Valokate syksyn ratoksi

No siinähän kävi sitten niin, että ei tämän syksyn osalta mökkihommat vielä aivan loppuneetkaan, vaikka olin jo autuaasti siihen luuloon tuudittautunut. Pahoittelut jo etukäteen pitkästä postauksesta, kun taasen on hiukkasen kerrottavaa!

Kas, vaimon kanssa olimme jo tuumailleet, että jossain vaiheessa tuohon mökin sivuterassille voisi pystyttää jonkinlaisen valokatteen. Tällöin kesäinen pieni vesikuuro ei välttämättä aina tarkoittaisi sitä, että olisi siirryttävä sisäruokintaan. Ja kun valokatteita kerran lähti vertailemaan, niin yksi asia johti toiseen...

Muistutan jälleen olevani saarirakentaja, jonka vuoksi lasiset valokatteet eivät tuntuneet hyvältä idealta. Päädyinkin metsästämään nimenomaan polykarbonaatista tehtyjä muovilevyjä, sillä sellaisten valonläpäisyominaisuudet ja kestävyys vaikutti muovivaihtoehdoista parhailta. Halusimme nimenomaan lasimaisen tasaisen pinnan, joten Suomen markkinoita vallitsevat trapetsi- ja kennolevyt, sekä eräältä valmistajalta löytyvä kaareva elementtikään eivät tulleet kyseeseen. Lopulta löysin Plastmon tarjoaman SunGlaze-nimisen valokateratkaisun, johon kuuluu itse polykarbonaattilevyjen lisäksi niihin sopivat alumiinilistat, päätytulpat ja ruuvit.

SunGlaze ei ehkä ollut se edullisin vaihtoehto mökin valokatteeksi mutta niin tyylikkäältä se näytti, että muita vertailtuani palasin aina siihen. Kun lopulta olin lietsonut itseni sellaiseen mielentilaan, että valokate rakentuisi vielä tänä syksynä eikä vasta ensi keväänä, niin SunGlaze tuntui olevan ainoa oikea vaihtoehto. Olin jo tehnyt Plastmon sivuilla olevalla kattolaskurilla menekkilaskelmat valmiiksi ja saanut sen pohjalta tarjouksen. Tilaus sujui siis näppärästi sähköpostitse ja lasti tuli kotipihaan jo muutaman päivän kuluttua. Perjantaina töiden jälkeen lähdin taas raksamielellä peräkärryn kanssa reissuun.

Alla tilannekuva sunnuntailta, mutta aloitetaan kuitenkin reissupäiväkirja ihan alusta.

SunGlaze-valokate ylhäältä käsin kuvattuna auringon jo laskiessa sunnuntaina

Kuten tuli jo mainittua, mökkimatka alkoi perjantaina, joskin viimeinen työpalaveri venähti turhankin pitkäksi ja pääsin perille vasta reilusti kahdeksan jälkeen. En lähtenyt purkamaan peräkärrykuormaa iltaa vasten, vaan pidin tärkeämpänä pitää rento saunailta itseni kanssa.

Saaressa huomasin kaideköyden kiristyneen hiukan turhan paljon ja napsahtaneen irti reiästään. Taitaa olla melkoinen voima tuossa köydessä. Tässä onnettomuudessa heikoin lenkki näytti nimittäin olleen ruuvi, jolla kiinnitin köyden tolpan reikään. Se oli napsahtanut siististi poikki.

Syksy 2022, nevö foget!

Lauantaiaamuna olikin sitten jälleen aika kääriä hihat. Yöllinen sade laantui onneksi aamuteetä nautiskellessa, joten veneily rantaan ei tuottanut lisää harmaita (ja märkiä) hiuksia. Kippasin perjantaisen valokatekuorman rannalle ja suuntasin Alavuden K-Rautaan, jossa odotteli valokatteeseen tarvittava puutavara. Siitä muutama sananen.

Se terassin pätkä, jonka päälle valokatteen pitäisi pian ilmestyä, on tasan 4,5 metriä leveä. Terassin kattokannattajat kiinnittyvät toisesta päästään seinään palkkikengillä, ja toinen pää makaa (terassin reunan kohdalla) tolppien päällä makaavan vaakalankun päällä. Räystästä on jokunen kymmenen senttiä terassin ulkopuolella. Karkeasti laskettuna kattokannattajien oli siis oltava viisimetrisiä ja niiden tulisi kestää talven lumikuorma, vaikka jänneväli olisi suunnille tuo 4,5 metriä. Olin käynyt asiasta pari konsultaatiokierrosta vastaavan mestarini kanssa ja totesimme, että oikea tavara kattokannattajiksi olisi kertopuu. 

Kertopuuhan on ohutta puuviilua, joita on liimattu kerroksittain yhteen erinäinen määrä. Näin saavutetaan rakenne, joka on kevyempi kuin massiivipuu, mittatarkka, vääntyilemätön ja mikä tärkeintä: huomattavan kestävä. Sekä tietysti kalliimpi. Hankkimani kertopuu oli mitoiltaan 51x200mm. Ja nyt tulee vinkki: Jos tarvitset vaikkapa 5-metrisiä kertopuun pätkiä, niin kannattaa ostaa 10-metrisiä, sillä sellaisen metrimitta on huomattavasti halvempi. Sitten vain sahan kanssa kaupoille, niin palkit saa pätkittyä peräkärryyn sopivan mittaisiksi. No, itse jouduin hankkimaan 12-metrisiä mutta sain ne silti hyvään hintaan. Peräkärryn kyytiin ne pääsivät noin 5,5-metrisinä. Lisäksi nappasin matkaan muutaman ruskean kestopuutolpan (90x90mm) ja pari 48x148mm lankkua.

Oma saha mukaan -teemaiset bileet K-Raudan pihalla

Mökkirannassa oli pitkästä aikaa (ja toivottavasti pitkään aikaan viimeistä kertaa!) vuorossa jo legendaksi muodostuneen katamaraanin kasaaminen. Lastasin ensiksi kaiken puutavaran kyytiin ja varovasti niiden päälle 4,2-metriset valokatelevyt ynnä muut tarvikkeet.

Nätisti se liukuu, kun lasti on takapainoinen

Plasmon SunGlaze-levyt (10kpl) lähietäisyydeltä. Reunan profiili näkyy tässä hyvin. Molemmin puolin levyjä on vielä suojamuovit ehkäisemässä naarmuuntumista.

Sain myös talkooapua lastin purkuun ja rungon pystytyshommiin. Olin hankkinut runkotolppien alle 80x80mm säätöjalat, joita varten täytyi kairata reiät tolppien pohjiin. Säätöjaloista oletan olevan muutamaakin erilaista hyötyä. Ensinnäkin tällä tavalla tolppien kiinnitys terassiin onnistuu näppärästi ilman, että (kalliita) terassilautoja tarvitsee loveta. Toiseksi, kun jalka on hiukan irti terassista, se ei ime siitä kosteutta (okei, kestopuun pitäisi kyllä kestää märkänäkin). Neljänneksi, eikun kolmanneksi, kierrejalan avulla voi tarvittaessa hiukan säätää kattokaltevuutta.

Reikiä tolppien pohjiin kairaa hän

Tolpat arvottiin 2,2-metriä korkeiksi ja niihin sahattiin 48x148mm poikkipuuta varten lovet yläpäähän. Sen jälkeen ne tuettiin pystyyn kierrejalkojensa päälle ja ruuvattiin poikkilankku (parista eri palasta) paikoilleen.

Tilanne tolppien ja vaakalankun asennuksen jälkeen. Lankku on tässä vielä katkaisematta oikeaan mittaansa (ja sellaiseksi se jäi vielä mökiltä lähtiessänikin)

Koska hifistelemäänhän mökille oltiin tultu, niin päätin sahata kattokannattajien seinän puoleiset päät mukailemaan seinää ja palkkikenkää. Ruuvasin ensin keskimmäisen palkkikengän seinään sopivaksi arvaamalleni korkeudelle. Sitten virittelin sen alareunasta linjalangan juuri asennetun vaakalankun yli. Asettamalla nyt pieni lankun pätkä kiinni seinään, pystyin piirtämään siihen linjalankaa pitkin viivan, josta näkisin terassin kattokaltevuuden. Sen avulla sainkin helposti piirreltyä kertopuiden päihin sopivan viisteen ja (seinään nähden suorassa kulmassa olevan) loven palkkikengälle.

Seinää mukaileva viisto pää kattokannattajassa, sekä palkkikenkään sopiva lovetus

Miehet töissä

Talkooväen lähdettyä keskityin lähinnä kiinnittelemään palkkikenkiä seinään sopivin välein. Eriskummallisesti SunGlazen alle tulevien kattokannattajien kk-mitta eli "keskeltä keskelle" etäisyys on oltava 602mm. En tiedä mistä tuo kaksimillinen tulee, mutta yhtä kaikki, mittasin seinän keskikohdassa olevasta palkkikengästä 3010mm kumpaankin suuntaan, niin sain selville laitimmaisten palkkikenkien paikat. Muistan kun rännikourua asennellessa harmittelin, kun en tajunnut laittaa sitä nätisti kohtisuoraan seinää vasten. En harmittele enää, sillä niin se olisi ollut reunimmaisen kattokannattajan tiellä. Nyt putki ohittaa sen elegantisti vain muutaman sentin päästä. Pimeys yllätti rakentajan sillä hetkellä, kun kaikki palkkikengät olivat löytäneet paikkansa.

Status lauantain rehkimisen jälkeen

Sunnuntai olikin sitten varsinainen SunGlaze-päivä. Nimi lienee enne, sillä syksyinen sää oli aurinkoinen ja muutenkin mitä mainioin.

Aamuteetä nauttiessa oli vielä aikaa kerrata asennusohjeet. Selkeä ohjekirjanen kattoi kaikki Plastmon kattotuotteet ja muutaman kielivaihtoehdon. Itselleni riitti pari SunGlaze-sivua ja suomen kieli.

Aamun uutiset

Minun ei tarvinnut katkoa valokatteita ollenkaan (itse asiassa olisin mielelläni ottanut ne vielä hiukan pidempinäkin, mutta 4,2m oli pisin saatavilla oleva vakiomitta), joten vaihe 2 oli ruuvin reikien poraaminen alempiin alumiinilistoihin. Ladoin kaikki 11 listaa vierekkäin lankun päälle ja surauttelin niihin 6mm reikiä noin 70cm välein.

Reikähommia

Seuraavaksi täytyi tehdä päätös siitä minkä mittaiseksi ja malliseksi jättäisin kattokannattajien räystään puoleisen pään. Kertopuu ei oikein tykkää kastumisesta, joten päätin tuoda valokatteen 5cm puuta pidemmälle ja lisäksi sahata kattokannattajien päät viistoksi.

Viistoa parrunpäätä suunnittelemassa 

Nyt kun tiesin miten kattokannattajat piti sahata ja miltä etäisyydeltä valokatteen lista alkoi, hoidin niiden sahaus- ja ruuvailuhommat sarjatyönä. Sen jälkeen nostelin ne kaikki paikoilleen ja ristimittailin hiukan, ettei tulisi salmiakin mallista kattoa. Nyt kattokannattajat pystyikin jo ruuvaamaan kulmaraudoilla kiinni tolppien päällä olevaan vaakalankkuun.

Listan ruuvausta kertopuuhun 

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa itse valokatelevyjen nosteleminen paikoilleen. Hiukan hankalaahan tuo yksinäiselle rakentajalle oli. Polykarbonaatti kun taipuilee jonkin verran, mutta sain levyjen reunataitteet kuitenkin osumaan helposti listoissa oleviin uriin ja työnnettyä ne paikoilleen. Paitsi kaksi levyä, joiden kohdalla terassin vierellä oli paksu mänty. Tuo kohta vaati hiukan kikka-kolmosia, mutta onnistuihan sekin lopulta.

Ensimmäinen levy paikoillaan ja saarirakentaja myhäilee

Seuraavaksi ruuvailin listojen alapäähän alumiiniset peitelevyt, jotka nekin tulivat paketin mukana, ja revin levyjen alapuolelta suojamuovit pois. Liu'uttelin paikalleen myös ylemmät alumiinilistat ja ruuvasin tikkailta käsin niiden alimmat ruuvit jo kiinni. Valokatelevyt jäävät siis näiden kahden alumiinilistan väliin puristuksiin, ja levyn reunoilla oleva profiili estää niitä luiskahtamasta irti vaikka päälle tulisi kovastikin painoa.

Tässä vaiheessa voit tarkistaa millainen olikaan tämän postauksen ensimmäinen kuva. Aivan oikein, nyt oli vuorossa kiipeilyä valokatteen päällä, sillä ylemmät alumiinilistat täytyi ruuvailla kokonaan paikoilleen. Asettelin pari lautaa poikittain listojen päälle ja niitä pitkin oli helppo konttailla.

Valokatelevyt ja alumiinilistojen peitelevyt paikoillaan. Tässä taitaapi vielä olla kaikki suojamuovit irrottamatta, koska näkymä levyn läpi on hiukan epätarkka.

Kun kaikki listat oli ruuvailtuna paikoilleen oli aika painella viimeisetkin osat kiinni. Ne olivat alumiiniset peitelistat, joiden alle kiinnitysruuvit jäivät piiloon. Tässä vaiheessa uskaltauduin jo seisomaan alumiinilistojen päälle ja repäisin valokatelevyjen yläpuolisetkin suojamuovit irti. Ja kuinka kirkkaan läpinäkyviä levyt olivatkaan! Aivan kerrassaan!

Viimeiset listat paikoilleen

Loputkin suojamuovit irti

Kuten kuvasta näkyy, kovin kauaa ei päivänvaloa enää ollut jäljellä urakan lopussa

Melko läpinäkyvää on

Siinä siis lyhykäisyydessään kertomus SunGlaze-valokatteen asennuksesta. Muilta osin homma kyllä vielä jatkuu seuraavalla kerralla. Koska Suomi ja lumiset talvet, täytyy levyjä tukemaan asentaa vielä jokunen vaakapuu. Rungosta täytyy purkaa väliaikaiset vinotuet ja asentaa jonkinlaiset uudet ja pysyvät tilalle. Ja eihän tuota voi ihan puun väriseksikään jättää, vaan jollain se on käsiteltävä. Mutta kattellaan näitä lisää tuonnempana...

Loppuun vielä yleisnäkymä saarirakentajan poistuessa paikalta