Saarirakentamisesta

Vuosi takaperin säät olivat sen verran lämpimät jo huhtikuussa, että hirsikuormaa päästiin kuljettelemaan saareen jo wappuna (kuten täältä voi muistin virkistämiseksi käydä lukemassa). Tänä vuonna järvi oli vielä jäässä silloin kun sima virtasi, mutta viime viikolla alkoi vihdoin tulla rohkaisevia kuvaviestejä mökkinaapurustolta.  Olin joka tapauksessa sopinut jo pari juttua viime viikolle, joiden takia reissuun oli lähdettävä - silläkin uhalla että yöpyminen tapahtuisi näköetäisyydellä omasta mökistä, mutta rannalla auton peräkontissa. Olin nimittäin sopinut läheisen maansiirtofirman kanssa, että perjantaiksi venerantaan tulee pieni kaivuri, joka ruoppaa rantaa hiukan syvemmäksi, laajentaa hitusen parkkipaikkaa ja kaivelee rantaan tulevan sähkökaapelin maahan. Toinen asia minkä halusin hoitaa samalla alta pois, oli kylpytynnyrin hakeminen. Siitä täytyykin kertoa hiukan taustoja. Kas, tarkoitus on nyt keväällä rakennella mökin ympärille mukavan kokoinen terassi, jonka yhteen kulma...

Ettäkö mökki soveltuisi vain kesäkäyttöön? Ei suinkaan! Kävi nimittäin niin onnellisesti, että sähkömieheni sai viime hetkillä hankittua suunnittelemamme ilmalämpöpumpun (mallia Mitsubishi LN25) ja kävi asentelemassa sen marraskuun puolivälissä, juuri ennen kuin järvet menivät lopullisesti jäähän. Vajaata kuukautta myöhemmin, kun teräsjäätä oli huhujen mukaan jo parikymmentä senttiä, pakenin syntymäpäivääni saareen ihan keskenäni. Auto jäi toki rannalle ja matka saareen taittui kävellen. Ja kyllä oli tunnelmaa! Ilmalämpöpumppu oli säädetty 13 asteeseen, joten mitenkään kylmä ei tuvassa ollut. Säädin tavoitelämmön kahdenkympin paikkeille ja löin takkaan tulet, ja tunnin sisään kämppä oli jo miellyttävän lämmin. Toin mukanani myös 4G/WLAN-reitittimen, jonka piilotin keittiön kaapin päälle. Pienen tietoliikennetaistelun jälkeen sain sen juttelemaan ilmalämpöpumpun kanssa. Järjestely mahdollisti sen, että voin nyt kännykällä katsoa paljonko mökissä on lämmintä ja säädellä vehkeen asetuksia...

Kesärenkaat alla, sataa räntää, hämärtää, lämpötila painuu pakkasen puolelle - Mikä voisikaan olla parempi hetki suunnata mökkeilemään saareen? Voin vakuuttaa, että ihan mikä tahansa muu hetki. Saareen menemisestä viikonloppuisin on jo muodostunut minulle rituaali, ehkä jonkinlainen riippuvuuskin, joten aloin vaistomaisesti pakkailla mökkikamoja torstai-iltana. Sää-apissa olisi lämpötilojen ja sademäärien sijaan voinut hyvin lukea "Älä nyt enää sinne lähde". Mennäkö vai eikö mennä, puntaroin koko perjantaisen työpäivän. Harkitsin kääntymistä takaisin kotiin vielä ajettuani neljäsosan matkasta, kun taivaalta alkoi tulla märkiä rättejä. Mökillähän on jo kaikki ihan valmiina vastaanottamaan talven. Mutta ehkä tarvitsin itse vielä tämän yhden visiitin, että voin päästää irti mökkiraksailusta moneksi kuukaudeksi. Räntätuiskussa ja sievoisessa tuulessa määränpää jo sentään näkyy. (Ei, en suinkaan soutanut koko matkaa takaperin saareen, tässä on vasta irtauduttu rannasta) Ajatus oli...

Laitanpa taas heti kärkeen kiteytyksen tämän saarivisiitin pääsaavutuksesta: lauteista. Tällä kertaa mökkeilyyn oli satsattuna hiukan tavallista enemmän aikaa. Lapsilla kun alkoi viikonlopun jälkeen syyslomat ja vaimokin sai järkättyä alkuviikkoa vapaaksi. Niinpä minäkin poltin ma-ti pari lomapäivää. Suunnitelmana olikin kerääntyä koko perheellä maanantaina saareen, että lapsetkin näkevät mihin isukin viikonloput ovat viime aikoina kuluneet.  Tavoitteena oli myös nikkaroida saunaan lauteet, joten perjantaina peräkärryssä kulki seitsemän 5,4-metristä 48x148mm lankkua, joista arvioin lauteet syntyvän. Perillä odotteli vielä yksi vastaava lankku lisää - se kun jäi käyttämättä portaissa, kun niiden osalta suunnitelmat hiukan muuttuivat tehdessä. Pimeä alkaa tulla tähän aikaan vuodesta jo varhain, joten seitsemän aikoihin rantaan saavuttuani pohdin hetken kannattaako puolisokkona lähteä kärräämään lankkukuormaa saareen. Siinä pohdiskellessa alkoi vihmomaan vettä. Lankkukasa sai pitää tu...