Kuutamokeikkaa pukkaa

Raksaviikonloppu alkoi jälleen jälleen parjantaina. Liikuttiin taas peräkärryn kantavuuden rajamailla, kun kyydissä oli mm. Lahdesjärven K-Raudasta mukaan napattu kattolaudoitus ja Kekkilän kuivakäymälä, sekä Katepalin tehtaanmyymälästä haetut kakkoslaadun kattohuovat (=huomattavasti edullisempaa kuin rautakaupoista löytyvä - vink, vink) ja reunapellit.

Virittelin illan pimentyessä katamaraanini toimintakuntoon ja soutelin tyynessä syysillassa se perässä saareen.

Aamu alkoi reippaasti lastin tyhjennyksellä, jonka jälkeen ajelin paikalliseen rautakauppaan hakemaan varaamani lattialaudat. Talkooväki saapui juuri parahiksi kantelemaan kuormaa, joten saareen mentiin yhtä matkaa hinaten katamaraania ja työmiehiä veneen perässä. 

Rantautumista airopelillä

Työnjako sovittiin sellaiseksi, että minä koikkelehdin katolla ja talkooväki ruuvailee varaston lattiaa kasaan. Tarkoitus oli ollut ostaa ihan perus mökkilaatuista lattialankkua mutta huomasimme lankun olevankin varsin laadukasta kamaa. Nimesimmekin lattian "liian hyväksi" varaston lattiaksi. No, tuleepa samaa laatua sitten myös huussin puolelle.

 

Päätypontatusta laudasta syntyy runkonaulaimen kanssa nopeasti kattoa

Talkooväen jo lähdettyä passailin Kekkilän kompostoivaa käymälääkin paikoilleen. Alle tulee vielä sorapatja.

Sunnuntaiaamu alkoi nakuttelemalla päätypellit katon sivu- ja alaräystäille. Sen jälkeen ohjeita orjallisesti noudattaen alkoi kattohuovan rullailu ja kiinnitys. Koska kyseessä ei ole mikään asuintila, niin uskoin Katepalin ammattimiestä, että jämäkkä TopTite3 riittää yksinkertaisena. Olin säästäväisenä miehenä vieläpä ostanut vain neljä seitsenmetristä rullaa ja hiukan jänskätti miten ne riittäisivät. Siis joutuisinko palastelemaan ylimmän skraidun jämäpaloista ja bitumiliimaamaan niitä julmasti vedenpitävyyden varmistamiseksi. Mutta kuten niin monesti raksaillessa käy, arvauksiin ja mutu-tuntumaan perustuvat mitat ja määrät vain sattuvat olevan juuri sopivat. Tässäkin tapauksessa yläreunalle tuleva reunapelti riitti hyvin peittämään ylimmäisen maton reunan.

Reunapeltien kiinnitykseen sain muuten Katepalin tehtaanmyymälän mieheltä hyviä vinkkejä. Olin siinä uskossa, että sivuräystäät pitää nostaa ylös vaikkapa kolmiorimalla ja laittaa päälle sopivan profiilin pelti. Hän kuitenkin sanoi, että riittäisi kyllä että nakuttelee sinne huopanauloilla kiinni samanlaisen päätyräystäspellin kuin alalappeellekin ja liimaa huovan hyvin peltiin kiinni bitumiliimalla. Liimapintaa on noin 15cm leveydeltä, joten ei siitä kovin helposti vesi ujuttaudu läpi. Rakenteestakin tulisi paljon yksinkertaisempi. Yläräystäspelti on samaa tavaraa, mutta sille oli vinkkinä tehdä noin sentin päähän reunasta pieni taivutus (puristamalla pelti kahden laudan väliin), joka estää veden nousun kapillaarisesti ja tuulen puskemana ylös huovan ja pellin välissä.

Ilma oli jo sen verran viileätä, että bitumiliima olisi varmaan kannattanut notkistaa lämmittämällä.  Tuo ei kuitenkaan tullut puuhaillessa mieleen, vaan yritin laittaa sitä reilusti ja nuijia huopaa siihen kiinni. Täytyy muistaa ensi kesän helteillä käydä vielä tallomassa liimattuja kohtia tiiviimmiksi.

Kakkoslaadun värivikaa nähtävissä alimman huopakaistan keskellä. Muista kolmesta rullasta en löytänyt väri- tai muitakaan vikoja mutta kakkoslaatuna ne ostin. Ruskeat väriviat ovat peräisin kengänpohjista ja putsautunevat syyssateissa.

Tällaisessa maisemassa saaresta pois lähteminen on aina haikeaa.