Uusi kevät, uudet kujeet

Vuosi takaperin säät olivat sen verran lämpimät jo huhtikuussa, että hirsikuormaa päästiin kuljettelemaan saareen jo wappuna (kuten täältä voi muistin virkistämiseksi käydä lukemassa). Tänä vuonna järvi oli vielä jäässä silloin kun sima virtasi, mutta viime viikolla alkoi vihdoin tulla rohkaisevia kuvaviestejä mökkinaapurustolta. 

Olin joka tapauksessa sopinut jo pari juttua viime viikolle, joiden takia reissuun oli lähdettävä - silläkin uhalla että yöpyminen tapahtuisi näköetäisyydellä omasta mökistä, mutta rannalla auton peräkontissa. Olin nimittäin sopinut läheisen maansiirtofirman kanssa, että perjantaiksi venerantaan tulee pieni kaivuri, joka ruoppaa rantaa hiukan syvemmäksi, laajentaa hitusen parkkipaikkaa ja kaivelee rantaan tulevan sähkökaapelin maahan. Toinen asia minkä halusin hoitaa samalla alta pois, oli kylpytynnyrin hakeminen. Siitä täytyykin kertoa hiukan taustoja.

Kas, tarkoitus on nyt keväällä rakennella mökin ympärille mukavan kokoinen terassi, jonka yhteen kulmaan integroituu puilla lämpiävä palju/kylpytynnyri. Niistähän Suomessa riittää valikoimaa, se tuli talven aikana asiaan perehtyessä huomattua. Mutta koska mökki sijaitsee saaressa (ellei se ole vielä lukijalle käynyt selväksi) ja koska olen tee-se-itse -mies, niin halusin kylpytynnyrin, jonka saa kuljetettua pelipaikalle näppärästi vetten yli. Valmiiksi kasatulla mallilla moinen voisi osoittautua koon, painon ja kestävyyden takia haasteelliseksi. Lisäksi haluan harmaannuttaa sen ulkokuoren samaisella rautavihtrilli-mikstuuralla kuin mökin hirret, joten puutavara sai luvan olla käsittelemätöntä. Näillä parametreilla valikoima osoittautuikin jo huomattavasti suppeammaksi. Mutta löytyipä markkinoilta kuitenkin juurikin Saarirakentajalle soveltuva malli! Pohjanmaalla Tervajoella sijaitsee Plastweld Oy ja heidän valikoimassaan on 180cm halkaisijaltaan oleva passeli tee-se-itse -kylpytynnyri. Otin heihin suoraan yhteyttä kyselläkseni tarkempia tietoja ko. mallista ja sain mitä mainiointa asiakaspalvelua. Lopputulema oli, että sovin hakevani kylpytynnyrin heiltä henkilökohtaisesti kun kevät koittaa ja otin lisävarusteiksi vielä lämpösuojan piipun päälle sekä kipinäsuojatun piipun hatun (emmehän halua riskeerata maastopalojen suhteen).

Nyt siis kevät on koittanut ja oli aika suunnata kohti Tervajokea. Esikoinen halusi lähteä matkaan mukaan, joten huristelimme kahdestaan peräkärryn kanssa lakeuksille (tai pikemminkin suhahtelimme, koska alla on tätänykyä sähköauto). Lähtö oli torstaina puolilta päivin. Olin taas puskenut sen verran pitkää päivää, että omatuntoa ei kolkutellut pätkääkään ottaa puolitoista päivää omaa lomaa.

Ehdimme Tervajoelle passelisti Plastweldin varastomiehen työvuoron lopulla. Totesimme yhteistuumin, että kylpytynnyrin pohjalla oleva pyöreä vanerilevy on hitusen isompi kuin peräkärryn leveys. Saimme pari kuormalavaa lastin alle, jolloin kompleksi saatiin aseteltua laitojen yläpuolelle sangen ylvään näköiseksi torniksi. Kuormaliinojen virittely tuollaisen pyöreähkön ja korkean härpäkkeen ympärille olikin sitten melkoinen pulmapeli. Puolisen tuntia siinä ähelsimme, kunnes paketti tuntui olevan sen verran tukevasti kasassa, että matkaan uskalsi lähteä.

Plastweldin mies kärräämässä kylpytynnyriämme

Onneksi tulin ostaneeksi pari uutta kuormaliinaa tätä reissua varten...

Lakeuksilla oli melko tuulista mutta hyvin kuorma pysyi kyydissä. Parin kilometrin jälkeen tarkistimme liinat kerran ja puolimatkan krouvissa uudestaan, kun pysähdyimme toviksi kauppaan ja autoa lataamaan. Kylpytynnyripaketti ei sinällään aivan mahdottomia paina mutta sen liikuttelu ilman kääreistä avaamista ja purkamista (kannen alla on mm. kamiina ja hormi) ei kiinnostellut. Siksipä olin tilannut myös määränpäähän nostopalvelun, jonka avulla kuorma sai jäädä vielä toviksi rannan puolelle odottelemaan kuljetusta saareen.

Kylpytynnyri on saapunut muutaman sadan metrin päähän loppusijoituspaikastaan

Olimme sopivana päivänä mökkimaisemissa, sillä jäät lähtivät järvestä juurikin kyseisen päivän aikana. Lämpömittarikin näytti 15 astetta monta tuntia matkan aikana. Vaikka olisimme päässeet saareenkin asti, saimme mökkinaapureilta majoituksen rannan puolella, sillä seuraavana aamuna kaivurikuski saapuisi jo anivarhain.

Seitsemältä aamuteetä hörppiessä kaivuri sitten jo kolistelikin mökkitietä pitkin. Kävimme mestat läpi ja kuski aloitti rannan ruoppauksella. Kaivuri oli tosiaan melko kompakti. Sanoin että ruoppaushommassa riittäisi kyllä, jos koneella koukkii niin pitkälle kuin rannalta ylettyy. Hetken päästä kun kävin katsomassa miten asia edistyy, kaivuri oli kokonaan järvessä. Vain koppi ja kauha näkyivät pinnalla mutta ilmeisesti sukat eivät kastuneet. Pari isoa ja lujassa olevaa kiveä sinne kuulemma jäi, mutta muuten pitäisi nyt päästä veneellä paremmin kulkemaan kuivempanakin kesänä. 

Jossain vaiheessa koneesta luiskahti toinen kuminen tela pois paikoiltaan ja sitä sitten miehissä yritettiin vääntää takaisin paikoilleen käyttäen apuna mm. kaivurin kauhaa, rautakankea ja karatepotkuja. Onneksi ei tämä kuski ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Vesileikkejä

Enomies oli talkoissa apuna huolehtimassa muutaman puun kaatamisesta parkkipaikan reunalta. Minä ja poika hoitelimme muita hanttihommia ja koitimme lähinnä pysyä pois jaloista. 

Parkkipaikan laajennuksen jälkeen aloimme kaivelemaan ojaa sähkökaapelille. Suunnitelma oli vetää kaapeli lähimmältä pylväältä parkkipaikan kulmalle, johon mittauskeskus tulee. Olin varoiksi tilannut 55m kaapelia (tyyppiä 4x25mm2 AXMK) jos päätyisimme kaivelemaan sitä maahan kiertotietä, mutta suorinta mahdollista mentiin. Hukkapätkää tuli ehkä 10 metriä. Parempi toki noin, kuin että olisi loppunut kesken. Kaapeli kiskottiin ensin suojaputkeen, jonka jälkeen sen saattoi turvallisin mielin heittää kaivantoon. Seuraksi pääsi kuparinen maadoitusjohto. Peittely tehtiin kahdessa vaiheessa niin, että maakerrosten väliin aseteltiin keltainen sähköjohdosta varoittava merkkinauha.

Olisipa tällainen ollut käytössä saaressakin, kun siellä kaivettiin kaapelia maahan. Tuleva sähkökaapin paikka on suunnilleen turkoositakkisen pojankoltiaisen kohdalla.

Kaapeleita hautaamassa

Kaivuri tekemässä viimeistä silausta. Kirkkaampi mutakerros metsän siimeksessä on parkkialueen laajennusta, johon mahtunee tarvittaessa pari lisäajoneuvoa.

Kaivelut olivat ohi jo ennen puolta päivää, joten päätimme pojan kanssa hoitaa vielä yhden kärräyshomman. Kas, kun olen pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt tehdä terassilaudoituksen siperianlehtikuusesta ja moista olin tilannut lähipaikkakunnalle puualan firmaan. Päädyin tähän materiaaliin kahdesta syystä, joista kumpikaan EI ole se, että juuri tällä hetkellä tätä lajia ei tuoda maahan siitä suuresta naapurimaastamme jossa Siperia sijaitsee, ja siksi kyseiselle puulajille on ihan hintakin löydetty... Varsinaiset syyt olivat, että en halua kärrätä saareen kovin paljoa painekyllästettyä puuta, sillä ongelmajätteenä se pitää joskus myös kärrätä sieltä pois (kärrääjänä joko minä itse tai jälkipolvet). Toisekseen, en kerta kaikkiaan halua joka vuosi läträtä terassiöljyjen kanssa. Sitä joutuu kuitenkin tekemään kotonakin. Siperianlehtikuusi harmaantuu vastaavalla tavalla kuin itse mökki rautavihtrillikäsittelynsä jälkeen, sen pitäisi kestää ihan yhtä hyvin sään armoilla kuin kestopuunkin mutta ilman käsittelyä, ja elinkaarensa lopussa sen voi heittää takkaan. 

Joka tapauksessa teimme siis pari hakukeikkaa ennen kuin laitoimme jo legendaksi muodostuneen katamaraanimme kasaan ja suuntasimme kohti mökkiä. Veneen kyytiin pääsi myös läjä sankoja täynnä mursketta, jota tarvitaan vielä melkoinen määrä terassin perustusten alle.

Terassilaudat haettuna

Näin sitä taas mennään. Yllättävän painavaa on tämä terassilauta. Kolme hakukeikkaa tarvittiin.

Huussissa oli silikonisaumat pettäneet ikkunasta. Joo, olisi pitänyt jaksaa laittaa smyygilaudat jo sisäpuitteisiinkin. Onneksi tuo on vain pleksiä eikä ollut pudotuksesta moksiskaan. Eikä selvästikään ollut satanut vaakana pohjoisen suunnasta.

Olipa kiva päästä taas omalla mökillä saunomaan! Tosin edellinen kerta oli vain muutama viikko sitten pääsiäisenä - mutta silloinhan oli vielä ihan talvi ja saunavedetkin kairattiin jään läpi.

Aloitin lauantain reippaasti lapion varressa. Päiväksi oli luvattu sadetta, joten aamun tunnit oli syytä käyttää hyväksi. Ensin hahmottelin harkoilla mihin kohtiin pilareita täytyisi terassin alle laittaa. Pieni koivu sattui olemaan juuri yhden kohdalla, joten se täytyi kaataa. Valitettavasti moottorisaha jäi autoon rannalle, eikä sopivaa kirvestäkään ollut matkassa. Niinpä kaadoin koivun lapiolla, koska miksipä en. Maaperä osoittautui yhä sen verran kosteaksi, että kaivetut kuopat täyttyivät nopeasti vedestä. Kaadoin pariin mursketta pohjalle mutta taitaa olla paras odotella hetken, ettei mutavelli ja murske pääse kovasti sekoittumaan ja perustukset sen takia routimaan. Parista kaivelukohdasta onneksi löytyi kalliota mutta edelleen ihmetyttää miten viereisessä kuopassa se ei välttämättä tule vastaan sitten millään.

Liian iso terassi hahmottumassa 

Lapioitu koivu

Sateen yllättäessä oli aika siirtyä sisähommiin. No, paljon muuta ei saatukaan aikaan, kuin parven kaiteiden mittailut. Toiseen rakoon tulee sitten joskus suorakaiteen muotoinen lasi, mutta toinen lasi tulee viiston katon alapuolelle. Olen ottanut mittoja tästä raosta jo pariin kertaan mutta edelleen olin epäileväinen oliko ne varmasti oikein. Olisi nimittäin ikävää, jos lasin yläreunan ja katon kaltevuus poikkeaisivat kovasti toisistaan. Nyt askartelimme suojapaperista aukon kokoisen palasen jonka avulla saimme varsin tarkat mitat. Ja näytti ne edelliset mittailuni olevan ihan oikein.

Kaidelasisimulaatio

Iltapäiväkaiveluilla

Vedellä täyttyvä murskepohjainen monttu

Lauantai-illan huuma piti sisällään murskekuormien kärräämistä rannasta saareen, sekä sähkökaapin pystytystä. Askartelimme siihen ensin metalliset jalat alle ja pulttasimme ne kiinni painekyllästettyihin lankkuihin. Heittelimme mursketta sen verran kaapille varatun kuopan pohjalle, että saimme sen suht.koht. tasaiseksi ja kannoimme kaapin paikalleen. Lankkujen päälle pääsi painoksi venerannassa noin 30 vuotta odotelleet betonilaatat sekä lisää mursketta. Eipä aikaakaan kun kaappi oli kytkemistä vaille valmis.

Jalkatyötä

Kaapin paikka

Neljän venelastin verran mursketta, sankopelillä kärrättynä. Ehkäpä toinen mokoma vielä tarvitaan.

Tulipa kiristettyä jälleen kierretankojen pultit. Kurkihirsi on edelleen vääjäämättömästi matkalla kohti tonttia.

Sunnuntaina oli äitienpäivä, joten lähdimme hyvissä ajoin reissun päälle - ensin katsomaan lähiseudulta löytyviä äitejä ja äidinmielisiä, sitten kotia kohti. (Kyllä, kotoa oli lupa missata äitienpäiväaamun seremoniat)