Viimeisen lomaviikon loppurutistus

Viime viikonlopulla oli paritkin eri juhlat kotikonnuilla, joten raksailuun tuli mukava pieni hengähdystauko. Tosin sieltä siis lähdettiin lauantaiaamuna ja palattiin vaimon kera taas sunnuntai-iltana... Tällä kertaa peräkärryyn oli eksynyt jo vuodesohvakin. Se kuitenkin jätettiin vielä rannalle odottelemaan maanantaita ja talkoopäivää.

Sunnuntai-illan ainoa raksaoperaatio oli tuvan lattian öljyvahaaminen vielä kertaalleen. Vuorossa oli Colorian väritön öljyvaha, joka toimii helposti uusittavana kulutuskerroksena.

Harvoin on heinäkuun loppupuolella näin syksyisen väristä. On pitkä, kuuma (ja kuiva) kesä.

Viikko lähti ronskisti käyntiin asioiden kantamisella paikasta toiseen. Talkooväen kera saareen siirtyi (luonnollisesti katamaraanilla) vuodesohva, joka kahdesta palasta koostuen oli vielä toistaiseksi helppo pyöritellä isojen etuikkunoiden aukoista sisälle.

Ei ollut tämä sohvan palanen ihan tyhjää täynnä

Kirjoitin "vielä toistaiseksi" siitä syystä, että seuraavat kannettavat asiat olivatkin sitten ne suuret etuikkunat. Punnersimme ne ensin molemmat sisään ikkuna-aukoista. Tämän jälkeen sisä- ja ulkopintoihin ruuvailtiin tukilautoja estämään tahatonta ikkunankarkailua, sekä pari leveäkantaista ruuvia alareunaan varmistamaan asennuksen suoruus.

Iso ikkuna siirtymässä viimeiselle leposijalleen

Hiioppia!

Siinä sitten olikin suunnilleen ne suoritukset, mitä olin talkoopäivältä toivonut. Mutta koska talkooväeltä ei tuntunut puhti loppuvan, niin osa alkoi jälleen sutia valkeaa kattopaneeleihin samalla kun ratkaisimme itseäni pitkään mietityttäneen arvoituksen: miten yläikkunat saadaan nostettua paikoilleen? Olin pyöritellyt mielessäni ainakin siirreltäviä ja porrastettuja rakennustelineitä, jonkinlaista vinssiviritystä ja lankuista kyhättyä luiskaa. Mutta lopulta ratkaisu oli yksinkertaisempi kuin olin osannut kuvitellakaan! Ensin seinään ruuvattiin lankku isojen ikkunoiden yläpuolelle vaakatasoon. Sen päältä parvelle laitettiin tukevia lankkuja ja lattialle kasattiin lavoista ja harkoista väliaikainen korokehärpäke. Nyt pystyimme nostamaan molemmat ikkunat ensin korokkeelle ja siitä makaamaan lankkujen päälle, josta ne olikin helppo heivata omiin aukkoihinsa. Lankkuja pitkin saimme myös vedettyä yläkertaan toisen puolen vinot ikkunat. Pienempää ei tosin vielä laitettu kiinni, sillä tuosta aukosta saisi helpoiten nosteltua sisään yläkerran lattialaudat ja kattopaneelit. Pikkuikkuna oli sen verran kevyt, että saisin sen liikuteltua paikoilleen yksinkin kun aika on.

Tukevan näköisiä tellinkivirityksiä!

Ikkunoiden tukirimoista huolimatta alkaa taas olla piirun verran valmiimman näköistä

Kun vauhtiin oli päästy, niin asennettiin myös tuvan ovi ja viereinen ikkuna.  Nyt ei oravaa isommat enää pääse luikahtamaan sisälle!

Talkookansan siirryttyä ansaitusti lepäilemään, teimme vaimon kanssa vielä yhden urakan. Kävimme vaihtamassa lattialaudat toisiin (kirjoitin tästä aiheesta lisää viime kerralla). Vaikka päivä oli jo ollut pitkä ja raskas, tyynessä kesäillassa, auringon leppoisasti paistaessa ja lintujen visertäessä en vain malttanut nykäistä perämoottoria käyntiin, kun suuntasimme taas kohti saarta. Paitsi että muutaman kymmenen metriä soudettuani nykäisin kuitenkin ja pilasin kaikkien mökkinaapureitten kesäillan.

 

Lautakasan kannettuamme emme malttaneet ihan vieläkään laittaa (kierrätetystä puukuidusta valmistettuja) pillejä (paperi-)pussiin, vaan rakentelimme sohvan. Samalla alkoi myös hahmottumaan mitkä värit mökissä sopivat ja eivät sovi yhteen.  Päätimme, että seiniin on laitettava vielä kerros valkoista.

Iltapesut suoritettiin tällä kertaa suorastaan juoksevan veden alla. Asentelin jossain välissä päivää painevesiautomaatin lähelle rantaa, vedin siitä pitkän puutarhaletkun mökin taakse ja tökkäsin suihkusuuttimen päähän. Pieni koivun rääpäle sai nyt toimia suihkutelineenä ja kuormalava alustana, kun suoritimme puhdistautumisrituaalin.

Strategiset paikat puhtaana sekä juuri ja juuri peitettynä.

Jos maanantaina tapahtui isosti ja paljon, niin jokunen seuraava päivä tuntui ettei juuri mikään etene. No eteni toki, mutta näpertelyn merkeissä. Aloimme kasailemaan keittiönurkkausta, sen verran mitä suuresta ruotsalaisesta oli tähän mennessä tarttunut mukaan. Kaikkea sieltä tarvittavaa roinaa ei komponenttipulan takia olisi ilmeisesti edes saatavilla ennen syyskuuta.

Oma tavoitteeni viikolle oli yläkerran lattian naputtelu paikoilleen. Sen verran lattiahommaa oli jo tullut tehtyä, että tiesin urakan a) hitaaksi ja b) alkavan ketuttaa jossain vaiheessa. Mutta ennen kuin tuo herkkuhomma pääsi alkamaan, oli yläkerrassa saatava ilmansulkupaperi paikoilleen villojen päälle ja tiivisteltyä vastaavasti kuin alakerrassakin. Onneksi muistin, että välipohjan palkkeja laittaessamme huomasimme yhden niistä kapenevan päätä kohti lähes sentillä. En tiedä miten tuollainen tuli silloin laitettua merkille mutta nyt kyseinen yksilö vaati vajaan metrin mittaisen kaistaleen smirklaamista jostain jämälankusta ja kiinnittämistä paikoilleen ennen pahvin rullausta päälle. Onneksi vaimo nakutteli samalla kaappeja kasaan alakerrassa, niin sain pihistettyä muutaman taustalevyjen kiinnittämiseen tarkoitetun pikkunaulan, joilla sain ohuen täytepalani kiinnitettyä paikoilleen ilman että se meni palasiksi.

Vaimo näyttää kaapin paikan

Vasara ja nauloja. Koko rahalla.

Käytännössä lattian tekemisen valmistelut vei koko päivän ja pääsin varsinaiseen työhön vasta keskiviikkoaamuna. Vaimokin lähti siskon luokse kun ei naiset oikein ymmärrä miten nopeasti aika juoksee vaikka kuinka painaa täysillä. 

Ensimmäinen lankku hakeutumassa paikalleen

Tilanne kahdeksan tunnin ähisemisen jälkeen. Ehkä olen vain hidas.

Koska ketutus, niin vaihdon iltasella hommat ihan toisiin. Asensin tuvan oveen lukon ja kahvan. Niitä näprätessä menikin sen verran aikaa, että totesin harmikseni olevan jo liian myöhä jatkaa lattiahommaa. Sen sijaan jouduin vetäytymään varastoon laverilleni ja katsomaan kännykältä useamman dokumentin, syömään sipsejä ja juomaan punaviiniä.

Torstaina sain jossain kohtaa vääntäydyttyä taas yläkerran lattian kimppuun. Koska sääihmiset olivat lupailleet vihdoin vesisateita, niin tämän päivän sijaistekemiseksi keksin raahata Legend-kiukaan sisuksen suunnilleen paloturvalliseen kohtaan pihalla ja odotella märkää taivaalta. Kiukaissa kun on päällä jonkinlainen savua ja hajua aiheuttava pinnoitus, joka on hyvä käristää pois ennen kuin kiuas siirretään lopullisille sijoilleen saunan sisälle. Sadetta odotellessa vaihdoin luukun kätisyyden ja tutustuin PETE-piipun osiin ja asennusohjeisiin. Pari piipun putkea pitäisi kuitenkin tökätä kiukaan päälle, että siihen saa vedon aikaiseksi. Mutta eihän sitä sadetta sitten kuulunutkaan paria pientä tihkua enempää, joten lopulta vain peittelin kiukaan, painoin leuan rintaan ja kipusin taas yläkertaan lattiantekohommiin.

Kiukaan sisus aluslevyn päällä ja piippuna PETE:n vedenlämmitin. Se todellakin on tismalleen eristetyn piipun paksuinen. Todella nätti kapistus!

Lattian status illan jo hämärtyessä.

Perjantaina sainkin taas hieman talkooapua. Olin huomannut, että maanantaina ikkunahommissa oli osa tullut laitettua ns. vasemmalla kädellä. Suurista etuikkunoistakin vasemmanpuoleinen oli noin sentin matalammalla... Ja vastaavasti oikeanpuoleinen noin sentin vasenta korkeammalla. Moista ei voi hyväksyä, joten eipä muuta kuin uretaanit puukolla halki, ruuvien irrotus, ikkunan vänkääminen sorkkaraudalla ylös, korotuspalojen laitto alle, ja uudelleen kiinnitys. 

Kun kaikki ikkunat olivat tyydyttävällä tavalla paikoillaan, aloimme teippailla niitä tiiviiksi. Tässä kohtaa ohjeet sanoivat vain, että "tilke- ja painumaraot teipataan tiiviiksi sisältä ja ulkoa". Mutta miten teippaat tiiviiksi tuollaisen lähes kymmensenttisen painumaraon? Keksin leikata muovista suunnilleen raon levyistä nauhaa, jonka sai teipattua tiivistysteipillä toisesta reunastaan ikkunan pieleen ja toisesta hirteen. Näihinhän tulee sitten pielilaudat päälle. Sisäpuolelta täytimme sitten painumaraon villalla, jonka uskon kyllä menevän kasaan sen verran mitä hirsi vielä aikoo tulla alas. Sivu- ja alareunat tiivistettiin tosiaan uretaanilla - tosin vain niiltä osin minne sen pilli mahtui.

Tupa tiiviiksi

Lauantaina otin itseäni niskasta kiinni ja tälläsin lopun lattian paikoilleen. Viimeisen laudan listan vierelle tulevan reunan ammuin kiinni viimeistelynaulaimella, jonka letku riitti juuri ja juuri viimeiseen nurkkaan, kun olin sen vetänyt ikkunan kautta sisälle. Hyvä mitoitus.

Paineilmaletkullekin matka on lyhyempi linnuntietä

Nostelin viimeisestä ikkuna-aukosta kaikki valmiiksi öljyvahatut kattopaneelit yläkertaan ja asensin ikkunan paikoilleen. Tarvittavat loput paneelit kyllä saisi sisälle myös ovesta käsin.

Totesin, että kaikki viistoikkunat oli tullut asennettua sen verran alas, että eristeiden laittaminen karmin alle vaati hirren pontin poistamista ainakin toiselta puolelta. Tämä kävi helpoiten ulkoa käsin niin, että kairasin ensin 10mm puuterällä reikiä pontin läpi ja nakuttelin palaset pois taltalla. Nyt uretaanipilli mahtui hyvin rakoon ja tiivistä tuli.

Pontin poistamista

Kaikki ikkunat paikoillaan ja suunnilleen tiivistettyinäkin

Viimeinen lomapäivä piti olla raksailujen osalta lyhyt. Vaimo saapui jo lauantai-iltana ja tarkoitus oli mennä kotiin kestitsemään vieraita jo hyvissä ajoin. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja saimme käyttää vielä muutaman extratunnin raksailuihin. Vaimo keskittyi sutimaan (toivottavasti) viimeistä valkoista kerrosta hirsiin ja itse keksin aloittaa vihdoin saunan seinän muurauksen/laatoittamisesen/vai-miksi-sitä-nyt-sitten-pitäisi-kutsua.

Innokas öljyvahailija

Aluksi piirtelin Luja-levyihin 20cm välein vaakaviivat, joiden ajatteli helpottavan rivien pitämistä edes jotakuinkin suorina. Lattialle olin asetellut jo kaikki saareen kulkeutuneet kivet, joten palapelin alusta ja palat olivat nyt valmiina. Saunassa laattojen kiinnitykseen suositellaan erikoisjoustavaa (ja erikoiskallista) saneerauslaastia. Sen lisäksi olin ostanut mustaa rautaoksidia, jota sotkemalla laastiin siitä saa harmaan-mustan väristä riippuen siitä paljonko pulveria sattuu lorahtamaan sekaan.

Viivat on Lujassa

Tänään meillä tarjolla erikoisjoustavaa laastia ja rautaoksidia

Parin tunnin harjoittelun jälkeen olin saanut noin 30cm seinää tehtyä ja homma alkoi sujua. Katsotaan nyt sitten riittääkö hankitut värkit koko seinään kun pääsen toden teolla tämän kimppuun. Toistaiseksi olen vielä luottavainen, että tästä voi tulla ihan hienokin.

 Mutta nyt loppui loma ja pääsen taas rentoitumaan töiden pariin!