Mökkipaketti on saapunut!

Huh. Melkoinen talkoorypistys takana! Tästä tuli myös sangen pitkä postaus mutta onpahan paljon raportoitavaakin.

Otin töistä vapaata torstain ja perjantain, ja suuntasin peräkärryn kanssa keskiviikkoiltasella kohti mestoja. Sää ei varsinaisesti lupaillut hyvää ja matkalla tuli jo hieman ikävä talvirenkaitakin. Perillä kuitenkin odotti lumeton ja tyyni auringonlasku. Mökkitoimittaja oli ennustellut, että kuorma saapuisi noin yhden aikoihin torstaina, joten otin aamun rennosti ja tutustuin keskiviikkona sähköpostitse tulleisiin pystytysohjeisiin. Ehdin onneksi printata ne kotona mukaan ennen lähtöä. Talkooväelle olin arvioinut, että jos kahden-kolmen väliin ilmaantuisivat paikalle, niin voisi olla jo jotain tekemistäkin tarjolla.

Lähdin veneellä hakemaan aiemmassa postauksessa mainittua lauttaa naapurista ja köröttelin sen sähkövatkaimen avulla rantaan, jonne kuorman oli määrä saapua runsaan tunnin kuluttua. Jo matkalta katselin, että jotain liikettä siellä kyllä näkyy. Kävi ilmi, että paikalla oli jo yksi innokas ja oma-aloitteinen talkoilija, sekä kaksi tuntematonta herrasmiestä työvaatteet päällä. Kysyin vaivihkaa, että ketäs nämä toiset sitten on, ja kuulemma olivat tuomassa mökkikuormaa! Olivat kävelleet siihen pari sataa metriä isommalta tieltä, missä molemmilla oli rekat parkissa. Joten eipä sitten muuta kuin kuormaa purkamaan!

Toinen rekoista oli varustettuna varsin pitkälle ylettyvällä nosturilla, joka osoittautuikin käteväksi vekottimeksi. Sillä tyhjättiin toisen rekan lava alunperinkin suunnitellulle purkupaikalle. Varsinaisten hirsien kohdalla saimme maan omistajalta poikkeusluvan kokeilla kantaisiko nurmikkokaistale rekkaa, sillä siitä ylettäisi kurottamaan aivan lastauslaiturin vierelle. Näin tehtiin, ja melko vähäisellä painumisella onneksi selvittiin. Puoli kolmen aikoihin koko lasti oli lopulta purettuna, hirret lähimpänä rantaa ja muut tarvikkeet hiukan kauempana.

Pitkällä nosturin puomilla ylettyi purkamaan taaemmankin rekkakuorman

Minäkin ojensin auttavan käteni että lasti saatiin purettua

Villat, ikkunat ja monenlaista muuta roinaa jätettiin säilöön hiukan kauemmas rannasta

Olenko muuten jo maininnut, että rakennamme saareen? Seuraavaksi nimittäin aloimme arvioida miten tavarat siirtyisivät sinne näppärimmin. Onneksi meillä oli valinnanvaraa: lautta ja katamaraani. Valkkasimme muutamia alimpien kerroksen hirsiä ja laitoimme niitä lauttaan sen mitä uskalsimme. Minä + 1 + hirret seilasimme sillä ja muut soutivat veneellä. Vaikka sähkömoottori sai väistyä nelitahdin tieltä, niin silti soutajat menivät lautasta ohi. Sen verran oli veden vastusta, eikä 3 m/s puhaltavan tuulen aallokossa uskaltanut juuri kovempaa kaasutellakaan.

Ja sitten paketit auki ja hirret liikkumaan

Lauttaa virittelemässä lähtökuntoon

Seuraavan kuljetuksen teimme vertailun vuoksi hinaamalla hirsilastissa olevaa katamaraania - tietenkin räntäsateessa. Tästä menopelistähän meillä oli jo kokemusta ja vaikka lautan lastaaminen ja purkaminen oli helpompaa, silti kokonaispisteissä katamaraani vei voiton.

Ensimmäinen varovainen lasti katamaraanin kyydissä

Päästin talkoilijat vetreyttämään kipeytyneitä lihaksiaan ja painelin itse takaisin saareen perehtymään hirsirakentamisen ihmeelliseen maailmaan.

Loppuillan tärkein aktiviteetti oli varmistaa perustusten suoruus ja kiinnittää alimmat hirret kiinni pilareissa oleviin kierretankoihin. Perustukset olivat suorassa mutta reikien poraaminen hirsiin kierretankoja varten osoittautui haastavaksi. Onneksi olin laittanut niitä vain neljään kuudesta kulmasta ja onneksi ne myös kaikki osuivat halkaistun ensimmäisen hirren kohdalle. Päädyin kiinnittämään takaseinän alahirren ensin, koska siihen oli joka tapauksessa tehtävä kierretangon reiät molempiin kulmiin. Eli ensin bitumikermin palanen pilarin päälle, sitten hirteen reiät niin, että sen ulkoreuna jää pari senttiä pilarin ulkopuolelle, samoin kuin sen kulmiin salvottavien hirsien. Kierretanko oli 12mm paksua ja porasin sille 14mm reiän hirteen. Koska prikka ja mutteri piti myös saada hirren pinnan alle piiloon, koversin niitä varten vielä 30mm poralla muutaman sentin syvyisen kolon. Kierretangosta pätkäisin ylimääräiset pois rälläkällä ja mutterit sain kireälle hylsyavaimella. Seuraavaksi oli vuorossa etuseinän alin hirsi. Onneksi oikeanpuoleisen seinän pitkä hirsi oli myös jo suvainnut saapua paikalle, koska siitä sain mitattua täsmällisen oikean mitan etu- ja takaseinän välille. Perustusten ristimitta oli suunnilleen kohdillaan, joten porasin luottavaisena hirteen reiän ja kiinnitin tämänkin kulman. Noin kello 23 käytin muutaman minuutin sen manailuun, että mökkitoimittaja oli onnistunut sahaamaan yhteen hirteen salvoksen urat väärin päin, eikä kasaamista voisi jatkaa ennen kuin tilalle on toimitettu uusi hirsi. Sitten huomasin, että yritin runnoa hirttä salvokseen ylösalaisin, ja päätin mennä nukkumaan.

Kierretankokiinnitys. Huomaa myös kosteuden nousun estävä bitumikaista hirren ja perustuksen välissä.

Torstai-illan status

Juuri ennen nukahtamista sain näyn, että ehkä sittenkin kannattaisi tarkistaa myös alimman hirsikerran ristimitta ennen kuin päällä on kovin paljon hirsiä. Ja niinhän se aamulla mitattuna oli pari senttiä pielessä. Ei muuta kuin mutteria irti, kairaamaan uutta reikää vanhan viereen ja naputtelemaan hirttä hiukan oikeaan suuntaan.

Koska naisväeltä oli tullut kaino toive, että huussimme ei olisi enää viikonloppuna mallia Suomen armeija, aloitin perjantain paneloimalla varaston väliseinää. Loppuun asti en ehtinyt ennen kuin ensimmäinen talkoomies jo viestitteli rannalta, että koskas aloitellaan. 

Valkolakattua paneelia jo hiukan huussin seinänä

Saimme päivän aikana saareen noin puolet hirsistä. Lukumääräisesti enemmänkin mutta pisimmät ja painavimmat jäivät lauantaille ja isomman talkooporukan huoleksi. Taivaalta tuli vettä kaikissa sen mahdollisissa olomuodoissa mutta ei onneksi kovin pitkään kerrallaan. Saattelin talkooväen kotimatkalle keräämään voimia ja lähdin itse harjoittelemaan salvomisen saloja. Tässä kohtaa mökkitoimittajan ohjeissa olisi ollut parantamisen varaa. Erilaisia eristeitä oli nimittäin neljää eri sorttia. Ponttien väliin ja päälle tulevista ei voinut erehtyä mutta salvosten "kaulan" ympäri oli leikattava polypropeenisoiro ja sen päälle laitettava vielä paisuva tiivistenauha. Mutta kun polypropeenia oli kahta eri leveyttä ja paisuvan tiivisteenkin pystyi vielä laittamaan pitkittäin tai poikittain. Tein oletuksen, että enemmän tiivistettä ompi parempi ja halkaisin paksumman nauhan kahtia, jolloin siitä tuli mukavasti kaulan levyinen. Laitoin paisuvan tiivistenauhan pitkittäin, koska arvioin sen sillä tavalla tiivistävän paremmin koko kolon. (Lauantaina kun talkookaverin kanssa ihmeteltiin miten vaikea hirsiä on saada nuijittua pohjaan asti salvoksiinsa, tulimme siihen tulokseen, että polypropeeninauha olisi pitänyt olla sitä ohuempaa ja paisuva lappukin toisin päin. Eiköhän nekin pari ensimmäistä varvia ajan kanssa kiinni painu...)

Se nähtävästi väärä tapa

Se nähtävästi oikea tapa

Polypropeenieriste ponttien välissä ja paisuva tiivistenauha ohjeen mukaisesti sisemmän pontin päällä. Nidoin polypropeenin kiinni salvoksen vierestä ja aina hirressä olevan reiän molemmilta puolilta. Näin se oli helppo leikata poikki aina reiän kohdalta.

Lauantaina talkoiden vauhti vaan kiihtyi. Oli Wappupäivä joten lounastauolla muistimme toki vetää valkomustaa lakkia kiharoille ja kippistellä kuohuvaa. Porukkaa oli taas kuin pienessä kylässä (johtunee siitä, että olimme pienessä kylässä) ja isotkin hirret saatiin kulkeutumaan saareen vaikkakin pienen ähellyksen saattelemana. Viiteen mennessä kaikki hirret ja suurin osa lankkutavarasta oli vaihtanut maisemaa. Loput päätettiin jättää toistaiseksi maihin. Kiittelimme ja kumartelimme vanhemmat talkoolaiset ja lupasimme, että he saavat pyhittää lepopäivän. Meidän perheen edustajat ja yksi sinnikäs talkoomies siirtyi saareen tutkailemaan millaisella vauhdilla seinä alkaa nousemaan. Ja nousihan iltaan mennessä jo kolme kerrosta.

Näin kevyesti siirtyy isompikin hirsi

Vappubrunssilla ylistyspuhe talkooväelle

Mökkitoimittajan rakennusohjeissa oli seinät merkittynä kirjaimin A-F. A on etummainen seinälinja, B keskimmäinen ja C takaseinä. D on oikea sivuseinä, E keskellä kurkihirren alla oleva seinä ja F:n varmaan jo arvaatkin. A-C oli paperilla merkitty mökin vasemmalle puolelle ja D-F etupuolelle. Joka hirren päässä on lappu, jossa on koodi muotoa numero-kirjain-numero. Viimeinen numero kertoo monesko hirsikerros on kyseessä. Kirjain tietysti kertoo mille seinälinjalle hirsi tulee ja vieläpä niin, että lappu on aina samalla puolella hirttä kun kirjain on merkitty kuvaan. Ensimmäinen numero lapun koodissa osoittaa monesko sen hirsikerran hirsi on kyseessä. Esim. jos A-seinällä viidennessä hirsikerroksessa on ikkuna, niin sen vasemmalla puolella olevan hirren koodi on 1A5 ja oikealla olevan hirren 2A5. Helppoa kun sen hiffaa.

Kun kärräsimme hirret saareen, niin asettelimme samalla kirjaimella merkityt hirret omiin pinoihinsa mahdollisimman lähelle loppusijoituspaikkaansa. Näin niitä ei tarvi etsiä kovin monesta laajalti eikä kanniskella kaukaa.

Eristysten lisäksi hirret pitää tapittaa etteivät ne lähde ajan myötä venkoilemaan. Toimituksen mukana tuli joitain satoja valmiiksi pätkittyjä puutappeja ja hirsissä oli yllättävänkin paljon reikiä. Ettei asentaminen vain olisi liian helppoa, niin samanlaisia reikiä on tappien lisäksi myös sähköjohtoja ja kiristystankoja varten. Ja tappeja ei suinkaan nuijita joka varvilla samaan koloon (tuossa ei sitten ollut mitään kaksimielistä), sillä useampi tappi peräkkäin samassa kolossa estää painumisen (eikä tuossa). Piirrustuksia pitää käytännössä lukea joka hirren kohdalla todella tarkasti, sillä mokaaminen tässä lajissa aiheuttaa varmasti harmaita hiuksia myöhemmin. Itse nuijiminen olikin ylättävän raskasta. Leka oli tehokas mutta painava väline, pienempi moska näppärämpi mutta ei niin tehokas. Noin joka viides tappi ei vaan uponnut viimeistä kahta senttiä tai sen pää meni säpäleiksi, joten talttaakin tarvittiin. Nuorin työmiehemme otti urakaksi veistellä tappien päitä hiukan kiilamaisiksi, joka helpottikin niiden uppoamista kovasti.

Nuijittu tappi

Tapittavia nuijia

Sunnuntaina totesimme, että seinä on jo sen verran korkealla, että lienee paikallaan asentaa lattiakannattajat. Niiden päällä seisoessa on paljon helpompi nuijia tapit ja näperrellä eristeet paikoilleen. Lopulta salvoimme vielä neljännen varvin paikoilleen (tällä kertaa toivottavasti oikeaoppisilla nurkkaeristyksillä) ennen kuin peittelimme puut ja sanoimme työmaalle heipat tällä erää.

Ns. tehtaalla määrämittaan katkaistu lattiakannattaja

Lattiakannattajat ja vähän painekyllästettyjä pitkospuita paikoillaan

Sunnuntain saavutukset