Hullun hommaa

Kesärenkaat alla, sataa räntää, hämärtää, lämpötila painuu pakkasen puolelle - Mikä voisikaan olla parempi hetki suunnata mökkeilemään saareen? Voin vakuuttaa, että ihan mikä tahansa muu hetki. Saareen menemisestä viikonloppuisin on jo muodostunut minulle rituaali, ehkä jonkinlainen riippuvuuskin, joten aloin vaistomaisesti pakkailla mökkikamoja torstai-iltana. Sää-apissa olisi lämpötilojen ja sademäärien sijaan voinut hyvin lukea "Älä nyt enää sinne lähde". Mennäkö vai eikö mennä, puntaroin koko perjantaisen työpäivän. Harkitsin kääntymistä takaisin kotiin vielä ajettuani neljäsosan matkasta, kun taivaalta alkoi tulla märkiä rättejä. Mökillähän on jo kaikki ihan valmiina vastaanottamaan talven. Mutta ehkä tarvitsin itse vielä tämän yhden visiitin, että voin päästää irti mökkiraksailusta moneksi kuukaudeksi.

Räntätuiskussa ja sievoisessa tuulessa määränpää jo sentään näkyy. (Ei, en suinkaan soutanut koko matkaa takaperin saareen, tässä on vasta irtauduttu rannasta)

Ajatus oli laitella ainakin listoja paikoilleen ja kulutella muutenkin sellaista pihalla pressun alla olevaa puutavaraa, joka ei välttämättä keväällä olisi enää täydessä iskussa. Perjantai-ilta sujui mukavasti ja ihan perinteisesti. Mökissä oli (alakerran pöydän korkeudella) lämpöä kymmenisen astetta, joka lähti nousuun takan loimutessa. Kiuas antoi maittavan kosteat löylyt ja netistä löytyi hyviä dokumentteja katsottavaksi punaviinin, sipsien ja suklaan kera (rakentaja tarvitsee energiaa!). Aamulla ymmärsin, että ajat ovat syystalvella rakentajalle kovemmat kuin kesämmällä. Lunta oli maassa, tuuli oli kova ja pakkastakin pari astetta. Koita siinä nyt sitten motivoitua sahailemaan niitä listoja.

Tuulisena pakkasaamuna tekee mieli lähteä ulos raksailemaan heti, heti puoliltapäivin...

Muutaman kertaan kysyin itseltäni, että mitä oikein teen täällä (noin niin kuin kuvainnollisesti), mutta kun nyt kerran oli vaivautunut paikalle, niin jotain kai sitä oli keksittävä. Kannoin varastosta sahan pelipaikalle  mutta koska ilma oli edelleen melko viileää, niin päätin ottaa pikku alkulämmöt hakkaamalla tovin halkoja. Meillä kun on toistaiseksi polteltu lähinnä roskalautoja. Vuosi sitten oli pilkottu joitain pölkkyjäkin, mutta ne on suunnilleen jo poltettu. Minulla on saaressa vipukirves, ja sillä onkin mukava paukuttaa puuta halki. Tätä lystiä tulee riittämään ensi vuonna vielä monen kuution verran mutta nyt ainoastaan laitoin veren virtaamaan (suonten sisällä). 

Ennen listoitushommiin siirtymistä tuli myös kiinnitettyä pari huussin seinän paneelia paremmin, sillä olin näköjään jättänyt niille liian vähän turpoamisvaraa yläpäähän. Tuostahan aiheutuu sellainen ikävä ilmiö, että paneeli (tai esim. lattialauta) painuu ensin kokonaan pontteihinsa kiinni mutta jos se ei riitä ja laitimmaiset laudat on aivan kiinni rakenteissa (tässä tapauksessa lattiassa ja kattokannattajassa), niin laudalle on ainoa vaihtoehto pullistua ulospäin. Oletan, että tässä tapauksessa paneeli on jo turvonnut jotakuinkin äärilleen mutta rouhin silti ylimmäisestä paneelista sentin verran pois. Tämän jälkeen ruuvasin pullistuneen saumakohdan molemmat paneelit kiinni ja seinä oli jälleen nätisti suora.

Jokusen saunomiskerran puut

En yhtään ihmettele, että rakennuksissa on "ne viimeiset listat". Ne kun voivat olla sangen viheliäisiä. Semminkin, kun kyse on kattolistoista ja katto on vino. Napauttelin ensin yläkerrassa kiinni lattialistat, jotka armoitettu talkoomieheni oli sinne jo sahannut, ja aloin näperrellä tuollaista koveraa kattolistaa paikoilleen. Tähän hommaan meni jo jokunen viikko takaperin kertaalleen hermot, eikä hermojen menemistä tarvinnut tälläkään kertaa odotella kovin kauan. Hammasta purren päätin silti laittaa paikoilleen edes yhden seinän listat. Ei uskoisi, mutta sain kulutettua melkein kaksi tuntia siihen, että kiersin kolmella (!) pienellä listan pätkällä alla kuvassa näkyvän ristinurkan. Enkä edes tehnyt jiiriin seinän kanssa risteäviä listoja, vaan muotoilin ne risteävän listan mukaisiksi. Siis suunnilleen niiden mukaisiksi - aion täyttää kolot akryylimassalla sitten joskus. Lisäksi jäi harmittamaan, että olin jättänyt hiukan turhan paljon laskeutumisvaraa ristinurkan kohdalla olevalle kattopaneelille, jolloin lista ei ihan täysin riittänyt peittämään sitä. Veikkaanpa että kun se kuuluisa "sitten joskus" koittaa, niin akryylimassalla tämäkin kosmeettinen virhe pelastetaan.

Ai miten muutamaan hassuun listaan saa kulumaan pari tuntia? Koitapa joskus itse pätkiä lista jiirisirkkelillä ulkona, sitten pujahtaa sisälle päästämättä liiaksi lämpöä harakoille, ottaa kengät pois, kavuta listan kanssa yläkertaan, ryömiä seinän viereen, huomata että olit taas hahmottanut sahatun kulman jotenkin päin väärin, kiroilla hiukan, ryömiä seinän vierestä pois, kavuta alakertaan, laittaa kengät jalkaan, pujahtaa ulos, huomata että unohdit listan yläkertaan, ja niin edelleen. Onneksi kaikkien muiden kattolistojen muotoilut pitäisi olla näiden kokemusten jälkeen helpompia.

Parin tunnin työn tulos

Kun olin hyväksynyt tilanteen, että minä en tykkää listoista eikä listat minusta, päätin antaa niille aikaa miettiä asennettaan ainakin seuraavat puoli vuotta ja laitoin saunan tulille. En siis listoja käyttäen, vaikka mieli olisi tehnyt. Sen sijaan siistin tulevan terassin aluetta sirkkelöimällä polttopuumittaan erinäisen määrän laudanpätkiä joita sen lähiympäristöön oli keräytynyt.

Fiksasin myös yhden kiukaaseen liittyvän epäkohdan jonka olin huomannut. Sen allehan täytyi hankkia alusta, joka estää kiukaan kuumuuden pilaamasta (tai sytyttämästä) lattiaa. Koska saunan lattia viettää loivasti kohti lattiarakoa, ruuvailin aluksi kiukaan aluslevyn jalat siten, että se oli vaaterissa, jolloin itse kiukaan saattoi vain laskea sen päälle. Nyt olen kuitenkin huomannut, että vettä jää aina saunomisen jälkeen jonkin verran lillumaan alustalle, ja kun kiukaan teräksiset etu- ja takareunat makaavat suoraan sen päällä, ne ovat alkaneet ruostua. Ratkaisin asian laskemalla aluslevyn jalkoja sen verran, että se on kallellaan suunnilleen saman verran kuin lattia, jolloin vesi ei jää siihen seisomaan. Sen lisäksi ruuvasin kiukaan jalkoina toimivat pultit esiin, laitoin sen vaateriin ja nostin etu- ja takareunat muutaman millin irti alustasta. Kuvaa ei ole, mutta uskotte varmaan.

Rapsakka keli, tunnelmallinen kuutamo

Tämän kiukaan ensimmäiset foliomakkarat

Sunnuntain vastaisena yönä mittari kävi parhaimmillaan -7 asteessa ja totesin, että raksailut saa tältä vuodelta olla tässä. Alla oleva kuva kertoo pitkälti missä positiossa aamupäivä sujui, ennen kuin asennoiduin siivoiluihin ja muihin lähtöhommiin. Vaikka jätin tupaan 1000W öljytäytteisen sähköpatterin pitämään pientä peruslämpöä yllä, tyhjäsin varoiksi lavuaarin vesilukon. Laitetaan tähän myös muistiin, että sähkömittarin asentamisesta lähtien 18.9.2021 oli sähköä kulunut näemmä 68kWh.

Sunnuntaiaamun yleisnäkymä

Oman lukunsa ansaitsee vielä myös pois lähtö. Muistanet, että koska mökki sijaitsee saaressa, sieltä on lähdettävä pois veneellä. Sieltä on myös päästävä mantereen puoleiseen venerantaan veneellä. Tässä tapauksessa saaresta pois lähtö onnistui sangen helposti, sillä jäätä oli vain joidenkin metrien matkalta, se oli vain noin puolisenttistä ja murtui helposti. Mutta puolivälissä järveä jäätä tuli vastaan uudestaan, ja mitä lähemmäs ranta tuli, sen paksummaksi jää muuttui... Pääsin soutaen (airot jään läpi iskien) parinkymmenen metrin päähän rannasta mutta sitten aloin murehtimaan airojen kestämistä. Loppumatka taittui venetsialaiseen tyyliin sauvomalla. Kerrankin on onni, että järvi on varsin matala.

Sinne jäi hän. 

Jäänmurtajan väylä. Sattumalta tuli napattua samasta paikasta kuva kun perjantaina menomatkalla.

Nyt ei ole tietoa milloin seuraavan kerran matka vie mökkiraksalle. Epäilys on, että seuraava blogipäivitys koittaa vasta ensi keväänä. Silloin on luvassa ainakin terassien rakennusta sekä venerannan sähköistämistä. Ja varmaan monenmoista muutakin askaretta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikkunanpieliä näpräilemässä

Ensilöylyt!

Valmis mökki?