Joka toiselle kuoppaa kaivaa

Perjantaina oli taas aika orientoitua mökkirakennushommiin, aivan kuin ennen vanhaan (viime vuonna). Matkaan suuntasimme yhdessä kera vaimon.

Viikon aikana oli tullut suoritettua joitain valmistelevia toimenpiteitä. Ensinnäkin tein sähkösopimuksen paikallisen verkkoyhtiön kanssa nyt kun sähköpömpelikin on rannassa pystyssä. Heidän asennusmiehensä (tai miesoletettu) sekä oma sähkömieheni (joka todistettavasti on mies) kävivät viikon mittaan tekemässä omat temppunsa, joten kun illan tullen saavuimme rantaan, saimme tuikata sähköajoneuvomme suoraan latinkiin työmaapistokkeeseen. Vaikka liittymästä toki on joka kuukausi maksettava perusmaksua, eikä se sähkökään ihan ilmaista ole, niin arvelen lystin maksavan meille kuukaudessa noin puolet yhden bensa-autolla ajetun mökkimatkan kuluista.

Kiskoimme perässä myös peräkärryn, jossa kulkeutui Meltexiltä hakemani N2-luokan suodatinkangasrulla. Se olisi tarkoitus levitellä lähiaikoina parkkipaikalle ja hankkia jostain läjä mursketta sen päälle. Nyt parkkis viehättää lähinnä mutapainin ystäviä.

Sähköä koneeseen

Kaunis mutta tuulinen ilta vaati pipoa, ettei harmaa aivosoluni kylmety

Sääennustajat povasivat lauantaiaamuksi hyvää keliä ja illaksi sadetta. Niinpä aloitimme rehkimishommat hyvissä ajoin. Se sisälsi käytännössä terassiperustusten kaivelun jatkamista siitä mihin viime viikonloppuna pojan kanssa jäimme, sekä murskeen kärräystä rannasta sankopelillä.

Lapion heiluttelua aamuvarhaisella. Etualalla näkyy hyvin tulevan terassin linja harkoilla merkittynä.

Rouva lappoaa vettä montuista, että niihin saatiin suodatinkankaan palanen ja mursketta tiivistettyä pohjalle

Hän on niin tyytyväinen, että osaa ajaa perämoottorilla.

Hän ottaa tilanteesta kuin tilanteesta selfien. Taustalla näkyy miten murske siirtyy vähitellen sankoihin. Olisiko alkuperäisestä kasasta jo puolet kärrättynä saareen, eikä paljoa enää tarvi. 

Sinne lähti vaimo. Perämoottorilla. Yksin mursketta hakemaan.

Hiukan ennen sateen alkamista vedimme siviilivaatteet niskaan ja suuntasimme rantaan, ja sieltä peräkärry perässä kohti Alavuden K-Rautaa. Perusteellisten laskelmien pohjalta (hihasta ravistaen) täytimme kärryyn 40 pilariharkkoa ja jokusen 40x40cm betonilaatan, joista jälkimmäiset tulevat monttuihin murskeen päälle jakamaan terassin painoa laajemmalle alalle. Pilariharkkoja mökin ympäristössä näytti pyörivän jo ainakin parisenkymmentä, ja lopullista menekkiä on vaikea arvioida ennen kuin kaikki montut on kaivettuna. Mökin ja varaston anturoiksihan valettiin ihan kunnon möhkäleet betonia, mutta terassi saa pärjätä kevyemmällä rakenteella - siksi betonilaatat. Montut toki yritän kaivella kallioon asti, jos sellainen suvaitsee löytyä korkeintaan 70cm syvyydestä. Tuon syvemmälle en nyt viitsi savea montusta kaapia. Ikävää puuhaa on se. Jos kalliota ei löydy, laitan pohjalle suodatinkankaan palasen estämään maa-ainesten sekoittumista. Sen päälle junttaan 0-16mm mursketta sopivalta tuntuvan kerroksen (kallion päälle ehkä 20cm, saven päälle himppasen enemmän). En ajatellut vääntää betonia myöskään pilareiden sisälle, vaan sulloa ne täyteen mursketta, kun sitä tuossa kerran on.

Rautakauppareissun jälkeen poikkesimme ns. kyläkauppaan shoppailemaan erinäisiä mökin sisustuselementtejä, kuten matto, löylykiulu, puukorit tupaan ja saunaan sekä joitain muita tarpeellisia esineitä, joiden nimet ja käyttötarkoitukset vaimo tietää mutta minä en.

Paluumatkalla vihmoi jo sen verran vettä, että jätimme rautakauppatarvikkeet suosiolla peräkärryyn ja päätimme hakea ne sunnuntaina paremmalla säällä.

Laiva on lastattu mm. juuttimatolla ja ripakopalla

Hienostihan se matto sopii väreihin

Sunnintaina oli taas nätti päivä luvassa, joten lähdimme kärräämään betonista tehtyjä asioita rannasta saareen. Pari venekeikkaa riitti, vaikka kyllähän tuo tavara ihan painaakin.

Terassin perustustavaroita odottelemassa vuoroaan

Tilannekuva. Hetken perästä toki nykäisin nelitahdin käyntiin.

Sunnuntain työnjako oli jotakuinkin sellainen, että minä kaivelin ja täyttelin kuoppia ja vaimo voimaili hakemassa lisää mursketta rannalta.

Onni on... heti pintamaan alta löytyvä kallio

Tämän yksilön molemmilla puolilla olevista kuopista löytyi kallio aivan pinnasta mutta tästä ei sitten millään. Maa on vielä niin märkää, että monttu täyttyy nopeasti vedestä. Pilareiden alla oleva betonilaatta on jo katoamassa veden alle.

Pari muuta monttua, joissa on jo murskeetkin pohjalla mutta piilossa veden alla

Ennen kotiin lähtöä innostuin vielä katsomaan millainen saviliejuongelma tulevan kylpytynnyrin paikalta paljastuukaan. Yllätys oli suuri, kun koko alueelta löytyi kallio aivan pinnasta! Ihan tasainen se ei sentään ole mutta pienellä murskekerroksella se kyllä tasaantuu. Eipä tarvi olla joka kevät suoristamassa tynnyriä routavaurioiden takia. 

Etualalla pyöreähkö paljaaksi kaavittu alue osoittaa kylpytynnyrin tulevan paikan. Siitä ylöspäin näkyy montuistaan jo kohoavat pilarit.