Miesnaulakko ja muita puhdetöitä

Tiivistänpä tähän tarinaan kesälomani jälkimmäiset kaksi viikkoa, jotka vietin ahkerasti nikkaroiden ja vieraita kestiten, poistuen mökiltä vain kertaalleen rippijuhliin.

Alkuun on mainittava muutamasta saunan varusteesta, jotka sain vihdoin tehdyksi. Ensinnäkin, minulla on suuri kunnia esitellä... Miesnaulakko!

Miesnaulakko

Miesnaulakon oli tarkoitus olla, no, aivan tavallinen naulakko, mutta kun tuijottelin sitä valmiina lauteilta käsin, olin huomaavinani siinä täysin tahatonta symboliikkaa. Siitä siis nimi. Hylly on siperianlehtikuusilaudan pala ja naulakot terassin tieltä kaadetun koivun oksia. Kairasin lautaan niitä varten reiät ja liimasin kiinni siten, että ne tukeutuvat kaikki seinään ja näin estävät naulakkoa kippaamasta. Hyllylevyn takana on näkymättömissä kaksi reikänauhan palalla vahvistettua koloa, joihin seinään ruuvatut ruuvit solahtavat.

Toinen saunapuhdetyöni oli Miesnaulakon alle tekemäni penkki. Käytin pitkälti samaa muotokieltä kuin lauteissa mutta jätin reunalaudat pois. Tämä siksi, että penkin ei tarvi olla kovinkaan syvä eikä se saa estää puukoria mahtumasta lauteen alle. Tämän design-penkin erikoisuus on siinä, että siinä ei ole näkyvissä yhtään metallia ruuvien tai kulmarautojen muodossa. Jippona oli tapittaa vierekkäiset lankut yhteen (tai siis timpurinkynän verran erilleen) tukevaksi paketiksi ennen kuin ruuvasin jalat kiinni penkkiosaan. Ja nuo ruuvit upotin syvälle lankkuun ja nuijin puun palaset päälle. Hiomakoneella pinnat siloiseksi, niin Saarirakentaja tuli iloiseksi!

The saunapenkki

Alvar Aaltokin olisi kateellinen

Kolmas saunapuhde olikin täyttä terästä. Vieläpä ruostumatonta sellaista. Olin ostanut palasen levyä, josta oli tarkoitus väsätä takan- ja kiukaaneduspellit. Kävi kuitenkin ilmi, että takka vaatisi isomman levyn (ja mielellään mustan) joten tyydyin tekemään mokoman vain saunaan. Tulisijan luukun edessä täytyy olla vähintään 40cm palamatonta materiaalia ja sen tulee ylettyä myös 10cm luukun reunojen ulkopuolelle. Näiden speksien mukaan rälläköin levystä sopivan kokoisen palan ja rälläkän hienovaraisella kosketuksella pyöristelin kulmat ja poistin kaikki terävät roippeet, että levyn päällä olisi turvallinen tepastella paljain jaloinkin. Loppusilauksen tein hiomapaperilla jynssäämällä. Tunkkasin kiukaan alustaa sen verran ylös, että sain levyn ujutettua tukevasti sen jalkojen alle. Täytyy hiukan seurailla jääkö levyn alle kosteutta muhimaan peseytymisien jälkeen, mikä ei tietenkään olisi suotavaa. Noin viikon käyttökokemusten jälkeen näin ei näyttäisi käyvän.

Kiukaaneduspelti, check

Sitten perinteisempiin raksahommiin. Hyvää siperianlehtikuusilautaa oli vielä jäljellä yksien portaiden verran. Sellaiset täytyi rakennella terassimme koilliskulmaan, ns. auringonlaskuterassille. Tällä kertaa terassin tukilankku (johon portaiden reisilankut kiinnittyvät) oli suorassa linjassa, joten pystyin nikkaroimaan neljät identtiset reisilankku-kolmiopalat -viritelmää. (Edellisessä postauksessani kerroin miten vastaavan setin voi tehdä myös paikalla ruuvaillen kun reisilankkujen kiinnityslankku ei kulje tasaisella etäisyydellä)

Neliriviin järjesty!

Ennen kuin pääsin asettelemaan reisilankkuja paikoilleen, oli vielä vuorossa aina yhtä ihana kannon poisto-operaatio. Tällä kertaa tarvitsin apuvälineistöksi ainoastaan lapion, rautakangen, moottorisahan (johon täytyi välillä vaihtaa terä), olutta, monitoimikoneen, kirosanoja sekä kaksi liinaa. Helppoa... not! Lopulta kanto suorastaan hyppäsi kuopassaan ympäri, kun liinojen avulla nytkytin sitä kohti viereistä puuta. Olipa taas savotta.

Minä 1 - kanto 0

Kanto-episodin jälkeen pääsin kiinnittelemään reisilankut paikoilleen ja pätkimään viimeisistä terassilaudoista niihin askelmat. Ihan siistithän niistä lopulta tuli.

Viimeiset portaat? (Ehei...)

Kun nyt tälle puolelle mökkiä olin eksynyt, niin päätin hoitaa kuntoon myös toisen olennaisen asian. Väsäsin mökille tulevan harmaavesisuodattimen jo lähes kaksi vuotta sitten - siis ennen kuin edes rakennuslupa oli vetämässä. Kas, kun kaupasta saatavat vehkeet tuppaavat joko maksamaan melkoisesti, taikka sitten ne ovat epäkäytännöllisen kokoisia. Kun perehdyin asiaan, niin löysin pari mallia, joihin sullotaan suodatinturvetta sisälle, jolloin rasvat, hiukset ja muut töhnät jäävät turpeeseen ja suodattunut vesi imeytetään lopulta maaperään. Ne olivat sanalla sanoen sangen yksinkertaisia kapistuksia, joten päätin kokeilla pärjäisikö meidän mökki itse tehdyllä sellaisella (ja kelpaisiko se viranomaisille).

Hankin siis sopivasti kestävää muovia olevan ison kannellisen laatikon ja nikkaroin sen sisälle kaksi viemäriputken pätkää, joita varten tein reiät laatikon vastakkaisille puolille. Ylemmästä vesi tulee sisään. Se on rei'itetty ja tukkeutumisen varalta putken yläosa on vielä leikattu auki. Alaputki on myös kauttaaltaan rei'itetty ja se toimii salaojaputken tavoin. Alaputken päällä on suodatinkangas ja sen päällä (mökin ympäriltä löytyvää) maa-ainesta yläputkeen asti. Näin laatikon läpi kulkeutuva harmaa vesi kulkee parin-kolmenkymmenen sentin paksuisen kerroksen läpi ennen kuin pääsee jatkamaan matkaa imeytyäkseen maahan. Maa-aineksen voi aika-ajoin vaihtaa ja heittää vaikka kompostoivaan käymäläämme.

Harmaavesisuodattimen sisälmys

Tuon pömpelin siis asettelin mökin alle ja johdin erinäisten putkien ja kourujen avulla siihen saunan ja keittiön lavuaarin poistovedet. Toistaiseksi viritelmä tuntuu toimivan - osoituksena siitä turpeen päälle tosiaan näyttää kertyvän erinäistä töhnää.

Putkiviritelmä mökin alla odottelemassa mitä rakennustarkastaja sanoo

Seuraava projekti odottelikin jo vuoroaan varaston takana. Tiluksilta on tullut kaadettua sen verran puuta (ja se odottelee edelleen useassa läjässä pitkin tonttia pressujen alla), että oli välttämätöntä väkertää puukatos. Arpaonni oli suosinut varaston taustaa, ja sinne katos oli siis tuleva. Ja se tiesi jälleen parin perustuskuopan kaivamista, huoh. Jouduin myös kaatamaan yhden pienehkön puun, joka oli katoksen tiellä ja vieläpä kallellaan varastoa kohti. Kaivelin taas liinat esille, kiinnitin toisen pään niin korkealle puuhun kun varaston katolta yletyin ja vetelin sen kuin katapultin taakse päin. Eipä ollut tällä koivulla paljon vaihtoehtoja mihin suuntaan lähteä kaatumaan.

Koivunkaato-operatsiooni

Tein pienen inventaarion ja arvioin, että saisin katoksen syntymään jämälaudoista, -kattohuovasta, ja -lankuista. Jokusen kulmaraudan ja palkkikengän olin sentään jo ostanut ihan tätä varten. Ensimmäisenä rakentelupäivänä tein rungon ja katon, koska seuraavana päivänä oli pitkästä aikaa oikeasti luvassa vettä. Näin ollen kakkospäivänä säästyin jotakuinkin kuivana, kun nakuttelin katoksen takaseinään laudoituksen ja samasta tavarasta vielä rakolattian. Tiedä sitten onko se kokemuksen tuomaa perstuntumaa vai mitä, mutta sitä lautaa josta katon ja lattian tein, jäi jäljelle valehtelematta vain muutama noin 40cm pätkä ja sylillinen aivan pientä silppua. Koko tuo lautamäärä näkyy alla kuvassa valmiin puukatoksen lattialla. Enkä edes yhtään laskenut etukäteen minkä kokoiseen pytinkiin lauta riittäisi.

Puukatoksen rakentelupäivä #1

Puukatoksen rakentelupäivä #2

Seuraavan päivän (joka näytti olleen heinäkuun 14.) pyhitin huussin viimeistelyhommille. Olin jo pitkään pohdiskellut miten pinnoittaisin sen oven sisäpuolelta. Lopulta päädyin pystypanelointiin - seinän paneelihan on laitettu vaakaan. Paneelia oli jäljellä yksi paketti ja pari lautaa päälle ja kuinka ollakaan se riitti jälleen just eikä melkein. Ovesta tuli paneelin kera hiukan paksumpi, eikä se saranoille noston jälkeen mahtunut enää menemään kiinni. Niinpä saranat piti irrottaa ja taltata hiukan syvemmälle. Sen jälkeen ovi istui nätisti paikoillaan. Löysin siihen myös asiallisesti venkuran oksan kahvaksi sisäpuolelle ja sahasin karmeihin listat siistimään lopputulosta (tein sellaiset myös ikkunaan).

Ovi ennen

Ovi jälkeen

Huussin pöytätasolla on ollut jo kauan lavuaari ihan vain koristeena. kun nyt siellä värkkäilin, niin päätin samalla upottaa sen pöytään ja kairata lattiaan viemäriputken mentävän kolon. Nyt siis kädet voi pestä ihan sisätiloissa. Tosin vesilukkoon täytyy joko muistaa syksyllä lorauttaa glykolia ettei se halkea, taikka varmempaa voisi olla tehdä putkesta "junan vessa" -mallinen. Kirsikkana kakun päällä kaappien ovet saivat vielä kahvat.

Viemäri vedetty (tosin vesi laskee toistaiseksi suoraan maahan...)

Älkööt kukaan luulko, että vietin mökkielämää jatkuvasti ihan yksikseni. Mökillä kävi myös mukavasti vieraita (ja vaimokin!), joten puurtamiseen tuli ajoittain päivienkin taukoja. No, seuraava pikkuprojekti oli vielä yhdet pikkuportaat, joita pitkin pääsee laskeutumaan turvalleen, eikun turvallisesti, kamiinan eteen. Ladoin myös pihakivistä palamattoman suoja-alueen kamiinan luukun eteen.

Siinä on ihan oikeasti viimeiset käyttökelpoiset siperianlehtikuusilaudat. Read my lips: No more stairs!

Loman lähestyessä loppuaan riitti virtaa vielä joihinkin siistimishommiin. Sisällä ollessa silmäni on hakeutunut väkisinkin ikkunoiden ja ovien listoihin, joiden alta on pilkottanut vihreää tiivistysteippiä. Sain vihdoin aikaiseksi vedellä akryylimassaa suurimpaan osaan niistä ("niin kauan kuin tavaraa riittää!") ja kyllä tulikin siistiä jälkeä. Hommaa täytyy jatkaa uusilla tuubeilla kun koittaa sopiva sadepäivä mökillä ollessa.

Akryylimassaa siloittelemassa

Viimeinen lomapäivä oli onneksi aurinkoinen, joten pääsin hoitamaan myöskin toisen pitkään odottaneen homman. Nimittäin, vaikka koko mökki alkaa olla harmaantunut, on mökin otsalaudat loistaneet rannalle saakka. Otin siis rautavihtrillipurkin ja pensselin taas kauniiseen käteen ja sudin tunnollisesti kaikki etuseinän käsittelemättömät laudat. Sen verran rasittavaa hommaa tuo ylöspäin sutiminen on, että jätin sivu- ja takaräystäät vielä tuleviin hetkiin.

Muuntamassa räystästä iloisen harmaaksi

Viimeisenä, muttei vähäisenä, vielä huomio terassilaudoituksesta. Kuten aiemmin laudoitushommia aloitellessani kirjoittelin, siperianlehtikuusilaudoille ohjeistetaan jättämään 8mm rako jos ne ovat taivasalla ja siis pääsevät kastumaan. Melko tunnollisesti pidin tuosta ohjeesta kiinni ja se näköjään kannatti. Alla olevassa kuvassa näkyy miten paljon lauta on turvonnut kun se on saanut ajoittain vettä. Painekyllästetty lautahan on yleensä varsin kosteaa kun se haetaan kaupasta ja sen voi olettaa kutistuvan jonkin verran, joten asennuksen aikana raot voi jättää hyvin pieniksi. Kuivalle siperianlehtikuuselle selvästikään ei voi.