Saarirakentamisesta

Laitetaanpa taas tähän alkuun kuva raksaviikonlopun loppupäästä. Tällä blogialustalla kun on taipumus käyttää blogin ensimmäistä kuvaa pikkukuvakkeena/linkkinä itse kirjoitukseen. Parempi siis aloittaa "tähän asti pääsimme" -kuvalla eikä "saavuimme myöhään emmekä jaksaneet enää tehdä mitään" -kuvalla. Saavuimme siis myöhään perjantaina, emmekä jaksaneet enää tehdä mitään. Ei vaiskaan, asensimme vanhan IKEA-hyllyn varaston keittiökulmaukseemme ja paneloin myös huussin seiniä hiukan pidemmälle. Minä, vaimo ja poika kokeilimme ensimmäistä kertaa yöpyä varastossa kolmisin, ja hyvinhän sekin sujui vaikka yöllä lämpötila painui vielä lähemmäs nollaa. Näkymä varaston nukkumaparvelta Aamun saapuessa saapui myös armoitettu talkooporukka. Miehet pääsivätkin heti johtotehtäviin. Sähköurakoitsija oli nimittäin käynyt väkertelemässä omia hommiaan perjantaina ja tuonut mukanaan myös paksun sähkökaapelin, joka pitäisi saada upotettua viikko sitten kaivettuun kaivantoon. Jonkinlais

Suuntasimme saareen perjantaina pojan kanssa. Illan säätiedotus totesi lämpötilasta "+2, feels like -1". Ja melko raikkaallehan se keli pikku tihkusateessa tosiaan tuntui. Veneeseen oli kertynyt noin sata litraa vettä, näpit oli jäässä, ja kuljetettavaakin oli täysi venelasti. Kas kun perämoottori sentään lähti käyntiin. Viime viikonlopun helle oli muistoissa vain. Ai oliko pressut mökin päällä pysyneet paikoillaan? No eivät olleet. Ei koskaan pidä väheksyä pohjoistuulen voimaa. Pressukatteen alla sateensuojassa ollut ruuvilaatikko Ensimmäinen homma olikin sitten viritellä pressut takaisin edes auttavasti, sillä vettä oli luvassa vielä yön yli. Toivoin että aukoista puhaltava tuuli auttaisi edes hiukan kuljettamaan kosteutta pois rakenteista. Tilkittyämme hieman varaston nukkumalaverin vieressä olevaa seinän ja katon saumakohtaa villalla saimme itse asiassa varsin hyvät yöunet. Lämpimät makuupussit ja vaatteet päällä nukkuminen kyllä riittää pitämään raksamiehet lämpiminä kyl

Melkoinen rutistus jälleen takana! Tämän raksakerran suurin saavutus näkyy alla - mökki harjakorkeudessa! Mutta aloitetaanpa kertomus kuitenkin alusta. Kyllä kelpaa hymyillä! Helatorstai kun oli joka tapauksessa vapaapäivä, niin painoin sen verran hommia etupainotteisesti, että pystyin olemaan myös perjantain vapaalla. Eli pitkä rypistys oli taas luvassa. Suuntasimme siis jo keskiviikkoiltana mestoille ja peräkärryssä mukana kulkeutui myös varastoon tuleva jääkaappi, sekä iso vesivaneri. Ai mihin vesivaneria tarvittiin? Noh, päätimme majoittua tästä lähtien kokonaan omalla puolellamme saarta, joten ensitöikseni illalla väsäsin vanerista nukkumalaverin. Saranoin sen seinän puolelta ja toinen reuna killuu kettinkien varassa katosta. Päiväksi koko komeuden saa nostettua ketjuilla lähelle kattoa ja yöllä siinä on 125x200cm nukkumatilaa. Koska olemme vaimon kanssa edelleen hyvissä väleissä, niin mahduimme nukkumaan mainiosti.  Torstaina saapui taas armoitettu talkooporukkamme ja nostelimme

Viikonloppu sujui jälleen, kuten arvata saattaa, saarirakentamisen parissa. Viikko sitten saimme jo kaikki hirret ja lankkutavarat paikalle, joten nyt keskityimme lähinnä niiden laittamiseen toistensa päälle. Ajoimme vaimon kanssa paikalle perjantaina ja lapset tulisivat lauantaina perässä - olihan sunnuntaina sentään äitienpäivä. Samoin lauantaiksi tulisi taas uskollinen avustajajoukko paikalle. Aloitimme hommat jo iltasella eristyshommilla ja nostelemalla seuraavan hirsirivin paikoilleen, jolloin aamulla olisi hyvä aloittaa niiden paukuttelu. Tässä lopulta rakennesuunnittelijan ohjeistamana miten salvosten eriste oikeaoppisesti tulee laittaa. Eli ohuella polypropeeninauhalla kaulan ympäri ja musta paisuva eristelappu pitkittäin salvoksen yli lähelle sisäreunaa. Kyseinen musta eristelappu oli jäänyt arkipäiviksi turpoamaan ja aika mötkö siitä oli tullut. Eristeiden nitoja vauhdissa Hirsiä tosiaan pitää paukutella. Jokainen salvos täytyy nuijia mahdollisimman tiiviiksi, mikä ei läheskä