Saunaan ilmestyy oikeat lauteet

Laitanpa taas heti kärkeen kiteytyksen tämän saarivisiitin pääsaavutuksesta: lauteista.

Tällä kertaa mökkeilyyn oli satsattuna hiukan tavallista enemmän aikaa. Lapsilla kun alkoi viikonlopun jälkeen syyslomat ja vaimokin sai järkättyä alkuviikkoa vapaaksi. Niinpä minäkin poltin ma-ti pari lomapäivää. Suunnitelmana olikin kerääntyä koko perheellä maanantaina saareen, että lapsetkin näkevät mihin isukin viikonloput ovat viime aikoina kuluneet. 

Tavoitteena oli myös nikkaroida saunaan lauteet, joten perjantaina peräkärryssä kulki seitsemän 5,4-metristä 48x148mm lankkua, joista arvioin lauteet syntyvän. Perillä odotteli vielä yksi vastaava lankku lisää - se kun jäi käyttämättä portaissa, kun niiden osalta suunnitelmat hiukan muuttuivat tehdessä.

Pimeä alkaa tulla tähän aikaan vuodesta jo varhain, joten seitsemän aikoihin rantaan saavuttuani pohdin hetken kannattaako puolisokkona lähteä kärräämään lankkukuormaa saareen. Siinä pohdiskellessa alkoi vihmomaan vettä. Lankkukasa sai pitää tunkkinsa kun totesin, että ehtiihän sitä aamullakin.

Sade lakkasi hyvissä ajoin ennen aamua. Sen sijaan saarirakentajan riesaksi ilmaantui sangen napakka tuuli. Myötätuulessa oli helppo soudella rantaan mutta siihen helppous sitten loppuikin. Totesin, että ellen laittaisi taas vanhaa kunnon katamaraania kasaan ja veisi kuormaa sillä, saisin naarata lankkuja järven selältä vielä huomennakin. Koskaan ei ole ollut näin hankalaa saada veneitä pysymään rinnakkain sen aikaa, että sain poikkilankut kiinnitettyä pulteilla veneisiin. Onneksi sain taas talkooväkeä kyytiin ja perämoottorin käyntiin, sillä soutamalla ja yksin kuormaa ohjastamalla olisi kyllä tullut äitiä ikävä. Nyt ei tullut, sillä olimme äidin kanssa kirjaimellisesti samassa veneessä.

Hiulihei, myrskyä päin

Perillä aloin itse tuumailla lauteiden syvintä olemusta ja talkoolaisille keksin mm. tuvan lattialistojen näpertelyä.

Olin siis päättänyt tehdä lauteet tukevista kuusilankuista. Niissä on jykevän ulkonäön lisäksi sellainen hyvä puoli, että ne toimivat pitkälti itsensä tukirakenteena. Eli rakenne voi olla aika yksinkertainen. Meidän saunan leveys on noin 2,7m joten olin laskelmoinut noista 5,4-metrisistä lankuista saatavan kaksi pitkittäissuuntaista laudepuuta. Käytin torstaina kokonaista kymmenen minuuttia työaikaa lauteiden suunnitteluun ja puutavaran menekin laskemiseen Post-It -lapulle, joten olin luottavainen, että hyvät niistä vielä tulee. Onneksi lankkutavaran mitoituksessa on usein sentti-pari extraa. Osoittautui nimittäin, että tarvin juurikin 2,7-metrisiä pätkiä, ja kahtia sahattuna näistä lankuista jäi vähimmillään sirkkelin terän verran katkaistavaa. Eipä tarvinnut maksaa turhasta!

Se on jämpti

Lauteiden suunnitelma ehti päivän aikana muuttua pariin-kolmeen kertaan. Ensin niitä laskettiin perusteellisen koeistumisen jälkeen 5cm alemmas, jolloin nousu olisi vanhemmillekin saunojille helpompaa ja ikkunoista hyvät maisemat kaikille alle parimetrisille. Olin myös ajatellut tehdä alalauteista yhtenäisen lavan, jonka eteen tulisi nousujakkara, mutta nyt paikan päällä asiaa tuumaillessa oli selvää, että pesutilaa jäisi lattialle liian vähän. Joten simppelin suorakaiteen sijaan olikin alalauteeseen tehtävä parin lankun levyinen kolo, jonka alle nousujakkaran saisi sijoitettua. Tukirakenne piti sitten suunnitella hiukan erilaiseksi mutta onneksi mökin alta löytyi vielä sopivaa kakkosnelosta.

Lauantai-iltana pääsin laudetuumailuissa ja -rakenteluissa siihen pisteeseen, että lämmitin saunan ja testasin irtonaisten lankkujen avulla erilaisia mitoitusvaihtoehtoja ja lauteen syvyyttä käytännössä. Suunnitelmat olivat siis sunnuntaiaamuna jo hyvällä mallilla.

 

Lauteen jalanpohja. Ostin pieniä 8mm säätöjalkoja ja kourallisen muttereita, sillä puisten jalkojen ei kannata olla suoraan kiinni märässä lattiassa. Tällä tavalla säätöjalan saa kiinni lankun päähän kotikonstein: Poraa ensin kierteen kokoinen reikä lankkuun. Laajenna sitten isommalla (mutta mutteria pienemmällä) terällä hiukan reiän alkua. Vasaroi mutteri reikään. Ruuvaa säätöjalka kiinni.

Lauantai-illan huumaa, kun lauteet alkavat olla hahmollaan.

Sunnuntaina tapahtui yksi ns. nopeusvirhe. Olin jättänyt halkaisematta ylä- ja alalauteen seinän viereisen lankun, sillä yksi asia mitä arvioin lauantai-illan saunasessiossa oli se, että voinko jättää ylälauteen leveydeksi jopa 60cm (jolloin siinä mahtuu hyvin makoilemaankin). Päätin edetä tuolla mitalla ja sahailin ja hioin laudelankkuja muotoonsa sen enempiä miettimättä. Lopulta oli vuorossa sen viimeisen lankun sirkkelöinti kahtia ja asettelu paikalleen ylä- ja alatasoille. Mutta kas, eihän tämä kokopitkä lankun kaistale enää mahtunutkaan alalauteelle, koska olin jo mennyt laittamaan ylälauteen U-sakaroiden jalat paikoilleen. Joten eipä muuta kuin purkamaan osa toisen puolen penkistä, että sain ujutettua viimeisen lankun paikoilleen.

  

Pulmapeli joka ei ratkennut ilman lauteen osittaista purkamista.

Lauteiden kaikki ruuvit on piilossa, eikä polttamassa pakaroita. Siispä aikaa kului runsaasti myös selällään maaten lauteiden välissä ja alla.

Kun puutavara alkoi olla paikoillaan, oli jälleen aika kaivella kolvi esille. Olin nimittäin suunnitellut istumalauteen alle valoketjun, jota varten seinästä on törröttänyt jo jonkin aikaa mystinen sähkösuojaputki. Alkuperäinen visioni oli laittaa valoketjua vain takaseinän vastaisen lauteen alle. Nyt kun mittailin koko lauteeseen tarvittavan LED-ketjun mitan, se vaatisi puoli metriä enemmän kuin mihin 2,5-metrisestä ketjusta oli. Onneksi kuitenkin harrastin viikolla hieman roskisdyykkausta... Nimittäin, heitin tylysti roskiin viime viikonlopun kattovalaistuksen jämät - yhteensä 2 x 30cm pätkää LED-ketjua. Seuraavana aamuna mieleen alkoi kuitenkin nousta "entä jos" -tyyppisiä ajatuksia, joten hipsin vaivihkaa jätekeräyspisteelle, huomasin tyytyväisenä että astiat olivat edelleen tyhjentämättä, ja löysin oman roskapussini ja LED-nauhojen pätkät sen sisältä. Ja nyt ne tulivat tarpeeseen. Jouduin joka tapauksessa pätkimään ketjua, että sain sen kääntymään kulman ympäri, joten kolvailin muutamia johtopareja jatkoskohtiin ja turauttelin silikonia tehdäkseni ne vesitiiviiksi. Paikoilleen ruuvailtuna ja kytkettynä keittiön kaapin päällä olevan himmentimen perään alkoi sauna jo näyttämään melkoisen hyvältä, vaikka itse sanonkin!

Saunassa kolvailu on tullut jo ihan tavaksi.

Sunnuntai-illan status

Kuten mainittua, sain saareen perheenlisäystä maanantaina. Aamulla ehdin vielä aloittaa saunan nousujakkaran väsäämistä ennen kuin tuli aika noutaa vaimo ja perilliset rannasta. Tuuli oli jälleen melkoinen mutta onneksi moottori oli matkassa ja toimi. Matkassa oli myös aimo kasa lautasia, viinilaseja, ruokailuvälineitä, lautapelejä ja muuta tuiki tarpeellista mökkitavaraa. Sillä aikaa kun muut tutustuivat mökkimme edistyaskeliin ja alkoivat jo viettää rentoa mökkiläiselämää, viimeistelin itse vielä jakkaraa saunan puolella. Sen piirustukset syntyivät samaan tapaa tekovaiheen aikana kuin lauteidenkin. Lankun menekki tuli tsäkällä arvioitua sen verran tarkasti, että vain jakkaran lyhyelle sivulle tulleet päätypalat jouduin sahaamaa ja hiomaan erimallin puusta (45x145mm), samasta kuin mistä tein tupaan portaat. Mutta tuota tuskin kukaan huomaa jos en sitä kellekään kerro. Tukevat penkin jalat päädyin tekemään kattokannattajien jämäpaloista, jotka ovat 200mm leveää tavaraa. Smirklasin niistä pari senttiä pois leveydestä ja tein pikku loven reunalankun tukemista varten. Lopputulos onkin ihka-aitoa Suomi-designia. Vapise, Alvar Aalto! Jakkaran jalkojen alle paukutin vielä vastaavalla tavalla mutterit ja ruuvasin säätöjalat kuin lauteisiinkin.

Siinä silmä ja jalat lepää

Maanantain raksailut jäivät siis yhteen jakkaraan mutta ilta jatkui muuten mukavissa merkeissä perheen kesken. Myös yhdistelmäuunimme uuni-toiminto tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa. Pari pellillistä pakastepitsoja kypsyi siinä mainiosti.

Uunitoiminto, check

Ihan on tunnelmaa täällä meidän mökillä

Yö oli ollut kylmä. Tytöllä oli tiistaina varattuna ajan hengen mukainen rokotus kotiseudulla, joten saattelin perheen rantaan aamukymmeneltä. Facebook muistutteli, että vuosi sitten olimme vaimon kanssa kahdestaan saaressa viimeistelemässä varastoa, ja silloin sain lähtiessä äyskäröidä lunta veneestä. Tällä kertaa ei ollut lumi maassa mutta vene sai leikkiä jäänsärkijää. Järven pinta kun oli yöllä saanut muutaman millin paksuisen jääkuoren. Sepä ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan rantaan päästiin kuten aiemminkin. 

Varjoisa ranta oli tukevimmin jäässä

Palasin itse vielä päiväksi hommiin saareen listoittelemaan saunan ovi- ja ikkunapieliä. Viimeistelynaulain oli vihoitellut jo pari päivää, eikä suostunut sylkemään nauloja. Valuttelin sen sisään paremman puutteessa moottorisahan teräketjuöljyä ja vein värkin lämpenemään sisälle patterin vierelle. Tämä tepsi auttavasti: jos aiemmin joka viides liipaisu jäi tyhjälaukaukseksi, niin nyt sentään edes joka viides kuti lähti matkaan. Parempi sekin kuin ei mitään. Yllättävän paljon aikaa sain taas kulumaan jokusen hassun listan sahailuissa ja kiinnittämisessä. Toki siinä oli smyygi jos toinenkin sahattavana ja eri mallisia peitelistoja joka lähtöön. Osa puutavarasta oli jo vedelty valkoisella öljyvahalla mutta aika monta kalikkaa on ns. puuvalmista. Jää nähtäväksi milloin nuo kaikki tulee vedeltyä samaan sävyyn... Seinäkivetysten ja niiden päälle tulleiden lautojen väliin jätin parin sentin tuuletusraot, että korvausilma pääsee edelleen tehokkaasti sisälle. Viimeisenä tein myös kynnyslistan oven eteen ja napautin kiinni jalkalistat, jotka olivat odotelleet paikoillaan jo kuukauden verran. Nyt saunasta puuttuukin enää vain jonkinlaiset kaiteet penkkien reunoille sekä öljyvahat lauteista ja listoista.

Ilmeni, että yksi murikka ikkunan vierellä ei ollut siististi leikattuna reunan tasalle. En jaksanut enää kaivella rälläkkää esille, vaan tein sille oman pikku kolosen.

Ei tästä mitään edistymistä tahdo erottaa, mutta on siellä joitain uusia listoja sentään paikoillaan.

Aloin jo henkisesti varautua siihen, että tämä tai joku seuraavista visiiteistä mökillä voi olla vuoden viimeinen. Otinkin jo matkaan jokusen kotipuolessakin tarvittavan työkalun, tyhjensin jääkaapin, ja irroitin sen töpselin. Jätin kuitenkin termostaatilla varustetun lämpöpatterin paikoilleen, sillä ajatuksena on pitää jonkinlainen peruslämpö mökissä talven yli. On kuitenkin pieni mahdollisuus, että sähkäri saa hankittua ja asennettua tilaamani ilmalämpöpumpun vielä ennen jäiden tuloa, jolloin tarkempi lämpötilakontrolli innistuisi talvellakin. Mutta katsellaan sitä sitten.