Lasikaiteen ja kamiinan virittelyä

 Tämä epistola alkakoon kuvalla parven lasikaiteesta, jonka parissa tuhrasin perjantai-illan.

Olin viikonloppureissussa taas ihan keskenäni. Lopultakin viikko takaperin olin saanut laitettua tilauksen sisään parven kaidelaseista. Aukkoja on kaksi, joista toiseen mahtuu mukavasti suorakaiteen mallinen lasi, mutta toinen laskettelee suureksi osaksi katon myötäisesti. Jostain syystä tuon aukon mittaaminen oli erityisen hankalaa ja jouduin jopa käyttämään kattokaltevuutta ja trigonometriaa apuna tripla-tarkastaessani arviotani lasin mitoista. Tuollaista parin sadan euron hintaista lasia ei tee mieli teettää kovin montaa kertaa uusiksi. Tosin lasiliikkeessä sanottiin, että liian isoa lasia kyllä pystyisi leikkaamaan pienemmäksi.

Lasit ovat siis mallia kirkas 4x4, eli kaksi 4mm lasia laminoituna yhteen, jolloin kokonaispaksuudeksi tulee 8mm. Reunat on viistetty, eli haavoja ei tarvi varoa. Lisäksi kummallekin lasille tuli neljä tukevaa rosterista kannaketta, joista kaksi on alakulmissa ja kaksi tukee lasia ylempää. 

Pykälien mukaan kaiteen on oltava 900mm korkea, eikä sen alareuna saa olla yli 60mm irti lattiasta. Mitoitin lasit 850mm korkeiksi ja jätin sivusuunnassa ne 45mm aukkoja kapeammiksi kiinnikkeitä varten. Tuollaisen toleranssin sain lasiliikkeen hepulta.

Lasit kulkeutuivat mukavasti autossa, kun kaatoi takapenkit. Meidän koslassa siitä muodostuu hyvinkin vaakasuora kuljetuspinta, joka oli mainio näinkin herkälle materiaalille kuin lasi. No myönnettäköön, että pakkasin sitten kaiken muun mukaan tulevan roinan melko huolettomasti lasien päälle... Pahvit toki niiden suojana. Taikuri yllättyi itsekin, että lasit olivat ehjät vielä saareen saapuessa, vaikka venettäkään ei muotonsa puolesta ole varsinaisesti suunniteltu lasinkuljetusvälineeksi.  

Voisiko ylipäätään mikään mennä pieleen?

Tuollainen 1220x850x8mm lasi painaa jonkin verran mutta sain kuin sainkin punnerrettua ne yksin yläkertaan (edelleen ehjänä). Seuraavaksi alkoi kiinnikkeisiin tutustuminen. Sinänsä yksinkertaisia kapistuksia nuo olivat mutta ongelman aiheutti valtavan kokoinen kiinnitysreikä. Nämä ruuvataan seinään tai pylvääseen yhdellä ruuvilla reiästä, joka näkyy alla olevassa kuvassa pystyssä olevan kiinnikemötikän keskellä. Minulla oli kyllä todella leveäkantaisia ruuveja mutta nekin sujahtivat aukosta läpi. Löysin TV-telineen mukana tulleesta pussista joitain prikkoja, mutta olivat liian isoja. Eipä auttanut kuin mennä penkomaan varastoa ja etsimään jotain soveltuvaa. Lopulta silmiini osui huussin tuuletusputken läpivientiosan kiinnitykseen tarkoitettuja kateruuveja, joiden levikehelma (älkää uskoko, että sen virallinen nimi on levikehelma!) sopi sekä ruuvin ympärille, että kiinnikkeen sisään. Koskaan ei kannata heittää mitään pois!

Ruuvi-prikka(levikehelma)virittelyjä

Suorakaiteisemman mallinen lasi meni nätisti paikalleen mutta tuon toisen penteleen kanssa jouduin väkertämään pidempään. Kun sain sen ensin kiinni ja laskeuduin alakertaan ihailemaan lopputulosta, näytti epäillyttävästi siltä, että lasin seinänpuoleiset kiinnikkeet olisivat sentin verran ulompana kuin toinen sivu. Älkää kysykö miten niin pääsi käymään. Koska oli jo verrattain myöhä, kysyin itseltäni voisinko elää tällaisen epäkohdan kanssa. Kun sain kieltävän vastauksen, nielin tappioni ja kävin ottamassa lasin irti ja siirtämässä kiinnikkeitä. Nyt näyttää huomattavasti paremmalta, kun lasin reunakin kulkee kattopaneelin kanssa saman suuntaisesti.

Näkymä alhaalta

Lauantai oli sen verran sateinen, että ei juuri huvittanut alkaa kyykkimään terassilaudoituksen kimpussa. Niinpä suoritin aamuteetä hörppiessäni jääkaappipakastimen integroinnin kaappiinsa. Ei sinällään mikään monimutkainen homma, mutta jonkin verran tarkkuutta se vaati, että mokoma seisoo suunnilleen suorassa ja ovet menevät tukevasti kiinni.

Se on täytetty

Kun lopulta uskaltauduin ulos sateeseen, päätin viimeistellä kylpytynnyrin. Sehän oli oikeastaan enää vain kamiinaa vailla. Kamiinan ohjeistus kertoi, että sen pitäisi olla samalla tasolla kylpytynnyrin pohjan kanssa. Ja toki se on oltava tukevalla alustalla. Joten lapiohommiksi meni. Raavin kallion näkyviin, joka onneksi löytyi taas melko pian pintakerroksen jälkeen. Sitten keräilin tontilta sangollisen irtokiviä, heitin ne monttuun ja kuskasin päälle muutaman sangollisen mursketta. Asettelin neljä pilariharkkoa murskeelle kyljittäin ja kamiinan kirsikaksi kakun päälle. Kylpytynnyristä tuleva letku täytyi vielä katkaista keskeltä ja liittää toinen pätkä tynnyrin ylempään liittimeen ja letkujen toiset päät vielä kamiinan peräpuolelle. Sijoittelin kamiinan kyljittäin suhteessa kylpytynnyriin, joten letkut joutuvat tekemään ysikympin mutkan. Hiukan jäykkää tuo putki on mutta kamiinalla on sen verran massaa, ettei se tunnu tuosta liikahtavan letkujen voimasta. Veikkaanpa, että kun pari kertaa on vedet lämmitetty, niin putki on jo hakeutunut paremmin uuteen asentoonsa.

Kamiina saatu paikoilleen, valmiit, hep

Kuten kirjoitin jo aiemmin, kylpytynnyrin pohjan poistoviemärissä oli tulppana, no, tulppa. Jos illalla on ollut hurjat paljubileet, niin veikkaanpa ettei aamulla löydy kovin montaa vapaaehtoista sukeltamaan sitä tulppaa sieltä irti. Niinpä katsoin paremmaksi asentaa poistoputken päähän sulkuventtiilin. Tuollainen minkä ostin ei ihan suoraan istu muoviseen viemäriputkeen, joten sahasin putken päähän sentin mittaiset kolot, ruuttasin silikonia venttiilin jenkan täyteen ja ruuvasin sen tukevasti putken päähän. Toivomuslistalla on, että se pysyisi näillä virityksillä paikoillaan ja tiiviinä (tai ryhdyn järeämpiin toimenpiteisiin!). Tuohon perään on vielä tarkoitus kikkailla 42mm poistoletku, joka laskee kylpyvedet lähemmäs rantaa.

Poistoventtiili viriteltynä

Sain lauantai-illaksi yövieraita, joten pienen puunhakkausurakan lisäksi muuta oleellista raksailuraportoitavaa ei sitten olekaan. 

Sunnuntaina sää oli oletettua parempi, sillä povasivat vettä, mutta sitä ei tullut pientä ja hetkellistä tihkua lukuun ottamatta. Niinpä ahkeroin joitain tunteja terassilaudoituksen parissa. Olenko ja maininnut, että tämä on yllättävän hidasta hommaa? Nyt oli vuorossa enää pisin osuus, jossa lautaa kuluu ja saa olla tosi tarkkana, että rivit pysyvät suorina. Ne laudat, jotka ovat jo viettäneet aikaa sateessa, vaikuttivat järjestään muutaman millin leveämmiltä kuin muovin alla piileskelleet kuivat yksilöt. Eli joidenkin kohdalla timpurinkynän 8mm rako vaikutti jo liian leveältä. Katsotaan nyt sitten miltä tämä tulee lopulta näyttämään, mutta parhaani olen ainakin yrittänyt. Nih!

Tähän jäätiin. Lisää luvassa ensi jaksossa.