Ensimmäinen yö mökissä

Tällä kertaa mökkimatkalle pääsivät (vaimon lisäksi) mukaan mm. liesitaso, yhdistelmäuuni (sellainen kompakti peli, jossa on uuni ja mikro samassa paketissa), tiskiallas, erinäinen joukko valaisimia sekä toistasataa kiloa kiuaskiviä. Olihan taas soutumatka vastatuuleen tihkusateessa.

Eihän mökki vielä ihan valmis ole mutta kokeilimme show-mielellä viettää pe-la yön tuvan vuodesohvalla. Eräänlainen askelmerkki tämäkin mökkirakentajan urallamme! Uni maittoi ja kun viikonlopun sää oli mallia Long Gin, niin aurinkokaan ei pahemmin häirinnyt aamu-unia. 

Aamunäkymä

Pyhitin taas lauantain kiviseinäilylle, kun vaimo ja paikalle ilmaantunut talkooväki edistivät muita vaiheessa olevia osa-alueita: ikkunoiden tilkitsemistä ja tiivistysteippausta, hiiriverkkojen ruuvausta räystäille, kattopaneelien öljyvahausta ja niiden säältä suojaan kantamista. Plus mitä lie muuta - itsehän olin sulkeutuneena saunaan autuaan tietämättömänä maailman menosta. 

Ruokatauolla katselimme hiukan viime syksyn valokuvia. Tuntuu uskomattomalta, että vuosi sitten tähän aikaan edes rakennuslupa ei ollut vielä vetämässä, eikä yhtään kuoppaa perustuksia varten oltu kaivettu. Ennen kuin laitoin saaren talviteloilleen, oli kuitenkin varasto/huussi jo pystyssä lähes sellaisena kuin se on tänäänkin ja mökinkin kaikki perustuspilarit paikoillaan. Toisin sanoen, vaikka kesä tuntuu jo olevan ohi, niin rakennus- (ja mökkeily-) säät voivat jatkua vielä hyvinkin pari kuukautta.

Takakireällä hymyllä varustettu kivimies

Sade yllätti räystään alle suojautuneen talkoolaisen. Vain lahkeet kastuivat.

Näemmä myös keittiökalustus edistyi päivän mittaan

Mies jolta ostin saunan seinälle tulevat liuskekivet arvioi omaan kokemukseensa perustuen, että kiviseinää syntyisi noin neliömetri tunnissa. Juu, aivan varmasti ammattimieheltä, mutta oma tahtini on pikemminkin neliömetri päivässä. Työni jälkeen olen kuitenkin edelleen varsin tyytyväinen. Toivottavasti lopputulos on lopultakin parin extraviikonlopun työmäärän arvoinen. Kun olin saanut lauantain osalta mittani täyteen liuskekiviä, aloimme yhteistuumin laittamaan keittiötä parempaan kuosiin. Kaikkia ovia ja peitelevyjä ei vieläkään löytynyt siitä ruotsalaisesta kodinsisustusliikkeestä, mutta laittelimme paikoilleen ne mitä meillä nyt oli. Samoin yhdistelmäuuni sujahti koloonsa. Koska yöpyminen mökissä sujui ensimmäisenä yönä hyvin, jatkoimme toisena yönä samalla kaavalla.

Dinneriksi nuudeliasiaa punaviinillä, silvuplee.

Lupasin sunnuntaina hoitaa keittiöön tasot paikoilleen ennen saunaan kömpimistä, joten päivä alkoi niiden mittailuilla ja pätkimisellä, sekä liesitason ja tiskialtaan paikkojen arpomisella. Sen verran pöytätasoilla on hintaa, että ei tule hyvä mieli, jos kairaa reiän väärään kohtaan. Ihan asialliselta loppusijoittelu näytti ja kalusteet mahtuivat koloihinsa, vaikka hiukan lyijykynäjälkien kumittamista onkin edessä (itse asiassa lavuaarin takana).

Kun itse nyhräsin tuvassa, niin vaimo veti sadeasun päälle ja alkoi sutimaan rautavihtrilliä ikkunanpieliin. Sadeasua ei tarvinnut pelkästään rautavihtrillin, vaan ihan tihkusateenkin takia. Kovin montaa pintakäsittelyainetta ei tuollaisella kelillä voi sutia! Räystäät taitavat olla minun hommiani, kunhan vaan ehtisi ja jaksaisi kivuta taas tuonne asti. On vaan muutamia pikku juttuja, jotka haluan hoitaa ensin alta pois. Erityisesti sellaiset, jotka liittyvät saunomiseen.

Muuten, syksyn sateiden ansiosta seinä on harmaantunut ihan selvästi viikon aikana ja lähes kaikki pintaan nousseet suolat on huuhtoutuneet pois. Ihan kivalta tuo pinta kyllä näyttää. Toivottavasti rautavihtrillin valuminen sateen aikana loppuu jossain vaiheessa, sillä edelleen kaikki alla oleva puutavara tuntuu harmaantuvan heti sateen sattuessa.

Ikkunanpieliä sutimassa

Tiskiallas ja liesitaso ovat nousseet uudelle tasolle

Sunnuntain viimeisten kivien asennus. Huom., komea ensimmäinen seinä on jo valmis!

Mantereelle soudellessa vene oli lähes yhtä täynnä kuin tullessa, mutta nyt pahvipakkaukset olivat tyhjiä.