Ja kun on terassin tekemisen makuun päästy...

Kävi silleen hassusti, että mökin ympärille tehdyn terassin jäljiltä jäi vielä melkoisen hyvä läjä siperianlehtikuusilautaa. Olen luultavasti kirjoitellut joskus aiemmin, että lopullinen visioni terassista (joka löytyy jo lupakuvistakin) on tehdä kulkuyhteys mökiltä varasto/huussiin asti. Olin kuitenkin jo tuudittautunut ajatukseen, että sen aika olisi vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, koska siperianlehtikuusen saatavuus ja varsinkin hinta on nyt mitä on. Muttamutta. Kovin kauhean paljon en laskelmieni mukaan sitä enää tarvisi... Siispä soitto perjantaina kotipuolesta samaan puutavarafirmaan josta olin hakenut aiemman satsin ja kuulin, että tavaraa löytyy vielä noin 70 metrin verran ja sen jälkeen sitä ei enää tule. Pikapäätöksenä käskin laittaa koko nipun sivuun ja nimeni päälle, ja kerroin hakevani sen maanantaina kun taas ajelisin mökille. Ja terassinjatkehan siitä sitten viikon mittaan syntyi, kuten alla olevasta kuvasta voi havaita. 

Käydäänpä kuitenkin hiukan tarkemmin läpi miten se tapahtui ja mitä muuta tuli noiden päivien aikana puuhasteltua. 

Terassin jatke

Toiselle lomaviikolleni oli povattu melko ailahtelevaista säätä. Olin tehnyt pistokäynnin Biltemaan ja napannut matkaan rännitarvikkeita, ja koska seuraavana päivänä olisi luvassa sadetta, päätin vielä illan tullen asentaa sellaisen terassin yläpuoliselle lappeelle.

Rännikouru tulisi kiinni otsalautoihin, joita ei oltu vielä sudittu rautavihtrillillä. Niinpä kaivelin sangon esille, jossa oli vielä kylpytynnyrin käsittelyn jäljiltä ainetta jäljellä, rullailin terassin suojaksi paperia ja ensitöikseni sivelin litkun lautoihin. Se oli saanut sangossa seistessään ruostemaisen värin, ja sutiminen oli tällä kertaa sangen helppoa, kun näki hyvin mihin ainetta on jo tullut laitettua.

Rautavihtrillöintihommia

Siitä onkin jonkin verran aikaa kun viimeksi olen ränniä kiinnitellyt. Laitoin kaatoa ensimmäisen ja viimeisen kannakkeen välille noin neljä senttiä ja saadakseni kaikki kannakkeet suoraan linjaan, virittelin laitimmaisten välille linjalangan. Sen perusteella olikin helppo ruuvailla kannakkeet suoraan linjaan. Kannakkeet ovat mallia säädettävä, koska otsalauta on naulattu kattokannattajien päihin kiinni, ja näin ollen se on hiukan kenollaan (90 astetta miinus kattokaltevuus). Säädettävällä kannakkeella voi siis kompensoida kiinnityskohdan vinoutta.

Linjaamassa räystäskourun kannakkeita

Rännin ohjeissa käskettiin jostain syystä käyttää rautasahaa katkaisuhommissa, eikä missään tapauksessa rälläkkää. En vieläkään tiedä miksi rälläkkä oli kielletty, mutta nöyränä poikana kaivelin rautasahan esille. Kyllähän se puri tuollaiseen ohueen peltiin ihan hyvin, mutta se ääni... Kun sain viimeiset palat katkottua kauniina kesäiltana puoli kymmenen aikoihin, harkitsin vakavasti, että huutaisin perään "Anteeksi naapurit!" 

En ollut vielä ostanut koko settiä syöksyputken osia, koska ensin täytyy vähän mittailla paljonko putkea tarvitaan, joten laitoin nyt vain käyrän putken palan heittämään vedet katolta hiukan sivummalle. 

Rautasahalla suureen ääneen nylkytetty reikä syöksyputkea varten

Räystäskouru paikoillaan

Seuraavana päivänä sääennuste olikin vaihtunut ihan mukiinmeneväksi, joten päätin jatkaa nikkarointia vielä niiltä osin kuin tarvikkeita oli tarjolla. Terassilaajennuksen osalta kun oli tehtävä jälleen rautakauppakeikka. Niinpä aloin väkertämään portaita mökin etupuolelle. Koska aiemmin hankkimani siperianlehtikuusilauta oli nelimetristä, oli helppo päätyä kaksi metriä leveisiin portaisiin. 

Ollakseen tukevat, portaat vaativat riittävän tiheään reisilankut 48x148mm kestopuusta. Päätin tehdä viidet, jolloin niiden väli olisi 500mm (ja yhdessä välissä 400mm). Joka askelman alle ajoin kestopuusta kolmion malliset kalikat. Siinä sitä riittikin sirkkelöimistä, kun askelmia tuli 6. Yleensä kolmiopalat kannattaa ruuvailla reisilankkuihin niin, että tekee yhden reisilankku+kolmiot valmiiksi mallipalaksi, ja sen päällä on helppo ruuvata muut samanlaisiksi. Nyt kuitenkin tuo alla olevassa kuvassa näkyvä terassin tukilankku ei ollut aivan suorassa linjassa mökin seinään nähden, joten jouduin kiinnittelemään kolmiopalat paikan päällä. Käytin apuna lankkua, jolla pystyi varmistamaan, että askelman jokainen kolmio on linjassa ja samalla korkeudella. Lopulta tuo lankku päätyi reisilankkujen alle kulmaraudoilla kiinni. Se siis pitää paketin kasassa ja alareunan (toivottavasti) suorassa.

Kolmiopajojen kiinnitystä reisilankkuihin

Valmiit portaat. Peitelaudat vielä puuttuvat (kustannus- ja saatavuussyistä ne EIVÄT tule olemaan siperianlehtikuusta)

Porrashomman jälkeen laitoin saunan tulille. Sitä odotellessa keksin vielä ryömiä mökin alle ja kiinnittää puutarhaletkun ja kasan liittimiä siihen putkeen, joka nousee saunan sisäseinälle. Ruuvailin hanan paikoilleen ja voilà, saunassa oli juokseva vesi!

Vesi juoksee, juokse sinäkin!

Seuraavana päivänä oli jälleen lupailtu sadetta, joten ajattelin olevan hyvä hetki lähteä käymään lankkuostoksilla ja samalla myös hiukan sukuloimassa. Kestopuuta tarvittiin runkoaineiksi, laattoja perustuksiin "anturoiksi" ja kulmarautoja melkoinen määrä kaiken mahdollisen kiinnittämiseksi.

Laiva on lastattu lankuilla ja laatoilla

Loppuilta menikin rattoisasti lapiota heilutellessa. Tämän terassilaajennuksen osalta päätin olla kaivelematta kovinkaan syvälle maaperän uumeniin. Mitä nyt raapaisin pintamaat pois ja isoimmat savessa näkyvät kivet. Suoristellaan terassia sitten jos se alkaa elämään. Muutamasta montusta tuli kuitenkin kallio vastaan ihan pinnasta, ja niihin kippasin kaikki loput tontilta löytyneet murskeet jotta sain anturan virkaa hoitavat laatat passailtua vaateriin.

Seuraavaksi päiväksi sain taas hiukan talkooväkeä paikalle, ja yhteistuumin viimeistelimme montut ja aloimme kiinnitellä lankkuja paikoilleen varasto/huussin terassia varten. Varasto/huussin ja mökin korkoja ei tullut muinoin suunniteltua mitenkään ihmeemmin. Käytännössä näiden kahden terassi välille jäi kymmenisen senttiä nousua. Viiden metrin matkalla sitä tuskin kuitenkaan huomaa.

Julman iso kivi tai kallion laki pilkisti suoraan uuden terassin tukilankun alla. Päädyimme poraamaan ja rälläköimään siitä varoiksi palan pois, ettei terassi pian keikkuisi sen päällä.

Talkoopäivän päätteeksi oli uuden terassin runko ruuvailtuna kasaan ja viimeisimmät siperianlehtikuusilaudat aseteltuina alustavasti sen päälle (ei siis vielä ruuvattuna). Sitten olikin jo talkoosaunan aika, joten hanskat saivat tippua siihen missä kukakin sattui seisomaan.

Uusi terassi ja vähän siltaakin hahmollaan

Seuraavana päivänä olikin vuorossa lankkujen asemointi siltaa varten ja sen arpominen miten leveä siitä tulisi. Pitkällisten laskelmien pohjalta päädyin siihen, että lauta riittäisi ja hukkapalat minimoituisivat, kun sillan leveydeksi tulisi pyöreät 167cm. Tällä mentiin ja arvio osoittautui hyväksi. Koko päivän sahailin ja ruuvailin siis taas siperianlehtikuusta paikoilleen (olenko vielä kovin monta kertaa maininnut, että se on yllättävät hidasta hommaa?). Enkä edes päässyt aivan loppuun asti ennen kuin sen päivän osalta loppui jaksu ja moti... Seuraavana päivänä oli vielä aamupäivä aikaa värkkäillä, ennen kuin vaimo ja seuraavat vieraat saapuisivat, joten jätin muutaman viimeisen lautarivin ruuvailun aamulle. Tämän blogipostauksen alkukuva on siis otettu 9. heinäkuuta klo 11:55 ja vieraat saapuivat kahden tunnin kuluttua. Eli yhtään ei jäänyt viime tippaan tämän työvaiheen valmistuminen!