Valmis mökki?

Olen saanut viimeisen vuoden aikana kuulla useammankin kerran kysymyksen, että joko mökki on valmis.  Mökin valmiusaste lienee määrittelykysymys. Toki vielä on paljonkin erinäisiä pikkuhommia tehtävänä (kuten ne kuuluisat viimeiset listat, kesäkeittiö, akryylimassan tursottelut, hyllyjen ja naulakkojen tekoa, valokatteen sutiminen jollain aineella, ...) mutta nyt alan vähitellen kallistumaan siihen, että vastaus voisi kallistua "kyllä":n puolelle. 

Syksyn mökkeilyviikonloput alkavat nyt joka tapauksessa olemaan kortilla ja talvi painaa päälle, mutta vielä tuli oltua yhden yön verran mestoilla viikonloppuna. Jotain tuli jopa saatua aikaankin. Perheen naiset olivat molemmat tahoillaan matkoilla mutta poika oli viikonloppuvapaalla intistä - joskin varsin flunssaisena. Päätimme, että hänen olisi kivempi parannella itseään mökillä kuin yksin kotosalla, joten lähdimme lauantaiaamuna matkaan kahdestaan.

Kovin kummoista ohjelmaa ei itsellänikään ollut mielessä. Lähinnä sen varmistelua, että viime viikonloppuna pystytetty valokate kestäisi tulevan talven vaatimukset. Alla taas perinteisesti otos reissun loppupäästä, jossa valokate on puuosien pintakäsittelyä vaille valmis.

Valmis mökki?

Viikon mittaan pohdin miten toteuttaisin nätit vinotuet tuolle katokselle, kun ottaisin paikoilleen jättämäni väliaikaiset tuet pois. Lopulta päätin, että en halua vinotukia laisinkaan. Keksin hakea Puuilosta nipun 80mm leveitä naulauslevyjä ja hitsailla niistä melko tukevan oloiset tukihässäkät (tuo ei liene osan oikea rakennustekninen nimi). Neljää tolppaa varten tein siis kaksi T-kirjaimen ja kaksi L:n mallista metalliasiaa laittamalla ensin kaksi naulauslevyä ko. muotoon ja vielä kolmannen niiden molempien päälle. Sen jälkeen hitsasin päällimmäisen levyn reunoistaan kiinni alimmaisiin. Hiukan rujoa jälkeä, mutta vaikuttivat kestäviltä. Kiikutin ne tuollaisena mökille, jossa ensitöikseni siistin niitä hiukan rälläkällä ja suihkutin sinkki-spraytä antamaan niille hiukan lisää elinvuosia ilman ruostumista.

Metallihässäkkä-vinotukikorvikkeet spraymaalattavana. T-kirjaimilla on jo sinkit päällä.

Jätin sinkkimaalit toviksi kuivumaan ja sahailin katoksen vaakatukilankun poikki laitimmaisten kattokannattajien kohdalta. Tein vieläpä alakulmaan silmämääräisesti sopivan kokoisen viisteen. Koska nuo laitimmaiset kannattajat olivat kulmaraudalla kiinni vain toiselta puoleltaan, ruuvailin ne kiinni kapoisilla naulauslevyillä juuri katkaistujen lankkujen päihin.

Siistimpi lankun pää

Kattokannattajien seinän puoleisen pään palkkikengät jäivät viime viikonlopun jäljiltä vain muutamien ruuvien varaan, joten surauttelin niitä lisää sen verran, että luulisin mokomien nyt kestävän lumen painon. Tämän jälkeen ruuvailin ne sinkkimaalatut asiat paikoilleen terassin pystypaalujen ja vaakalankun saumakohtaan (metsän puolelle pois silmistä tietysti) ja uskalsin irrottaa kaikki väliaikaistuennat. Sen verran jämäkältä pelkillä SunGlaze-levyilläkin jäykistetty rakennelma vaikutti, että tuskin se olisi ihan pikku tuulesta nitkahtanut ilman lisätukiakaan. Lauantain rakentelupuuhastelut saivat päättyä tähän ja siirsin huomioni lähinnä saunan sytyttelyyn ja mestarilliseen kokkailuun.

Status lauaintai-iltana. 

Valitettavasti Suomen talvi ei tuo valokatteen päälle kauniita valkoisia lumihiutaleitaan pelkästään näön vuoksi, vaan usein ihan painoksi asti. Niinpä on todellinen riski, että polykarbonaattilevyt taipuvat liiaksi ja saattavat lopulta jopa mennä rikki. Niin tyylikäs kuin yhtenäinen 4,2-metrinen SunGlaze levy onkin (lukuun ottamatta sen päälle varisseita lehtiä), oli sen alle asennettava jokunen välikannake. Halusin kuitenkin pitää katoksen kevyen näköisenä, joten kaivelin mökin alta arviolta 25x50mm kokoista rimaa. Plastmon toimittaman asennusohjeen lumivyöhykekartan mukaan SunGlazen alle tulevien tukirimojen välinen etäisyys voisi olla 1200mm tai 2400mm riippuen siitä kummalla puolella kahden vyöhykkeen rajaa tulkitsisin mökin sijaitsevan. Arvioin käytettävissä olevien rimojen määrän ja totesin niitä riittävän neljään riviin. Näin ollen 1350mm sai siis luvan riittää. Olipa muuten hyvä, että pään päällä sattui olemaan  tuollainen katos, sillä homman loputtua olisin muuten ollut märkä mies.

Tukirimoja ruuvailemassa

Katos pintakäsittelyä vaille valmiina

Tätä kirjoittaessani on blogilla himppasen vaille 20 000 lukukertaa. Mielestäni sangen hyvä saavutus marginaaliaiheelle näin pienessä maassa. Blogi on ollut itselleni päiväkirja, johon tiedän palaavani vielä monta kertaa tarkastamaan milloin mikäkin työvaihe tuli tehtyä. Koko projektiin vierähti runsaat pari vuotta, joka kalenterista katsottuna tuntuu pitkältä ajalta mutta viikonloppuja laskemalla alkaa itsekin vasta ymmärtää, että melkoista vauhtia tämä mökki on valmistunut. Taidan taputtaa itseäni olalle ja samalla myös nöyrimmästi kiittää kaikkia heitä, jotka ovat tänä aikana kantaneet kortensa (tai hirtensä) kekoon.

Luulenpa, että jätän tämän blogin kirjoittamisen nyt tähän. Isoimmat ja kiinnostavimmat hommat taitavat jo olla tehtyinä, enkä halua pitkästyttää lukijoilta sillä, että montako ristikkoa minäkin viikonloppuna täyttelin ja laitoinko kastikkeeseen tällä kertaa keltaisia vai punaisia paprikoita. Toivottavasti joku jossain on saanut tekeleistäni ideoita projekteihinsa ja intoa viedä oman mökkiurakkansa maaliin. Sillä eihän mökin rakentaminen mitenkään ylivoimaista ole - ei vaikka sen tekisi saareen.