Lopputarkastus!

Hyvinkin tarkkaan tasan kaksi vuotta sitten oli jännät paikat, kun rakennuslupa oli laitettu vetämään ja se tulikin hyväksytyksi ihan ennätysajassa. Mennäviikolla asioin taas rakennusvalvonnan kanssa ja sovin lopputarkastuksen maanantaille. Toki olin kysellyt matkan varrella, että haluavatko tulla tekemään perustus-, hormi-, käyttöönotto- ym. katselmuksia mutta ne kuulemma pystyi hoitamaan "sitten lopuksi" yhdellä kertaa. Joten nytpä oli sitten sen aika.

Käydäänpä läpi perinteiseen tapaan viikonlopun askareet, mutta ens'alkuun kuva lopputarkastuksen jälkeisistä tunnelmista. Ilmeestä voi jo ehkä tässä vaiheessa tehdä päätelmiä siitä miten siinä kävi!

Viikonlopulle oli povailtu ihan ok-säätä (joskin viileää sellaista), mutta jotenkin onnistuin työntämään venhoni vesille juuri sellaisella hetkellä kun alkoi ripsiä vettä. Ja saapumaan saaren rantaan samalla hetkellä, jolloin sade lakkasi. Aina ei voi voittaa.

Ilokseni huomasin, että viime kerralla asennetut kaideköydet olivat palautuneet takaisin alkuperäiseen olomuotoonsa, eli ainakaan mokomat eivät ns. kutistuneet pesussa lopullisesti. Nähtäväksi jää jatkavatko ne jumppaamista aina kastuessaan ja kuivuessaan voi oliko tämä tässä.

Kaideköydet riippuvat taas mistä roikkuvat

Kärräsin tälläkin kertaa mukanani mökille muutamia tarvekaluja, joista yksi oli oksasilppuri. Koska olen pohjimmiltani romantikko, ostin kapineen muutama vuosi sitten vaimolleni syntymäpäivälahjaksi. Syystä tahi toisesta se on kuitenkin jäänyt sangen vähäiselle käytölle kotopuolessa, joten arvioin sille olevan enemmän virkaa saaressa. Siellä kun pääsiäis- tai juhannuskokon sytyttäminen ei tunnu oikein hyvältä ajatukselta, joten oksien silppuaminen voisi ratkaista ongelman. Niitä on pitkin tonttia muutamassa läjässä - on ollut siitä lähtien, kun pari vuotta sitten kaatelimme enoni kanssa puut pois mökin ja varaston tieltä. Lauantainaamuna otin siis asiakseni kiskoa silppurini isoimman risukasan vierelle ja alkaa runnoa rankaa sen sisuksiin. Parin tunnin jälkeen kasa oli kadonnut, joten terassilta katsoen maisema olisi ensi vuonna varmasti jo pykälän verran siistiytynyt. Varmaan tässä syksyn mittaan tätä hommaa tulee tehtyä vielä lisääkin. 

 

Oksansyöjä ja mökin rakentaja (kuvassa oikealla)

Olin puntaroinut viikon mittaan, että tehdäkö vaiko eikö tehdä kaiteet varasto/huussiin vievän kävelysillan reunoille. Siitä kun on pahimmillaan pudotusta maahan 60-70cm. Vastaavan mestarin mielipide oli jotakuinkin sellainen, että ne voi tehdä sitten jos lopputarkastuksessa tulee asiasta huomautettavaa. Mutta itse- (ja lähimmäisen-)suojeluvastoni sanoi, että kaiteet voisi olla hyvä tehdä mieluummin ennen kuin jälkeen sen, kun joku horjahtaa ja tipahtaa sillalta tonttiin. Niinpä toin mukanani muutaman kestopuisen 90x90mm liimapuutolpan sekä lisää juuttiköyttä. Niistä aloin lauantaina risusavotan jälkeen taikomaan kaidetolppia.

Mökin puoleiset päätytolpat päätin tehdä vastaavalla tavalla kuin aiemmat terassin kaidetolpat: kairaamalla reiät pohjaan ja nuijimalla ne kiinni metalliseen tolpanjalkaan. Muut saisin kiinnitettyä ruuvaamalla kävelysillan rakenteisiin. Niinpä virittelin taas porakoneen kiinni vanhaan kunnon tolpanreikäsorviparruuni. Tällä kertaa tajusin myös tarkistaa, että pora uppoaisi tosiaan suoraan tolpan keskikohtaan. Nuo laitimmaiset tolpat pätkin 90-senttisiksi. Muut jätin 105-senttisiksi ja lovesin siten, että terassilautaan ei tarvinnut tehdä koloa tolppaa varten.

Taas kairaamassa koloa tolpan pohjaan

Varmistus että pora sohii suoraan

Lauantai-illan saavutukset. Muutama keskimmäinen tolppa vielä ruuvaamatta kiinni.

Sunnuntaina jatkoin hommia tolppa-apinana. Kiinnittelin lauantaina kesken jääneet muutamat tolpat ja aloin passailemaan sopivia reikien kohtia juuttiköysille. Käytin hyväksi havaittua konstia: ruuvasin ensin köydet tolppien taakse ja arvioin silmämääräisesti milloin köydet näyttivät tasapainoisilta. Tällä kertaa en laittanut käsijohdetta kaiteen päälle, joten kaksi köyttä täytyi sijoitella hiukan eri logiikalla. Muistaakseni alempi reikä tuli nyt tasan puoliväliin tolppaa ja ylempi 3 senttiä yläreunasta. Jossain vaiheessa tolppiin täytynee kehitellä vielä jonkinlaiset hatutkin.

Tolpan reikiä kairattuna. Vasemmalla reunalla näkyy vielä passailuköydet ruuvattuna tolppien taakse. 

Ensimmäiseen tolppaväliin laitoin hakaset köysien päihin. Näin on helppo päästä mökin taakse sähkökaapille sekä tämänhetkiselle halkojenhakkauspaikalle irroittamalla köydet väliaikaisesti.

Köysikaiteet valmiina

Sunnuntai jatkui korkealentoisena. Päätin nimittäin taituroida takaräystään otsalaudat paikoilleen. Jossain kohtaa viime syksyä tein saman homman etupuolelle, ja muistan siihen tuhrautuneen koko päivän sekä hiukan liian monta kirosanaa. Nyt olin järkevämpi, enkä yrittänytkään laittaa kaikkia lautoja täysmittaisina kiinni. Totesin myös olevan helpompaa kiinnittää osa laudoista katolta käsin sen sijaan, että olisin kikkaillut niitä paikoilleen alhaalta, siirrellen tikkaita seinustaa pitkin ja pinoten kuormalavakasoja tarvittaviin kohtiin. Nyt koko hommaan meni ehkä pari tuntia, eli tehokkuus (ja järki?) on ainakin matkan varrella lisääntynyt! Lautojen kiinnittämisen jälkeen suoritin luonnollisesti myös niiden sutimisen rautavihtrillillä. Kun katolla keikkumisen makuun olin taas päässyt, niin hoidin tämänkin homman suurilta osin sielä käsin.

Otsalaudat paikoillaan, toistaiseksi muita puuosia vaaleampina

Ergonominen ja turvallinen työskentelyasento rautavihtrilliä sivellessä

Syyskuiset illat alkavat jo olla verrattain vilpoisia. Koska sähkön hinta ja muut ikävät geopoliittiset seikat, niin päätin olla käynnistämättä vielä ilmalämpöpumppua lämmittääkseni mökkiä. Vaikka yölämmöt painuivat jo lähelle nollaa, niin sain pidettyä mökin ihan riittävän lämpöisenä takkaa polttelemalla. Jossain vaiheessa pumppukin on taas toki käynnistettävä, mutta sangen tunnelmallista tämäkin on.

Lopuksi: Maanantaina tuli lopullisesti menetettyä töidentekoneitsyys mökillä. Toki muutaman palaverin olin aiemminkin joutunut sieltä hoitamaan, mutta nyt oli pakko uhrautua ja saastuttaa mökki 3/4 päivän ajan työasioilla. Sen jälkeen laitoin läppärin kiinni ja huristelin rantaan noutamaan pitäjän rakennustarkastajaa. Kyseessä on onneksi ihan rento kaveri. Kiertelimme rakennukset läpi, esittelin virityksiäni (mm. harmaavesisuodattimeni) ja palaute oli pelkästään positiivista. Olin kuulemma ollut ahkera poika. Näin keski-ikäisenä tuollainen toki lämmittää mieltä. Mitään huomautettavaa ei löytynyt, mistä olin jopa hiukan yllättynyt. Tavallista yritin, mutta... 

Nyt siis mökki on "valmis". Toki muutamia mielenkiintoisia juttuja on vielä suunnitelmissa, kuten kesäkeittiö ja valokate terassille - joten stay tuned!