Mökkiportaat ovat syntyneet

Mökkipaketin mukana olisi oletusarvoisesti tullut Loimu-nimiset portaat. Muistan vaimon silloin todenneen, että tuollaisia ei oteta koska minä osaan varmasti tehdä hienommat. Nyt oli vihdoin aika lunastaa odotukset. Alla jo hieman esimakua siitä millaiset niistä viikonlopun aikana tuli. Kaidepuut pitää vielä kehitellä.

Tein itse ja säästin

Olin käynyt taas keikan Lahdesjärven K-Raudassa hakemassa 5,4-metrisen lankun kokoa 48x148mm ja piirrellyt muutamat suunnitelmat portaista, joissa tuosta lankusta saisi rappusten askelmat ja mökillä olevista noin 20cm leveistä lankuista sen reisipuut. Kun ajelimme vaimon kanssa perjantaina kohti mökkiä tajusin yhtäkkiä, että ne mökin lankut olivatkin vain kokoa 45x145mm, joten suunnitelmat menivät saman tien uusiksi. No, kyllä niistäkin jotain saisi aikaan.

Harvoin tulee soudettua näin iso parru jalkojen välissä

Vaimo näki nyt ensimmäistä kertaa koko mökin sähköistettynä, takan asennettuna ja yläkerran nukkumavalmiina. Saapuminen oli mennyt sen verran myöhäiseksi, että tuikkasimme takan ja saunan tulille ja lykkäsimme raksahommat aamuun. Uni tuli hyvin yläkerran divaanilla.

Oma tavoitteeni lauantaille oli väsäillä ne portaat, että pääsisimme eroon ei-niin-kodikkaista alumiinitikkaista, joiden kantikkaat askelmat tekevät kiivetessä todella höpöä ilman kenkiä. 

Pitkällisen tuumailun jälkeen päätin tehdä portaat pelkästään niistä lankkujämistä joita saaressa jo oli - se kun oli hieman sirompaa kuin ostamani pattinki. Uutta lankkua voinen joka tapauksessa hyödyntää myöhemmin lauteita tehdessäni.

Halusin portaat tasaisella askelvälillä ja mahdollisimman loiviksi niin, että alas tullessa seuraava askelmaa on aina mahdollisimman paljon näkyvissä. Mitä vähemmän askelmia on, sitä enemmän seuraava askelma näkyy, mutta toisaalta askelmien välimatka ei voi korkeussuunnassa olla ihan mahdoton. Ratkaisin asian yhdeksällä askelmalla, joiden etenemäkorkeus on 251mm. Tuo sama mitta on myös lattiasta ensimmäiselle askelmalle ja viimeiseltä yläkerran lattialle. Päätin laittaa alimman askelman heti oven reunalistan tasalle ja sahata reisilankkujen etureunan poikki sen myötäisesti.  Näin portaista saa samalla hieman loivemmat. Ylin askelma tulisi kuitenkin välipohjan kohdalle, eikä varpaita siis saisi ylös kiivetessä samalla tavalla työnnettyä sen takaa ulos kuin muilla askelmilla, joten totesin olevan hyvä jättää se täysleveäksi. Eli ylhäältä päin katsoessa ylin askelma näkyy kokonaan, kun kaikista alemmista on osa piilossa ylemmän askelman alla. Leveämpi ylin askelma varmaankin tekee alas päin menemisestä myös himpun verran turvallisempaa.

Ensimmäinen reisilankku sahailtuna muotoonsa

Kun ensimmäinen reisilankku oli löytänyt muotonsa ja siihen oli piirrelty askelmien paikat (vatupassia apuna käyttäen), oli toisen tekeminen jo paljon nopeampaa. Riitti että teki tarkan kopion ensimmäisestä. Sitten täytyi arpoa sopiva leveys portaille. Loimu-portaat olisivat olleet 60-senttiset mutta se näytti jotenkin liian kapoiselta. Niinpä nokitin viidellä sentillä ja lähdin sahailemaan yhdeksät askelmat.

Tuo itseltäni löytynyt lankku oli sileää mutta teräväreunaista, joten näytin paloille aika paljon hiomakonetta, että sain niitä sopivasti pyöristettyä. Porasin reisilankkuihin askelmien kohtiin valmiiksi kaksi reikää kuhunkin ja tuikkasin ruuveilla pienet alut askelmiin ja numeroin ne, jolloin ne olisi myöhemmin helppo kiinnittää oikeaan järjestykseen ja oikein päin. Sitten vain kaikki palikat sisälle tasaisen lattian päälle, Eri-Keeperiä askelmien päihin ja ruuvaus paikoilleen. Tässä kohtaa ihmettelin miten vinoon olinkin jotkut askelmista passaillut mutta yhteistuumin runnoimme kaikki ruuvit kiinni. Joku tuntui kuitenkin olevan pielessä ja tunne eikun vahvistui vain, kun nostimme portaat pystyyn. Ne olivat vinot kuin Picasson maalauksessa! Hetken mietittyäni aloin tarkastella luomustani tarkemmin ja totesin, että jälkimmäinen reisilankku tuli laitettua paikoilleen väärinpäin... Lattiaa vasten tarkoitettu pää sojotti ylöspäin ja yläpää oli kiinni lattiassa. Tästä selvittiin irroittamalla reisilankun ruuvit ja kääntämällä se toisin päin. Ja jopas alkoi näyttää portailta. Ruuvasin ne vielä yläpäästään kiinni välipohjan hirsiin. Öljyvahaus sai odottaa sunnuntaihin.

Tekeillä joku osa portaista. Olisiko toinen reisilankku.

Ruuvaamassa innokkaasti reisilankkua kiinni väärin päin

Vaikeuksien kautta voittoon ja kohti korkeuksia

Kun itse ähelsin portaiden kimpussa, vaimo siivoili, sommitteli ja suunnitteli mökin tulevia huonekaluhankintoja. Yläkertaan tulee jo hankitun divaanin lisäksi pari sänkykokonaisuutta. Nähtävästi melko matalia tosin, ettei päät osu niin helposti kattoon. Illalla siirsimme varastosta loputkin kodinkoneet uuteen (vielä hiukan sekaiseen) keittiöömme. Myös pikkujääkaappi pääsi väliaikaisesti sisätiloihin. Ensi vuonna on tarkoitus hankkia kaappiin integroitava jääkaappipakastin ja siirtää tuo pikkuinen takaisin varastoon varakaapiksi. Yhdistelmämikrouunimme sai ensitöikseen kuumentaa meille ravitsevat lihapiirakat, kun odottelimme saunan lämpiämistä.

Kyllä tänne parit parisängytkin mahtuu

Jälkimmäiseksi yöksi majoituimme kartanomme kaakkoiskulmaan ja pääsimme ihailemaan syksyistä auringonnousua lopullisen makuukammarimme ikkunasta. Ihan oli tunnelmaa siinä! Ei kyllä tee mieli lopettaa mökkikautta vielä hetkeen.

Auringon ensi säteet. Kesämmällä taitaa pimennysverhot olla valttia...

Sunnuntain pyhitin saunalle. Ensitöikseni taiteilin muovia oviaukkoon sen verran, että saisin rälläköityä ovenpielen kivetykset lopultakin tasan ilman suurempia pölyhaittoja. Onnistuin, eikä kivetkään tainneet liiemmälti halkeilla.

Tuulipussi viriteltynä

Siistiä linjaa, joskin ensimmäiset varvit olisi voinut jo muuratessa laittaa nätimmin. 

Irrotin portaat ja kannoimme ne pihalle öljyvahaamista varten. Vaimo ryhtyi sutimaan pintaan paria kerrosta Colorian Valkeaa. Minä puolestaan aloin valmistella saunan kattoa panelointia varten. Välipohjaan tuli taannoin tehtyä melko kookas aukko, eikä alumiinipaperin ja silikonitiivisteen liitos välttämättä ole maailman tiivein ja tukevin. Niinpä ruuttasin sauman täyteen silikonia ja ruuvasin pari teräsnauhaa kannattelemaan silikonitiivistettä ja sen yläpuolista palovillaeristettä, etteivät ne joku kaunis päivä tipahda välipohjasta läpi.

Portaisiin väriä pintaan

Hiukan tukevampaa kannaketta paikoillaan

Vielä ennen panelointia oli kiinnitettävä yksi alaslasketun katon kattoruode, jota en arvannut laittaa paikoilleen ennen piippua. Nyt sen sai mitattua mukavasti suojaetäisyyden päähän piipusta. Sen jälkeen napautin kiinni katon reunoille tulevat leveämmät laudat, jotka olin sutinut valkoisella jo joskus alkukesästä, ja jotka olivat siitä asti aivan rauhallisesti odotelleet tätä hetkeä mökin alla. Paneloidun katon reunalle tulevan lediketjun on tarkoitus valaista noita lautoja ja sitä kautta epäsuorasti myös saunan seiniä. Sitten olikin jo aika alkaa nakutella paikoilleen itse kattopaneelia. Myös se on odotellut öljyvahattuna ainakin pari kuukautta, joten oli jo aikakin päästä tositoimiin. Homma sujui nopeasti kahdestaan hormiin asti, mutta siitä alkoikin näpertely. Erityisen haastavaksi osoittautuivat hormin ja seinän väliset lautojen päät, jotka ovat käytännössä aivan tyhjän päällä (siis alla). Sahailin ne valmiiksi muotoonsa ja liimailin toisiinsa kiinni mutta varsinainen asennus jäi ensi kertaan. Ne ja viimeinen kokopitkä lauta vaativat hiukan lisäkikkailua kiinnittyäkseen tukevasti. Mutta eiköhän tuokin onnistu ensi kerralla. Silloin ehkä saan jo katon valotkin paikoilleen, mene ja tiedä!

Viimeistä kattoruodetta asentamassa

Katto pitkälti jo paneloituna. Yllättävän vaaleaksi jäi tämä kuusipaneeli verrattuna seiniin. Olisikohan talkooväki sutinut sen kahteen kertaan - ei mitään muistikuvaa. 

Piipun taus vielä odottelee paneelin palasia. Oikeassa reunassa näkyy myös paneelia jokusen sentin korkeammalla oleva reunalauta.