Kesäkuun lopulla kävin jo hieman fiilistelemässä saaressa muutenkin kuin pelkkä telttailu ja kalastelu mielessä. Rakennusten ja terassien sijoitteluun vaikuttaa rintamasuunnan lisäksi myös auringon kierto ja maaperän koostumus, joten matkaseurakseni lähtivät myös lapio ja rautakanki.
 |
Auringon pilkottelua klo 13:47
|
 |
Aurinko klo 16:49. Teltan suuaukko suunnilleen pääilmansuuntaa kohti.
|
Toivoin hartaasti, että potkimalla päällimäisen kuntan sivuun sen alta paljastuisi sileä kallio, jonka päälle voisi helposti tehdä pilariharkkoperustuksen. Näin on toimittu saaren toisen puolella olevan mökin ja muiden rakennusten kanssa. Mutta kun ei. Lapioin pari noin metrin syvyistä koekairausta ja maapohja vaikutti olevan tiukkaa savea ilman minkäänlaista merkkiä kalliosta. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että jokaisen pilarin alle olisi lapioitava riittävän syvä ja leveä kuoppa, tiivistettävä tukeva sorapatja sen pohjalle, valettava betoniantura ja muurattava päälle x-määrä pilariharkkoja, joiden sisuksiin menee vielä y-määrä betonia ja harjaterästä. Ja kaikki tämä tavara olisi - jälleen kerran - jollain konstilla kuskattava saareen.
 |
| Koeporauksia |
 |
Joku oli kosiomatkaallaan joutunut pikku kiipeliin.
|
Reissun jälkifiilis oli sellainen, että tuskinpa vaan saisin edes ahkeralla talkooporukalla perustuksia tehtyä vuoden 2020 puolella. Nimittäin jossain kohtaa syksyä ilmat käyvät liian kylmiksi tee-se-itse -betonihommiin. Eikä rakennusluvan saamisen aikataulustakaan ole vielä tietoa. Noh, ehtiipä sitä toki ensi keväälläkin.
Kommentit
Lähetä kommentti