Harjakaiset!

Melkoinen rutistus jälleen takana! Tämän raksakerran suurin saavutus näkyy alla - mökki harjakorkeudessa! Mutta aloitetaanpa kertomus kuitenkin alusta.

Kyllä kelpaa hymyillä!

Helatorstai kun oli joka tapauksessa vapaapäivä, niin painoin sen verran hommia etupainotteisesti, että pystyin olemaan myös perjantain vapaalla. Eli pitkä rypistys oli taas luvassa. Suuntasimme siis jo keskiviikkoiltana mestoille ja peräkärryssä mukana kulkeutui myös varastoon tuleva jääkaappi, sekä iso vesivaneri. Ai mihin vesivaneria tarvittiin? Noh, päätimme majoittua tästä lähtien kokonaan omalla puolellamme saarta, joten ensitöikseni illalla väsäsin vanerista nukkumalaverin. Saranoin sen seinän puolelta ja toinen reuna killuu kettinkien varassa katosta. Päiväksi koko komeuden saa nostettua ketjuilla lähelle kattoa ja yöllä siinä on 125x200cm nukkumatilaa. Koska olemme vaimon kanssa edelleen hyvissä väleissä, niin mahduimme nukkumaan mainiosti. 

Torstaina saapui taas armoitettu talkooporukkamme ja nostelimme ja nuijimme pari hirsiriviä paikoilleen. Mitä ylemmäs nousimme, sitä hankalammaksi hirsien kanssa näprääminen kävi, eikä tellinkejäkään enää oikein voinut korottaa. Onneksi saavutimme juuri tässä vaiheessa välipohjan korkeuden, joten nakuttelimme palkkikengät paikoilleen ja kiinnitimme välipohjan kannatinlankut niihin.

Välipohjaa synnyttämässä

Kylläpä olikin mukava jatkaa hommia taas kun ei tarvinnut kurotella

Pari pikku mokaa tuli päivän aikana tehtyä, mutta yksi söi miestä ihan kunnolla. Niin kuin aiemmin kirjoittelin, olen tiukasti lukenut itse tapituskuvia, että tapit menisivät varmasti oikeisiin reikiin. Illan jo hämärtyessä ajattelin (väsyneenä) nuijia vielä yhden hirren paikoilleen E-seinälle. Muistan miettineeni, että tämä on varmaankin kerros 16, asettelin tapit reikiin ja nuijin pari ensimmäistä pohjaan. Kolmannen kohdalla tulikin sitten déjà-vu, että enkö juuri äsken nuijinut tappia tähän samaan koloon... Kurkkaus hirren päähän kertoi, että kyseessä oli vasta kerros 15. Joka tarkoitti sitä, että nyt oli tullut työnnettyä tappia väärään reikään (ei kaksimielisyyttä). Joka puolestaan tarkoittaa pahimmassa tapauksessa, että tapit estävät seinän painumisen. Pari onnea oli sentään matkassa. Ensinnäkin toinen rei'istä aloitti tuvan oven päältä uuden tappiparin, eli en ollut sohaissut tätä edellisen tapin päälle. Tässä riittäisi vain, että muistaa tapittaa tappiparin ylös asti vastakkaisessa järjestyksessä kuin se on ohjeistettu kuvissa. Toinen tappi oli mennyt edellisen päälle ja työntänyt sen laskelmieni mukaan vieläpä kiinni sen alapuoliseen tappiin, tai ainakin melkein. Eli tässä olisi kokonaista kolme tappia ns. tappituntumalla. Mukana oli suunnilleen oikean kokoinen poranterä, jolla sain kairattua yhden hirren mitalta tappia lastuiksi, jolloin jäljelle jääneet 2+ tappia toivottavasti sallivat hirsien painua riittävästi. Merkkasin kuviin, että nämäkin tapit pitää vastedes nuijia käänteisessä järjestyksessä.

Tapit suojaksi viereisiin reikiin ja eikun kairaamaan. Tähän reikään mennyt tappi olisi pitänyt mennä tuohon vasemmanpuoleiseen.

Torstain uurastus sai tapin porauksen ja pienehkön kirosanailun jälkeen päättyä tällaiseen tilanteeseen

Perjantai alkoi jälkeen hirsien nostelulla ahkeran talkooväen saavuttua. Jos torstaina syntyi uusia kerroksia vähänlaisesti (huom. mutta välipohjaa paljonlaisesti), niin nyt tuli näkyvää nopeasti. Viimeisten pitkien hirsien kanssa tarvittiin kokeneidenkin miesten ja naisten kanssa jo pieniä tuumaustaukoja, mutta kyllä ne lopulta kaikki nousivat vinssin, liinojen, tikkaiden ja muskeleiden avulla.

Illaksi saimme ensimmäiset mökkivieraat yökylään - joskin he yöpyivät asuntoautossa rannalla. Sattumoisin kummitätini oli samaksi illaksi leiponut mustikka-pullapiirakkaa, joka katosi nopeasti ääntä kohti

Mikäs tässä on sadetta ja mustikka-pullapiirakkaa pidellessä! (Lainasin vieraallemme sadetakkia ja itse sain sellaisen jätesäkistä)

Kauan odotettu ja pelätty kurkihirsien (2kpl) nosto-operaatio koitti lopulta lauantaina. Pitkällisten pohdintojen tuloksena olin päätynyt seuraavaan: Hirren toinen pää nostetaan vinssillä yläkerran ikkunan tasalle ja hirsi kiskotaan siitä sisälle. Näin toimittiin ja lopulta todettiin, että sehän meni yllättävänkin helposti. Itse asiassa sivuseinän ylimmät pitkät hirret taisivat olla ne kaikkein vaikeimmat.

Kurkihirsi livahtaa avoimesta ikkunasta sisälle

Kurkihirsistä sai hyvät tellingit muutaman viimeisen hirren asennushommiin. Turvallisuus ennen kaikkea.

Olihan meillä turvavaljaatkin - tavallaan... Nopein tapa päästä nuijimaan tätä hirttä oli siten, että toinen piti vyöstä kiinni.

Viimeinen hirsi paikalleen, klops

Nyt pääsemmekin takaisin alun iloiseen poseeraukseen, kun kaikki hirsipalikat olivat löytäneet paikkansa. Kovin väärin en ollut ristimittoja mittaillut ja seinät olivat nousseet varsin suoraan, kun isompia rakoja tai epäsopivuuksia ei matkalla ilmennyt. Kurkihirsien alapuolelle jäi ehkä sentin verran rakoa sen seinän päässä mihin rappuset nousevat. Mutta sen ymmärtää, kun molemmissa päissä kurkihirttä on salvokset ja tuossa kohtaa ei ole. Kierretangoilla kiristämällä ja ajan kanssa painumalla tuokin rako varmasti (toivottavasti) vielä umpeutuu. 

Kun saattelimme talkooväen maihin, niin toimme vielä kahdestaan jonkinlaisen läjän kattoponttilautaa katamaraanilla. Melko pian sitäkin varmaan jo tarvitaan.

Sunnuntaina aloittelin vielä pikku tapitushommilla mutta koska tavoitteena oli saada koko tönö sateensuojaan ennen kotimatkaa, niin jatkoin naapuruston pyhäaamun rauhan rikkomista nakuttamalla jonkinlaisen määrän ankkurinauloja kattokannattajien kiinnittämiseksi. Parrut oli tehtaalla leikattu sopivan viistoiksi toisesta päästään, joten ne sai nätisti aseteltua kurkihirren päälle. Hiukan piti näyttää talttaa, että sai hirren ponteista tasaisempaa pintaa lankkujen ja kulmarautojen kiinnittämistä varten.

Kulmarautoja paikoillaan. Kuvasta puuttuu vielä kiinnityslevyt, jotka naulasin lankkujen molemmille puolille sitomaan niitä toisiinsa. Jaa, tuolla kauimmaisessahan sellainen taitaakin jo olla paikoillaan.

Kattokannattajien jälkeen ajattelin kokeilla olinko onnistunut tapittamaan umpeen jonkun kierretangoille tarkoitetuista rei'istä. Ihan kaikkia en ehtinyt väkerrellä paikoilleen, mutta so far so good, kaikki solahtivat läpi ylhäältä alas asti. Varmistin etukäteen mökkitoimittajalta, että onkohan toimituksessa varmasti kaikki osaset mukana, koska löysin kierretankojen lisäksi vain aluslevyjä ja muttereita mutta en lainkaan yläpäähän lukittautuvia lätkiä, jollaisia otaksuin tarvittavan. Ohjeena oli kuitenkin laittaa vaan aluslevyt ja mutterit kumpaankin päähän. Kiristettäessä tankoa alhaalta sitä on pidettävä pihdeillä kiinni samalla kun kääntää jakarilla mutteria. Näin ei ole vaaraa että koko tanko lähtisi menemään jengalle.

Kierretankoja oli monen mittaista pätkää, pisimmät kolmimetrisiä ja lyhimmät oli pätkitty puolimetrisiksi. Osassa oli lisäksi jatkospala toisessa päässä. Ymmärsin pian, että saadakseni vaikkapa kuvassa näkyvän 5,2-metrisen kierretangon, oli otettava yksi täyspitkä ja ruuvattava sen perään 2,2-metrinen jatkopala. Tuon mittaisen salon nostaminen pystyasentoon ei varmaankaan olisi helppoa saatika järkevää, joten otin molemmat kepakot erillisinä mukaan, ujutin reikään ensin pidemmän tangon lähes kokonaan, ruuvasin jatkopalan sen perään, ujutin senkin lähes kokonaan reikään, tipautin siihen aluslevyn, kiersin mutterin tangon päähän ja lopulta laskin sen kokonaan alas. Ei olisi ollut kiva juttu tipauttaa tuollaista 3-metristä salkoa 5-metriseen reikään ilman aluslevyä ja mutteria, sillä sen saaminen takaisin ylös yhtenä palana olisikin ollut temppu.

Pisin kierretanko oli 5,2m

Moni on ihmetellyt, että miten nuo meidän yläkerran ikkunoiden päällä olevat hirret pysyvät paikoillaan. Ei huolta, niin ihmettelin ennen minäkin, mutta nyt paljastan niiden salaisuuden! Näiden hirsienpä koloihin ujutetaan teräsputket, joiden läpi tipautetaan vielä kierretangot, jotka kiristetään tiukalle. Tuollainen rakenne sitoo koko viiston hirsinipun yhdeksi tukevaksi paketiksi, joka toivottavasti kestää isältä pojalle. Sitä en tiedä pitääkö näitäkin muttereita käydä joskus kiristämässä. Toivottavasti ei koska ne jäävät ikävästi ikkunalistojen taakse. Lisäksi yhtä tuollaista mutteria kiristäessä onnistuin jo huitaisemaan itseäni jakoavaimella ylähuuleen, joten jättäisin ne mielelläni jo rauhaan.

Teräsputki menossa reikään ja kierretanko odottamassa vuoroaan

Koitin suoristella hirsien viistoja kohtia ennen kierretankojen laittamista. Kuten kuvasta näkyy, moottorisaha ei ehkä kuitenkaan ole se näppärin hienosäätöväline tähän hommaan. Perinteisellä vasara+talttapelillä sai nätimpää jälkeä ja ehkä jopa nopeammin.

Viimeinen tunteroinen kuluikin sitten pressujen kanssa askarrellessa. Olin ostanut hirsien peittelyä varten isoja 6x10m kevytpeitteitä, joista pari pääsi nyt huvilan suojaksi. Toivottavasti kestävät ensi viikonloppuun asti. Silloin saattaa jo alkaa kattohommatkin, ehkä!