Saunan valot ja muita tarinoita

Joskus tuntuu siltä, että vaikka mökkiprojekti on edennyt yllättävänkin rivakasti, joidenkin asianhaarojen osalta valmistuminen vie paljon ennakoitua kauemmin. Noin niin kuin esimerkiksi saunan valaistus. Alla jo ennakkomaistiaiseksi kuva aiheesta mutta palataan siihen kotvasen kuluttua tarkemmin. 

Syksy alkaa jo näköjään painaa päälle mutta mökkirakentajaa se ei pidättele. Viime vuonna näihin aikoihin alkoi jo olla sangen vilpoisat kelit nukkua silloisessa majapaikassa saaren toisella laidalla mutta nyt kun on oma katto pään päällä, takka, sauna, ja tilaa missä mällätä, niin mikäs tuolla on rakennellessa.

Perjantaina oli taas peräkärry perässä ja se täytettynä lähinnä erinäisillä huonekalupahvilaatikoilla, joista riittikin askarreltavaa pitkin viikonloppua. Kunhan sain ne ensin hallitusti veneeseen ja perillä sieltä pois.

Laiva on lastattu huonekaluilla

Tupa täyttyi pahvilaatikoista, joten käytin perjantai-illan kasaamalla pöydän ja tuolit samalla kun odottelin saunan lämpenemistä. Pöydän sivuille mahtuu oletusarvoisesti 4 tuolia mutta siinä on myös jatkopala isompia kinkereitä varten. Kuvia tuli napsittua illalla vähänlaisesti mutta alla on pari otosta siitä miltä kokonaisuus näytti lauantaina aamutuimaan.

Näkymä yläkerrasta

Trendikäs ruokakuva

Jo noin puolitoista kuukautta olen joka viikonloppu suunnitellut laittavani veneen toisen hankaimen kiinnikkeeseen uudet pop-niitit, koska kapistus selvästi aikoi pian irtisanoa työsopimuksensa. Ihan vain välihuomautuksena, että ihan niin saamaton en ole kun voisi luulla, sillä lauantaiaamuna oli tuokin värkki korjattu!

Sitten niihin saunan valoihin. Kun aloin alkukesällä hahmotella tarkemmin millaisen saunan sisustuksen laittaisin, alkoi kovasti kiehtomaan ajatus LED-ketjuista. Tarina kuitenkin kertoo, että LEDit ei tahdo kestä saunan kuumuutta, joten pitäisi mieluummin laittaa valokuitua. Mutta kun. Kuiduilla saa vain pistemäisiä valoja (ja ne ovatkin melkoisen arvokkaita pisteitä) ja itse pidän enemmän LEDeillä saatavista yhtenäisestä valorivistä. Joten eikö mistään tosiaan löytyisi saunan kestäviä LED-ketjuja. Ja kas! Osuin sivuille valotehdas.fi joka mainosti myyvänsä SAUNA LED -nimistä nauhaa. Nimensä mukaan sen pitäisi kestää kuumuutta paremmin kuin perus-LEDien, näin vakuutteli myös ystävällinen asiakaspalvelija, jonka kanssa asioin ennen tilauksen tekemistä. Kyseessä on Nummelassa sijaitseva LED-valoihin erikoistunut putiikki ja heidän kanssaan asioinnista jäi kyllä todella asiantunteva mielikuva.

Paneloin saunan katon niin, että se on kiinni takaseinässä mutta sivu- ja etuseinistä se on vajaan vaaksan verran irti ja aukon yläpuolella on valkoiseksi öljyvahattu leveä lauta. Niistähän kerroin jo viime kirjoituksessani. Nyt kun sain napautettua viimeisetkin kattopaneelit paikoilleen, alkoi valojen kanssa näpertely. Olin tilannut Valotehtaalta 4kpl SAUNA LED-ketjuja (värilämpötila 2700K), pinta-asennettavan nätin himmentimen, himmentimen vastaanottimen, sekä 60W 24V muuntajan. Yksi LED-ketju jäi odottelemaan lauteita, jonka alle aion se laittaa, mutta muut osaset tulivat nyt tarpeeseen. Ensi töikseni haeskelin sopivan paikan himmentimelle, joka siis on täysin langaton ja sen kannake asentui ihan vain ruuvaamalla seinään, vaikka itse himmennin näyttääkin kiinteämmin asennetulta. Himmennin ei ole kosteuden kestävä, mutta ovenpielessä sen pitäisi olla ainakin pesuvesiltä turvassa. Jää nähtäväksi mitä se on mieltä Legend-kiukaan mahtavan kosteista löylyistä. 

Himmentimen tausta on löytänyt paikkansa

Valojen varsinainen älykkyys ja järeämmin sähköistetyt osat asentuivat tuvan puolelle keittiökaappien päälle. Onneksi matkassa oli yksi tee-se-itse-töpseli, sillä muuntajan mukana ei sellaista tullut. Kytkentä sinällään oli helppo: töpseli muuntajaan, muuntajan perään himmentimen vastaanotin, ja sen perään saunan valoille menevä johto. Tällä erää kytkin sähköt siis vain katonrajaan ujuttamaani piuhaan. Viereinen suojaputki vie erillisen johdon suoraan lauteiden alle.

Elektroniikkaa kaapin päällä

Kun tuvan puolella oli kytkennät hoidettu ja himmennin paritettu vastaanottimensa kanssa (mikä onnistui kertalaakista painamalla vastaanottimen ainoaa nappia ja heti perään napsauttamalla himmentimen nappia) oli saunan katossa ensimmäinen LED-ketju jo iloisesti valaistuna ja totteli auliisti himmennintä. Ketjulla oli mittaa 2,5m ja jouduin lyhentämään sitä parikymmentä senttiä, että sain siitä sopivan mittaisen. Ketjuun oli merkittynä mahdolliset katkaisukohdat 10cm välein. Itse ketju on silikonisen suojuksen sisällä ja päästä tulpattuna, joten siirsin tulpan lyhennetyn ketjun päähän ja ruuttasin hiukan läpinäkyvää silikonia väliin tiivisteeksi. Silikonilla kiinnittyi myös koko ketju kattopaneelin reunan päälle niin, ettei valosta näy alhaalta käsin muuta kuin kattosyvennyksen kautta heijastus.

Vastaavalla tavalla lyheni ja asentui myös toinen sivu ja etupuoli. En kytkenyt valoketjuja sarjaan vaan rinnan (kokemuksesta tiedän, että sarjaan kytkemällä ketjun viimeinen LED voi olla näkyvästi himmeämpi kuin ensimmäinen), eli vedin jokaisen johdot tuvasta tulevan johtoparin päähän, kiinnitin ne simppelisti sokerinpalalla ja sulloin ylimääräiset johdot kattopaneelien päälle piiloon. Kauimmaisen LED-ketjun johdot eivät aivan riittäneet sokerinpalalle asti, joten napsaisin pätkän lähempänä olevan ketjun johdoista ja tein siitä jatkojohdon. Kotoa oli mukaan tarttunut myös kolvausvehkeet, ja koska talkooavuksi oli jälleen saapunut oma äitini, niin miksipä en olisi samalla opettanut äitiäni juottamaan tinaa. Olenhan opettanut saman jalon taidon aiemmin myös lapsilleni.

Ensimmäinen valoketju paikoillaan. Johto vain odottaa vielä piilottamista. Huomaa myös himmennin paikoillaan alakulmassa.

Himmentimellä LEDeistä saa kirkkautta ihan joka tarpeeseen. Vähimmillään ne tuovat vain aavistuksen valonkajoa niitä syksyisiä saunahetkiä varten, kun tuli sammuu kiukaasta ja muuten tulisi pilkkopimeää. Jossain puolivälin paikkeilla on hyvä valaistus tulla laittamaan sauna tulille tai peseytyä, ja ääripäässä valoa riittää vaikka saunan siivoilua varten. Kuvissa ei värisävyt oikein vastaa todellisuutta mutta olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Ja valkeus tuli

Kun itse ähräsin saunassa, talkooväki mm. suti rautavihtrillejä ulkolistoihin ja pieni roskalautoja polttopuiksi. Yhteistuumin tuli myös juonittua sitä miten viime kerralla tehtyihin portaisiin laitettaisiin kaiteet. Olin napannut mukaan 10mm kromattua vesijohtoputkea joka piilottaisi kiinnitykseen käytettävät ruuvit ja pitäisi kaiteen sopivan matkan päässä seinästä ja portaista. Arvoimme sopivaksi etäisyydeksi 4cm  ja pätkin putkea rauhallisesti sirkkelöiden sen mittaisiksi paloiksi.

Kiiltäviä tukiholkkeja kaiteisiin

Kaiteita ei voinut vielä lopullisesti laittaa paikoilleen ennen kuin ne oli öljyvahattu pariin kertaan (Colorian Valkealla totta kai). Samoin yläkerran kaidetolpan pitäisi olla paikoillaan, että oikean puoleisen porraskaiteen pystyy sahaamaan oikeaan mittaan. Ne kun kiinnittyvät toisiinsa. Loppuilta menikin sitten pitkälti siinä, että sain nykerreltyä hiukan alimittaisesta tolpasta kaksi sopivan pituista kaidetolppaa. Kaiteen pitää pykälien mukaan ylettyä 90cm korkeuteen ja ollakseen tukevasti kiinni, sen pitäisi ylettyä riittävästi myös välipohjahirren päälle, johon se ruuvataan kiinni. Ratkaisin tolpan lyhyysongelman siten, että en sahannut sitä puoliksi ja työstänyt puolikkaista kaidetolppia, vaan piirtelin ne lomittain pitkään tolppaan (katso kuva alla) ja sahailin ne sitten irti. Taltta ja hiomakone olivat jälleen tarpeen, että näistä tuli siistit ennen öljyvahausta. Jätin kaiteet ja tolpat kuivumaan yöksi, laitoin saunan tulille ja vietin antoisan elokuvaillan katsomalla juuri Disney+:lle tulleen Black Widow -leffan.

Kaidetolppa-tetris

Vietin suuren osan sunnuntaista ulkohommissa laittamalla erinäisiä lautoja paikoilleen. Ensin saivat kyytiä jo valmiiksi rautavihtrillillä käsitellyt leveät laudat, jotka viimein pääsivät paikalleen räystäiden alle suojaamaan elukkaverkkojen takaa ja tuulensuojalevyjen alta näkyneitä eristeitä. Niiden ja katon väliin jäi vielä viitisen senttiä rakoa mahdollistamaan tuuletuksen harjalle.

En tiedä miksi näitä lautoja kutsutaan mutta paikoillaan ne on nyt

Puolet päivästä meni kuitenkin kuuden laudan kiinni ruuvaamiseen. Kyllä: kuuden. Ne kun sattuivat olemaan päätyräystäslaudat, jotka ovat a) pitkät ja b) korkealla. Siinä sai kuulkaa tikkaita siirrellä jokusen kerran puolelta toiselle ja kiinnitellä ja irrotella väliaikaisia kannatinruuveja tuolla korkeuksissa ennen kuin ensimmäinenkään lauta oli oikean mittainen ja kiinnitettynä paikoilleen. Sen verran oli työläs homma, että jätin takaseinän räystäslaudat toiseen kertaan. Tellingit olisi kivat mutta sellaisten tekemiseen ja purkamiseen menisi varmaan ihan saman verran aikaa.

Päätyräystäslaudat vihdoin paikoillaan

Kun katollekin täytyi välillä nousta ruuvailemaan räystäslautoja, keksin laittaa myös hiukan verkkoa piippujen päihin, ettei hormeista löydy keväällä linnunpesiä.

Ennen kotiin suuntaamista kasasin vielä yhden pahveissaan olleen alakerran kaapin ja kiinnittelin portaiden ja yläkerran kaidepuut paikoilleen. Seinän puoleinen porraskaide jatkuu niin pitkälle kun yläkerrassa seinää riittää. Se nousee lähes vyötärön korkeudelle, joka lisää mukavasti turvallisuuden tunnetta varsinkin alas päin tultaessa. Toisella puolella porraskaide alkaa vasta kaidetolpasta mutta toisaalta jatkuu alhaalla pidemmälle. Ajatuksena on, että se palvelee näin paremmin pienempiä mökkiläisiä.

Yläkerran kaidetolppien väleihin tulee sitten joskus lasit mutta unohdin ottaa niitä varten vielä mittoja. Jää nähtäväksi ehtivätkö ne vielä paikoilleen ennen talvea. 

Kaiteita ja tolppia paikoillaan.