Saarirakentamisesta

Aloitetaan taas otoksella sunnuntailta, niin saadaan lopputilannetta kuvaava näkymä blogin etukuvaksi. Terassi ja terassin ruuvailija Koska luoja on suonut meille helatorstain arkivapaaksi, tein kuten monet muutkin suomalaiset ja poltin perjantaina yhden lomapäivän. Siispä pääsimme vaimon kanssa starttailemaan jo keskiviikkoiltana, ja edessä oli monenlaista suunnitelmaa piiiitkän viikonlopun varalle. Erinäisten sattumusten takia kävi niinkin, että saimme pakattua jo nyt mukaan läjän patjoja, tyynyjä, peittoja ym. petitarvikkeita, sekä muutamia oleellisia keittiövälineitä, jotka olimme hankkineet jo aiemmin, mutta ne olivat olleet käytössä muualla. Peräkärrykyyti (vaikka nyt jo taas kuomullisena) olisi pölyinen ja vettäkin oli luvassa, niin käärimme kaiken jätesäkkeihin ja kärräsimme kuorman puhtoisena ja kuivana perille. Tällä kertaa pärjäsimme katamaraanin puolikkaalla Torstai ei ollut toivoa vaan tihkua täynnä. Melkoisen kalseaa ja viileää tämä sää kyllä on, kun muistelee millaista i

Laitanpa taas tähän kärkeen kuvan viikonlopun loppupuolelta, niin saadaan blogitekstiin kiinnostava otsikkokuva ja arvon lukijalle selviää, että millaisten askartelujen-paskartelujen parissa tämä viikonloppu lähinnä vierähti. Terassi hahmollaan Mutta jos kuitenkin sananen perjantaista. Syksyisin monet huonekalufirmat myyvät varastoon jääneet terassikalusteet pois erinomaisen houkutteleviin hintoihin. Siihen väliin mekin viime syksynä iskimme ja saimme hyvällä diilillä sohvaryhmän sekä terassipöydän ja siihen tuolit. Sohvaryhmään kuuluvaa kulmapalaa ei kuitenkaan juuri silloin ollut varastossa ja meille luvattiin, että se olisi noudettavissa myöhemmin vuodenvaihteessa. Mutta eipä ollut. Mokomaa ei kuulemma enää valmisteta. Olimme siitä jo kuitenkin maksaneet, joten pitkähkön pähkäilyn tuloksena päädyimme vaihtamaan sen päikseen riippukorituoliin (jonka ohjehinta oli mukamas ainakin triplasti kulmapalan verran - tiedä häntä sitten). Tämän pitkähkön aasinsillan kautta pääsemmekin siihen,

Perjantaina oli taas aika orientoitua mökkirakennushommiin, aivan kuin ennen vanhaan (viime vuonna). Matkaan suuntasimme yhdessä kera vaimon. Viikon aikana oli tullut suoritettua joitain valmistelevia toimenpiteitä. Ensinnäkin tein sähkösopimuksen paikallisen verkkoyhtiön kanssa nyt kun sähköpömpelikin on rannassa pystyssä. Heidän asennusmiehensä (tai miesoletettu) sekä oma sähkömieheni (joka todistettavasti on mies) kävivät viikon mittaan tekemässä omat temppunsa, joten kun illan tullen saavuimme rantaan, saimme tuikata sähköajoneuvomme suoraan latinkiin työmaapistokkeeseen. Vaikka liittymästä toki on joka kuukausi maksettava perusmaksua, eikä se sähkökään ihan ilmaista ole, niin arvelen lystin maksavan meille kuukaudessa noin puolet yhden bensa-autolla ajetun mökkimatkan kuluista. Kiskoimme perässä myös peräkärryn, jossa kulkeutui Meltexiltä hakemani N2-luokan suodatinkangasrulla. Se olisi tarkoitus levitellä lähiaikoina parkkipaikalle ja hankkia jostain läjä mursketta sen päälle. Ny