Terassi(n rakennus)kauden avajaiset

Laitanpa taas tähän kärkeen kuvan viikonlopun loppupuolelta, niin saadaan blogitekstiin kiinnostava otsikkokuva ja arvon lukijalle selviää, että millaisten askartelujen-paskartelujen parissa tämä viikonloppu lähinnä vierähti.

Terassi hahmollaan

Mutta jos kuitenkin sananen perjantaista. Syksyisin monet huonekalufirmat myyvät varastoon jääneet terassikalusteet pois erinomaisen houkutteleviin hintoihin. Siihen väliin mekin viime syksynä iskimme ja saimme hyvällä diilillä sohvaryhmän sekä terassipöydän ja siihen tuolit. Sohvaryhmään kuuluvaa kulmapalaa ei kuitenkaan juuri silloin ollut varastossa ja meille luvattiin, että se olisi noudettavissa myöhemmin vuodenvaihteessa. Mutta eipä ollut. Mokomaa ei kuulemma enää valmisteta. Olimme siitä jo kuitenkin maksaneet, joten pitkähkön pähkäilyn tuloksena päädyimme vaihtamaan sen päikseen riippukorituoliin (jonka ohjehinta oli mukamas ainakin triplasti kulmapalan verran - tiedä häntä sitten). Tämän pitkähkön aasinsillan kautta pääsemmekin siihen, että hurautin työpäivän jälkeen hakemaan korituolin, heitin sen pari metalliputkiosaa ja jonkinlaiseen pressuun kiedotun koriosan peräkärryyn, virittelin kuormaverkon lastin päälle, ja suuntasin moottoritien rampille. Kaasupoljinta painaessa vilkaisin peruutuspeiliin ja huomasin korituolin lähtevän mökkimatkalle mieluummin ilmateitse. Kylläpä taas tunsin itseni tyhmäksi kun moottoritien reunalla virittelin liinoja ison mutta kevyen pallukan ympärille. Olisi tietysti pitänyt tajuta sitoa se kunnolla kiinni jo kuormatessa mutta vetoan siihen, että olen tottunut hinaamaan perässäni kuomullista kärryä.

Sitomisleikit leikittynä, ei muuta kuin kovaa ajoa

Ajattelin olla laiska perjantain, joten tuikkasin vain saunan tulille ja taisin ehkäpä napsauttaa auki yhden sihijuomankin. Puhtaaseen janoon. Saunan piippu puski jonkin aikaa kummasti savua sisälle vähän joka rööristä. Tiedä sitten oliko matalapaine tms. mutta kyllä veto alkoi lopulta käydä ihan oikeaan suuntaan. Ehdin kuitenkin kivuta katolle tutkimaan tilannetta ja kopistella hiukan piipun päälle asettelemaani elukkaverkkoa, johon oli tarttunut hiukan nokea. Täytynee vielä miettiä uudestaan sitäkin viritelmää.

Savusauna?

Mutta pitkäksihän aika tuli saunan lämpiämistä odotellessa, joten päätin kuitenkin heilutella hiukan lapiota. Ja onhan se mukavampi saunoakin, kun ei ole jo mennessä puhdas kuin pulmunen. Niinpä viimeistelin suurimman osan pilarimontuista, jumppasin niihin mursketta ja kasasin harkot betonilaattojen päälle. Ja kyllä sauna sitten maittoikin!

Sivuterassin pilarit tanassa. Tulevan kylpytynnyrin paikka sijaitsee vasemmassa alakulmassa.

Kunnon terassi vaatii tietysti kunnollisen runkorakenteen. Siksipä suuntasin aamulla keulan kohti Alavuden K-Rautaa, jonne olin tilannut erinäisen määrän kestopuuta (48x148mm), sekä terassilautojen kiinnitysvälineet (joista kerron enemmän sitten, kun pääsemme ruuvaushommiin - stay tuned!). Kyseisellä K-Raudalla on uunituore kauppias, jonka tapasimme viikko sitten käydessämme vaimon kanssa hakemassa betonisia asioita. Lupasin silloin laskeskella runkopuumenekin ja niiden pohjalta kauppias itse näpytteli sitä minulle houkuttelevan tarjouksen viikon mittaan. Sen verran massaa puumäärällä oli, että täytyi tehdä pari noutokeikkaa. Siinähän se aamupäivä sitten vierähtikin mukavasti.

Lasti #1 kyydissä, tällä kertaa moitteettomasti sidottuna...

Jälkimmäisen noutoreissun jälkeen sain seurakseni talkooväkeä, joiden kanssa lankkutavara siirtyi tuttuun ja turvalliseen katamaraanityyliin kohti saarta.

Painekyllästetty tanssilava vesillä

Aloimme siinä sitten porukalla passailemaan pattinkia paikoilleen. Se on valitettava fakta, että aivan vaaterissa tuon mökinkään kaikki pilarit eivät enää ole (niistä kolmen alta kun ei vain aikanaan löytynyt kalliota ja ne lienevät painuneet hiukan muita enemmän). Sitten kun koittaa saada terassin edes jollain tavalla suoraan edes jonkun kiintopisteen suhteen, niin siinä meinasi aivot jo hieman nyrjähtää. Varsinkin, kun vatupassini on ilmeisesti jo saanut sen verran osumaa, että se tuntuu näyttävän oikealle hehtaarille muttei yhtään sen tarkemmin. Onneksi olin perjantai-iltana ollut sen verran kekseliäällä päällä, että illan hämärtyessä nuijin maahan pari keppiä lähelle terassin kulmia ja piirsin laserin avulla niihin viivat samalle tasolle hirren alareunan tasolle. Auringon paistaessa kun tuolla laser-vaa'alla ei tee mitään.

Terassisuunnitelmani oli siis sen suuntainen, että harkkojen päälle tulee ensin noin kahden metrin välein lankut samaan suuntaan, kuin tuleva terassilaudoitus. Niiden päälle tulee suunnilleen k500-jaolla (maallikkokielellä 50cm välein) samanlaiset lankut toiseen suuntaan. Ja niiden päälle ruuvataan sitten lopullinen terassilauta. Koska alimmaisten lankkujen yläpinta pitäisi olla hirren alapinnan tasolla, kiinnitin ne kulmaraudoilla alimman hirren pohjaan mutta varmuuden varalta alle laitettiin myös harkot ja tarvittava määrä painekyllästettyä, että lankku on jämäkästi oikeassa korossa. Jotkun harkot nousivat vain hitusen yli oikean koron ja niille näytin rälläkkää mieluummin kuin jatkoin puisella korokepalalla edellisen harkon päältä. Ylemmät lankut kiinnittyvätkin sitten palkkikengillä hirteen (mökin julkisivun puolella) ja kulmaraudoilla alempaan lankkuun muualla. Olin ostanut muutaman laatikollisen 40mm ankkurinauloja kulmarautojen kiinnittämistä varten. Hirteen tuntui paremmalta käyttää tukevia ruuveja, koska ankkurinaula repii puun aika pahasti jos sen joutuu joskus irrottamaan.

Joku muu olisi varmaan vääntänyt betonit pilareiden sisälle, mutta itse olin joko laiska tai nerokas. Harkot kun ovat pontillisia, niin ne pysyvät nätisti pinossa ilman tavanomaista muurauslaastiakin (varsin hyvä innovaatio tuo ponttiharkko muuten). Ne ovat myös itsessään selvästi painavampia ja jämäkämpiä kuin perinteiset kanankakkamaisesta rouheesta tehdyt harkot. Päädyin kuitenkin täyttämään harkkojen reiät murskeella, koska sitä tavaraa tontilta löytyi. Järkeilin että näin pilarista tulee massiivisempi, eikä se liikahtele ihan pienestä tönäisystä. Sen sisälle ei myöskään mahdu kovasti vettä, joka voisi talvella jäätyessään ja laajetessaan rusentaa harkon. Kun pilari oli täytetty murskeella, sen päälle ja kestopuun alle laitettiin vielä bitumikaista estämään kosteuden johtuminen harkosta puuhun.

Sivuterassin alin kestopuurivi alkaa olla hahmollaan ja suunnilleen vaaterissa

Pilarin sisälle laitettu murske nuijittiin tiiviiksi

Kesken hyvin ansaitun päivällistauon alkoi järvellä näkyä kummia. Sieltä saapui yksi kappale tee-se-itse -mallisia Plastweldin kylpytynnyreitä, jota ystävällismieliset naapurit olivat lähteneet kärräämään lautalla. Pari raavasta urosta lasteineen oli sen verran tuhti kuorma, että laudoitus ja kamiina oli turvallisuusseikat huomioiden jätetty vielä rannalle. Olihan siinä tunnelmaa, kun pömpeli ja sen pohjalevy olivat lopulta perillä saaressa! Sammiosta löytyi erinäinen määrä laatikoita ja pussukoita, joita ei vieläkään lähtenyt sen kummemmin availemaan. Etsin kuitenkin kasasta USB-tikun, josta pitäisi löytyä itsensä Jorma "Remontti-Reiska" Piisisen tähdittämä video siitä, miten tee-se-itse -kylpytynnyri kasataan.

Kylpytynnyri vetten päällä

Monenmoista nyssykkää näköjään tarvitaan kylpytynnyrin kasaamisessa

Talkooväeltä oli vielä kokematta mökkisaunamme löylyt ja olin saanut heidät suostuteltua nyt koeponnistamaan ne. Päätimme tehdä katetun terassialueen rungon valmiiksi ja asetella sen päälle riittävästi terassilautaa, jotta tuvan ja saunan välillä kulkeminen kävisi helpommaksi. Kyllähän olikin nättiä lautaa, kun lopulta pääsimme avaamaan siperianlehtikuusinippuja ja asettelemaan niitä lattianmoiseksi. 

Ensiaskeleet terassilaudoilla (eivät siis ole vielä kiinni, toim. huom.)

Isäntä itte tutkailemassa tiluksiaan uudesta perspektiivistä

Sunnuntain sarastaessa jatkoin lankkujen paikalleen asettelua ja korjailin edellisen päivän työsuorituksia, niin kuin tapana on. Ei uskoisi miten hankalaa terassin vaaitus voi olla mutta on se vaan. Onneksi olin sentään piirrellyt ne pari apuviivaa kepukkoihin perjantaina.

Aamulla oli tontilla monta kummallista tarviketta. Vielä joskus tämä tästä siistiytyy...

Monen yrityksen jälkeen täsmällinen osuminen apukeppiin piirrettyyn viivaan (näkyy kehnosti, sorry)

Tässä näkyy hyvin terassin tukirakenne kokonaisuutena. Pilarin päällä bitumikermin kaistale, sitten tarvittava määrä kyllästettyä puuta korokepalana, laudoituksen suuntainen alalankku ja sen päälle tuleva k500-jaolla oleva lankku, johon laudoitus ruuvataan.

Kun terassihommat alkoivat jurppimaan, niin kävin hakemassa rannalta loput kylpytynnyrin osat: kamiinan ja laudoituksen

Kovan äheltämisen jälkeen pääsin terassin kanssa jotakuinkin tämän blogikirjoituksen alussa olevaan tilanteeseen. Tässä alla on vielä toisesta suunnasta otettu kuva. Suunnilleen noiden lankkujen leveydeltä tulevat myös portaat aikanaan laskemaan maahan.

Näkymä terassilta. Jotain sentään tuli saatua tälläkin kertaa aikaan.

Ennen kotiin lähtöä oli vielä yksi projekti edessä. Muistanet, että pari viikkoa sitten venerannassa kaiveltiin sähkökaapelia maahan ja laajennettiin parkkipaikkaa. Sen takia parkkipaikka oli kyllä meidän omalle nelivetoautollemme ihan passeli mutta muut kävijät saattaisivat joutua ongelmiin. Niinpä levittelin ensin maahan viime viikolla tuomani suodatinkankaan. Apumies saapui paikalle kauhalla varustetulla traktorilla ja loput rannalla olevasta murskeesta alkoi siirtyä kankaan päälle. Kovinkaan paljoa vähempää ei tuota tavaraa olisi saanut olla, tai koko kangas ei olisi peittynyt. Tiehen asti ei mursketta tällä kertaa riittänyt, siihen täytyy hoitaa myöhemmin ehkä yksi nuppikuormallinen lisää. Kantaa tuo tie kyllä vielä noinkin mutta rengasurat kaipaisivat jo hiukan täytettä.

Homma alullaan

Homma lopullaan