Sain tällä kertaa mökille mukaan perheen molemmat naiset. Pääsimme lähtemään matkaan vasta melko myöhään perjantaina, mutta valoa riitti vielä juuri ja juuri saareen soutelun ajaksi. Järvi oli tyyni ja iltainen tunnelma kerrassaan kohdallaan.
Nyt olin muistanut pakata mukaan jopa TV-antennijohdonkin, joten pääsin virittelemään kanavia - joita ei luonnollisesti löytynyt ainoatakaan. Joten ei muuta kuin otsalamppupipo päähän ja katolle juuri alkaneessa tihkusateessa. Aavistelin, että antenniin kiinnittämässäni liittimessä oli kaapelin keskellä oleva kuparijohto jäänyt himpun liian lyhyeksi. Aavisteluni osui veikkauksessaan täysin oikeaan, joten kuorin johtoa vielä hiukan pidemmälle ja ruuvasin liittimen takaisin paikoilleen. Kun pääsin takaisin töllöttimen äärelle, se ilmoittikin jo löytäneensä useamman kymmentä kanavaa. Luulisi riittävän normikäyttöön.
 |
| Otsalampun valossa antennijohtoa tunaamassa |
 |
| Sohvaperuna |
Ajattelin ensin ottaa viikonlopun ihan vaan rennosti, mutta jotain pientä alkoi kuitenkin tehdä mieli puuhastella. Mikäs mies luonnolleen voi.
Ensinnäkin huomasin, että huussin hanan johto ei ollut kiinni täysin vedenpitävästi (kirjaimellisesti). Yritin muutamaa erilaista yritys-erehdys -viritelmää tilanteen korjaamiseksi ja lopulta parhaaksi tarvikkeeksi osoittautui muovinen puutarhaletkun liitin. Jouduin katkaisemaan sen jenkaosan puolesta välistä poikki, koska hanan pohjassa oli kierrettä tarjolla vain sentin verran. Lattian läpi tulevan puutarhaletkun kiinnitin letkunkiristimellä sen nokkaan tukevasti kiinni, koska sopivaa pikaliitintäkään ei ollut matkassa. Pakkasia ennakoiden kiskaisin myös lavuaarin viemäriputkesta vesilukon irti ja liitin maahan laskevan putken suoraan siihen kiinni (siis ei vesilukkoon vaan lavuaarin poistoputkeen). Sattumalta takataskusta löytyi niiden väliin sopiva ohuen viemäriputken liitososa. Nyt lavuaari siis toimii kuin junan vessa.
Kun kerran huussissa tuli värkkäiltyä, niin hoidin samalla pois alta pari muutakin Hotelli Helpotuksen hommaa. Olin napannut joskus Puuilosta mukaan ohutta juuttiköyttä, josta kietaisin nyt pöntön ympärille "listan" peittämään sitä pientä rakoa, joka sen ja lattialautojen väliin jäi. Turautin pöntön kylkeen jotain liimaa, mitä nyt sattui olemaan, ja tälläsin narun siihen kiinni. Menettelee.
 |
| The naru |
Viimeinen huussihomma vaatikin sitten hiukan enemmän tuumimista, sillä kyseessä oli sentään lähes taideteoksen tasoinen esine: WC-paperiteline. Olin jo kesällä laittanut talteen erikoisen vänkyrän oksan, josta ajattelin tulevan tupaan naulakko. Se oli kuitenkin siihen hommaan hiukan turhan heiveröinen, joten päätin nyt tehdä sille loppusijoituspaikan huussin seinälle. Pätkäisin karahkan mielestäni sopivaan mittaan, kuorin, hioin, öljyvahasin ja ruuvasin paikoilleen. Vaikuttaa ihan toimivalta hän.
 |
| Saisiko olla palanen paperia? |
Sunnuntaina aloimme laskeskella, että mökkiviikonloput alkavat tästälähin väkisinkin harveta muiden siviili- ja työrientojen takia, joten voisi olla turvallisinta laittaa vesipumppukin jo talviteloilleen. Sen ja liittimien hajoaminen on nimittäin todellinen riski, jos yöpakkaset pääsevät yllättämään. Tarvittavat vedet voi aina kantaa sankopelillä kuten ennenwanhaan tehtiin (siis aikana ennen juhannusta...). Soutelin siis imuletkun päähän ja nostin sen sankoineen ylös. Kovin herkullisen näköinen tuo sihti ei toki ollut mutta ihan siisiä vettä sen läpi on kesän mittaan tullut. Letku oli siis sidottuna rautalandalla sangon kahvaan, jolloin se pysyi sopivasti irti pohjasta. Sangossa puolestaan oli muutama kivi pitämässä sitä paikoillaan.
Tyhjäsin pumpun ja kannoin sen varastoon talvisäilöön, samoin imuletkun ja vesipisteille vievien puutarhaletkujen jakoliittimen. Avasin saunan ja huussin hanat siinä toivossa, että vesi poistuisi niistä vähintäänkin liittimien alapuolelle. Itse letkut kyllä kestävät vaikka vesi niiden sisällä jäätyisikin.
 |
| Yhden kesän nähnyt imuletku |
Meidän täytyi lähteä kotimatkalle pyhänä tavanomaista aiemmin, mutta päätin vielä siistiä pihaa moottorisahailemalla yhden sekalaista puuta sisältävän läjän palasiksi. Kirveellekin oli taas töitä, vaikka noin puolet roinasta olikin jotain vanhaa lautaa ja hirren palasiakin. Varaston taakse kyhäämäni puuvaja alkaa jo pian käydä ahtaaksi, mutta eipä ole vaaraa, että loppuisi takkapuut kesken talvella.
 |
| Taas hieman pilkottavaa |
Kommentit
Lähetä kommentti