Rautavihtrilliä ulkoverhoukseen

Olemme pohtineet miten käsittelisimme mökkimme hirret niin, että ne sulautuisivat nätisti ympäristöön, eivät homehtuisi sään armoilla, mahdollistaisivat hirren luonnollisen hengittävyyden ja mikä tärkeintä, eivät vaatisi kovinkaan usein (mieluimmin ei koskaan) uusintakäsittelyä.

Muovia sisältävistä pinnoitteista varoitellaan joka keskustelupalstalla, varsinkin sellaisista, jotka tekevät hirren pintaan kosteuden tasoittumista estävän kalvon. Hengittäviä ja hirsille tarkoitettuja tököttejä toki löytyy mutta niissä huoltokäsittely on yleensä tehtävä noin 5-10 vuoden välein. Punamulta ei meidän mökkimaisemaamme sovi. Panu "Talotohtori" Kaila on kirjoitellut siihen malliin, että jos puutalo vain pidetään kuivana (eli riittävän korkean ja oikein tehdyn perustuksen päällä), se ei välttämättä tarvi minkäänlaista pinnoitusta. Luonnossa puu kelottuu ja kestää jopa satoja vuosia hyvissä olosuhteissa. Kuulostaa hurjalta ajatukselta, että puuta ei suojattaisi sateelta ja tuiskulta, mutta käsittelemättä jättäminen saattaa itse asiassa jopa pidentää hirren ikää. Ja vaikka ei pidentäisikään, niin lupaan ettei minua harmita 150 vuoden kuluttua, kun mökin seinät alkavat jo kaivata toimenpiteitä.

Aivan käsittelemättä en seiniä sentään uskalla jättää jo siitä syystä, että niihin iskee melko pian sinistäjäsieni, joka on toki puulle harmiton mutta esteettisesti ikävän pilkkuisuuden aiheuttaja. Törmäsinkin erikoiseen aineeseen nimeltä rautavihtrilli, eli rautasulfaatti, jolla eräs tuttumme oli käsitellyt hirsitalonsa. Kyseessä on veteen sekoitettava vihreä töhnä, joka suditaan tai ruiskutetaan pintaan, ja se saa puun kelottumaan ennenaikaisesti UV-säteilyn ja sateiden avustuksella. Lisäksi se ehkäisee sinistäjäsientä ja hometta iskemästä ja siitä syystä sitä onkin perinteisesti sotkettu mukaan myös punamultamaaleihin. Hinnan kiroissakaan tämä aine ei ole: 4kg pussi taisi maksaa noin 8 euroa ja riittää jo pitkälle.

Rautavihtrillikäsittely alkoi tuntumaan kokeilemisen arvoiselta, vaikka ymmärrämmekin, että sävystä ei tule aivan tasainen joka kohdassa ja seinät saavat lopullisen värinsä vasta ehkä pitkänkin ajan kuluttua. Aineen hyvänä puolena on kuitenkin myös se, että se ei estä seinän käsittelyä millä tahansa muulla aineella myöhemmin jos rautavihtrillikäsittely menee ns. vihkoon.

Mutta unohdetaan mökki hetkeksi ja keskitytään työn alla olevaan varasto/huussiin, sillä tottahan sen pitää olla samaa värimaailmaa tulevan mökin kanssa. 

Näin syksymmällä ei puuvalmista leveämpää ulkoverhouslautaa enää löytynytkään hyllystä, mutta Lahdesjärven K-Raudan kautta sain näppärästi tilattua sitä Tampereen Puumerkkiin ja säästin vieläpä rahtimaksunkin, kun kävin itse noutamassa nipun Puumerkistä. Levittelin laudat kotona autokatokseen sateensuojaan pintakäsittelyä varten.

Estääkseni sinistymiset myös lautojen sisäpuolelta, sudin niihin ensin Valtti Pohjusteen. Sitten laudat ympäri ja perehtymään tarkemmin myrkynvihreään rautasulfaattipussiin, jonka olin hankkinut jo etukäteen. Muutamassa muussa blogissa on tehty testailuja erilaisten pitoisuuksien vaikutuksesta harmaantumisen asteeseen, mutta itse sekoitin ainetta tylysti pussin ohjeen mukaan, eli suhteessa 2kg ainetta 10 litraan kuumaa vettä. Käytännössä riittää että kuumaa vettä on sen verran että fariinisokerimainen aine liukenee siihen ja sen jälkeen vettä voi lisätä haluttuun määrään.  

"Vihtrilli"-nimen ymmärtää kun näkee aineen värin

Veteen sekoitettuna rautasulfaatti muuttui ruosteen väriseksi ja värjäsi nopeasti tämän väriseksi kaiken (paitsi puun) mihin pääsi valumaan tai roiskumaan.

Rautasulfaatti on ilmeisesti kovastikin haitallista roiskuessaan silmiin ja hengitettynä. Siispä varustauduin suojalaseilla ja kunnon hanskoilla. Sutiminen leveällä pensselillä oli nopeaa kun laudat oli levitettyinä maahan viiden paneelin kaistoissa, joiden väleihin kenkä aina mahtui. Heti välittömästi aine ei aiheuttanut minkäännäköistä vaikutusta. Puu näytti lähinnä märältä. Jännä nähdä miten sävy alkaa muuttua ajan myötä.

Kuvassa ensimmäinen rivistö käsiteltynä sankoon asti

Koesutaisin rautavihtrilliä pariin vanhaan laudan palaseen jo aiemmin. Ylin on kokonaan käsitelty, keskimmäisessä vain alin puolisko ja alin on käsittelemätön. Tässä ne ovat nauttineet syysaurinkoa ja -sateita noin pari viikkoa. Alimmainen palanen on luultavasti harmaantunut ihan vain myötätunnosta.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikkunanpieliä näpräilemässä

Ensilöylyt!

Valmis mökki?