Tuvan pinnat valmiina

Tänä viikonloppuna olimme taas vaimon kanssa reissussa ihan kahdelleen. Säästä oli taas heitelty monenlaisia povauksia, mutta todellisuus osoittautui ihan passeliksi rakennuskeliksi. No joo, hiukan lämpimämpää olisi saanut ulkohommissa olla.

Ja valkeus tuli mökkimme ylle

Perjantai-iltana työt jäivät suunnitteluasteelle mutta lauantaina kävimme taas panelointi- ja öljyvahaushommien pariin. Itse jatkoin kesken jäänyttä korkean tilan katon panelointia ja vaimo alkoi ähräämään viimeistä (?) kerrosta Colorian valkoista öljyvahaa hirsiin. Kaikkiaan kerroksia on tullut sudittua yhteensä kolme, joista ensimmäinen fifty-sixty seossuhteella värittömän kanssa ja kaksi viimeistä pelkällä valkoisella. On kyllä jännä miten kahdesti valkoisella suditut kuusipaneelit taittavat selvästi keltaiseen päin mutta mäntyinen hirsiseinä oranssiin-vaaleanpunaiseen. Kolmannen kerroksen jälkeen ei onneksi enää niin paljon. Seinä ehti luultavasti saada aimo annoksen UV-säteilyäkin ennen käsittelyä, kun taas paneelit vedettiin suoraan pakasta sudittavaksi. Tiedä sitten olisiko kuusihirsi ollut vielä tässä kohtaa vaaleampaa. Coloriaa ja paneelien sutijoitamme täytyy taas sen verran kehua, että niiden pinta on kyllä aivan ensiluokkaista.

Viimeisiä korkean tilan kattopaneeleita viedään

Sutimisasento A

Sutimisasento B 

Lauantaina saimme taas apuvoimiakin, joille nakitin mm. jäljellä olevia tilkitsemis- ja tiivistysteippaushommia. Yhdessä tilkitsimme myös sen isoimman jäljellä olevan kolon, eli saunan oviaukon. Nyt on siis kaikki ovet ja ikkunat paikoillaan.

 

Eristettä sullomassa karmien väliin

Kaiken sekamelskan keskellä loistaa neitseellinen saunan ovi

Iltapuhteena aloin naputella paneelia myös tuvan matalan osan kattoon, että saisimme edes osan kämpästä pian muuttokuntoon

Hetki varaston laverilla ennen kuin Nukkumatti heittää unihiekkaa

Sunnuntai olikin sitten jo selvästi sateisempi päivä, mutta onneksi ei sentään vihmonut aivan koko aikaa. Itse viimeistelin tuvan kattopaneloinnit, joten saimme taas lykättyä keittiökaapit ja sohvan paikoilleen (siihen asti kunnes koittaa niiden kuuluisten viimeisten listojen vuoro...). Nyt mökin puolella panelointia on jäljellä enää makuukammarin puoleisen lappeen verran.

Vaimo jatkoi sutimishommissa. Saunassa oli ikkunanpielet vielä käsittelemättä. Samoin tuore ovi täytyi käsitellä ensin sisäpuolelta tukevasti öljyvahalla ennen kuin ulkopuolen uskalsi sutia rautavihtrillillä. Jälkimmäisestä kun on tullut opittua sellainen piirre, että se leviää ja valuu hiukan liiankin hyvin kosteutta imeville pinnoille. Hypoteesini olikin, että jos oven sisäpinta on ensin tukevasti öljyvahattu, niin rautavihtrilli pysähtyy kuin seinään öljyvahan rajaan. Saas nähdä kuinka sen kanssa kävi. Se kun selviää vasta sitten kun oven tummentuminen alkaa. 

Myös saunan kattoon tulevat paneelit saivat jo kerroksen valkoista öljyvahaa pintaansa

Lopulta pääsin taas hetkeksi sen homman pariin, jota olin odottanut ja jännittänyt eniten. Saunan seinän kivetys on sangen hidasta hommaa (amatöörille) mutta ihan tyydyttävää jälkeä sain mielestäni aikaan. Laastia ei oikein uskalla sekoittaa kerralla enempää kuin parin kivikerroksen verran, sillä sopivien kivien metsästämiseen ja sovitteluun kuluu paljon aikaa. Tällä kertaa yritin orjallisemmin pitää rivit suorina ja vältellä kaarevareunaisia kiviä, jolloin riveistä tuli myös tiiviimpiä. Tajusin myös, että ovenpieleen rajautuvat kivet kannattaa (siis olisi kannattanut) leikata rälläkällä siististi katki jo etukäteen. Muuten sen joutuu tekemään myöhemmin saunan sisällä, joka on pölyistä hommaa. Täytynee viritellä joku muoviseinämä sitten kun katkon nuo alimmat kivirivit ja/tai yrittää rälläköidä niin päin, että pöly lentää suoraan pihalle. Joka tapauksessa nyt on jo reilu neljäsosa seinästä tehtynä! Lisää luvassa ensi jaksossa!

 

Muuraamassa Aleksis-kiveä seinälle