapaikkani kuistilla. Ruokalistalla tänään talon erikoinen (tai itse asiassa se tavanomainen): purkkitonnikalaa ja nuudelikeittoa. |
 |
Illan jo pimetessä alkoi viimeinenkin seinä nousta
|
Aamun valjetessa olikin hyvä jatkaa kesken jäänyttä lattian tekoa. Varaston puolella se oli jo muutamaa lautaa vaille valmis mutta huussin puolella ei ollut vielä edes lattiakannattajia paikoillaan. Käytännössä ne täytyi jiirailla siten, että ne kiertävät Kekkilän pömpelin kohdan mahdollisimman läheltä, jolloin lattialauta ei pääse taipumaan jalan alla silloin kun hotelli helpotukselle ahteria asetellaan. Jätin parin lautarivin kohdalle reilun aukon keskelle tulevaa pyöreää lattia-aukkoa, jolloin myöhemmin on helpompi varmistella ettei reikä osu kannattajien kohdalle.
Päätin myös laudoittaa seinän ja katon rajan umpeen lukuunottamatta huussin seiniä. Huussi nimittäin paneloidaan vielä sisäpuoleltakin, ja sen seinien ja katon välissä täytyy ilman päästä kiertämään. Laitan kummalekin puolelle vielä ilmanvaihtoaukot painovoimaiselle ilmanvaihdolle. Tosin uskoisin rakenteissa olevan (ainakin varaston puolella) sen verran aukkoja, että ilma kyllä vaihtuisi muutenkin.
 |
Lattiat ruuvailtuna paikoilleen ja muovit ovien edessä suojaamassa tuulelta ja tuiskulta. Kekkilän käymälä on ylösalaisin suunnilleen tulevan sijoituspaikkansa päällä.
|
Alunperin olin toivorikkaasti ajatellut ehtiväni tehdä myös ovet valmiiksi tällä reissulla. Seinien ja lattian kanssa puuhastellessa meni kuitenkin pidempään kuin oletin. Niinpä virittelin muovit tukevasti oviaukkojen eteen ja toivoin, että ne kestäisivät syksyn viimat. Nyt alkaa säiden puolesta olla jo sen verran epävarmat kelit ja kylmät yöt, että en tiedä milloin tulen seuraavan kerran. Toivottavasti kuitenkin vielä ennen talvea.
 |
Viimeinen silmäys syksyiselle työmaalle ennen lähtöä
|
Kommentit
Lähetä kommentti