Saarirakentamisesta

Kesärenkaat alla, sataa räntää, hämärtää, lämpötila painuu pakkasen puolelle - Mikä voisikaan olla parempi hetki suunnata mökkeilemään saareen? Voin vakuuttaa, että ihan mikä tahansa muu hetki. Saareen menemisestä viikonloppuisin on jo muodostunut minulle rituaali, ehkä jonkinlainen riippuvuuskin, joten aloin vaistomaisesti pakkailla mökkikamoja torstai-iltana. Sää-apissa olisi lämpötilojen ja sademäärien sijaan voinut hyvin lukea "Älä nyt enää sinne lähde". Mennäkö vai eikö mennä, puntaroin koko perjantaisen työpäivän. Harkitsin kääntymistä takaisin kotiin vielä ajettuani neljäsosan matkasta, kun taivaalta alkoi tulla märkiä rättejä. Mökillähän on jo kaikki ihan valmiina vastaanottamaan talven. Mutta ehkä tarvitsin itse vielä tämän yhden visiitin, että voin päästää irti mökkiraksailusta moneksi kuukaudeksi. Räntätuiskussa ja sievoisessa tuulessa määränpää jo sentään näkyy. (Ei, en suinkaan soutanut koko matkaa takaperin saareen, tässä on vasta irtauduttu rannasta) Ajatus oli

Laitanpa taas heti kärkeen kiteytyksen tämän saarivisiitin pääsaavutuksesta: lauteista. Tällä kertaa mökkeilyyn oli satsattuna hiukan tavallista enemmän aikaa. Lapsilla kun alkoi viikonlopun jälkeen syyslomat ja vaimokin sai järkättyä alkuviikkoa vapaaksi. Niinpä minäkin poltin ma-ti pari lomapäivää. Suunnitelmana olikin kerääntyä koko perheellä maanantaina saareen, että lapsetkin näkevät mihin isukin viikonloput ovat viime aikoina kuluneet.  Tavoitteena oli myös nikkaroida saunaan lauteet, joten perjantaina peräkärryssä kulki seitsemän 5,4-metristä 48x148mm lankkua, joista arvioin lauteet syntyvän. Perillä odotteli vielä yksi vastaava lankku lisää - se kun jäi käyttämättä portaissa, kun niiden osalta suunnitelmat hiukan muuttuivat tehdessä. Pimeä alkaa tulla tähän aikaan vuodesta jo varhain, joten seitsemän aikoihin rantaan saavuttuani pohdin hetken kannattaako puolisokkona lähteä kärräämään lankkukuormaa saareen. Siinä pohdiskellessa alkoi vihmomaan vettä. Lankkukasa sai pitää tunkki

Joskus tuntuu siltä, että vaikka mökkiprojekti on edennyt yllättävänkin rivakasti, joidenkin asianhaarojen osalta valmistuminen vie paljon ennakoitua kauemmin. Noin niin kuin esimerkiksi saunan valaistus. Alla jo ennakkomaistiaiseksi kuva aiheesta mutta palataan siihen kotvasen kuluttua tarkemmin.  Syksy alkaa jo näköjään painaa päälle mutta mökkirakentajaa se ei pidättele. Viime vuonna näihin aikoihin alkoi jo olla sangen vilpoisat kelit nukkua silloisessa majapaikassa saaren toisella laidalla mutta nyt kun on oma katto pään päällä, takka, sauna, ja tilaa missä mällätä, niin mikäs tuolla on rakennellessa. Perjantaina oli taas peräkärry perässä ja se täytettynä lähinnä erinäisillä huonekalupahvilaatikoilla, joista riittikin askarreltavaa pitkin viikonloppua. Kunhan sain ne ensin hallitusti veneeseen ja perillä sieltä pois. Laiva on lastattu huonekaluilla Tupa täyttyi pahvilaatikoista, joten käytin perjantai-illan kasaamalla pöydän ja tuolit samalla kun odottelin saunan lämpenemistä. Pö

Mökkipaketin mukana olisi oletusarvoisesti tullut Loimu-nimiset portaat. Muistan vaimon silloin todenneen, että tuollaisia ei oteta koska minä osaan varmasti tehdä hienommat. Nyt oli vihdoin aika lunastaa odotukset. Alla jo hieman esimakua siitä millaiset niistä viikonlopun aikana tuli. Kaidepuut pitää vielä kehitellä. Tein itse ja säästin Olin käynyt taas keikan Lahdesjärven K-Raudassa hakemassa 5,4-metrisen lankun kokoa 48x148mm ja piirrellyt muutamat suunnitelmat portaista, joissa tuosta lankusta saisi rappusten askelmat ja mökillä olevista noin 20cm leveistä lankuista sen reisipuut. Kun ajelimme vaimon kanssa perjantaina kohti mökkiä tajusin yhtäkkiä, että ne mökin lankut olivatkin vain kokoa 45x145mm, joten suunnitelmat menivät saman tien uusiksi. No, kyllä niistäkin jotain saisi aikaan. Harvoin tulee soudettua näin iso parru jalkojen välissä Vaimo näki nyt ensimmäistä kertaa koko mökin sähköistettynä, takan asennettuna ja yläkerran nukkumavalmiina. Saapuminen oli mennyt sen verra