Asiaa kaidetolpista

Parin viime viikon aikana ei ole kovin kummoisia sankaritekoja tullut tehtyä. Siksi päätin tehdä yhteenvedon molemmista mökkivisiiteistä tähän samaan ainekirjoitukseen. Alla jälleen loppuhuipennuskuva, niin saadaan plokin etukuvaksi jotain mielenkiintoista.

Toissaviikonloppuinen visiitti jäi yhden yön mittaiseksi. Koska matkassa mukana oli lauma teinityttöjä, niin katsoin oleellisemmaksi huolehtia neitien viihtyvyydestä, kuin puskea apinan raivolla raksahommia eteenpäin. Jotain pientä toki kuitenkin, sellaisen ihan pienen apinan raivolla. 

Koko viikkona ei ollut satanut tippaakaan, joten rautavihtrillöidyt portaiden otsalaudat eivät olleet saaneet kerrassaan lainkaan harmaata sävyä pintaan. Niinpä en ruuvaillut niitä vielä illalla paikoilleen, vaan suihkuttelin lautakasoja pariin kertaan vedellä ja annoin kuivua yön yli. Tarkoitus oli siis saada ylimääräiset rautavihtrillit valumaan maahan ennen kiinnitystä, eikä terassilaudoille.

Annoin tyttöjen temmeltää keskenään mökissä yön. Itse olin riippumaton ja virittelin riippumaton. 

Keskiyön aikaan oli tunnelmaa

Aamusella ruuvailin sitten portaiden otsalaudat kiinni (tulipa heti paljon valmiimman näköistä!) ja suunnittelin miten ja minne terassin kaidetolpat kiinnittyisivät. Vastaava mestari suositteli, että laittaisin terassin kannatinlankkujen väleihin vielä lankut niille kohdille, joihin kaidetolpat ruuvataan. Idea oli hyvä, sillä näin tolpat eivät olisi kiinni pelkässä terassilaudassa, joka on kuitenkin ruuvattuna melko heppoisilla terassiruuveilla. Arvioin siis noin niin kuin suunnilleen minne tolpat tulisivat, ja pätkin jämälankuista sopivan mittaiset pätkät. Niistä muutaman ensimmäisen sain kiinni mutta sitten loppuivat pitkät ruuvit. Arvelin kyseessä olevan korkeamman voiman tarjoama merkki, että raksailut riittävät tällä kertaa, enkä tohtinut väittää vastaankaan.

Portaat kaiteita vaille valmiina

Extra-tukilankku odottamassa kaidetolpan kiinnitysruuveja

Seuraavana viikonloppuna olimme matkassa vaimon kanssa ja saavuimme perjantaina kirjaimellisesti hyvän sään aikaan. Mökkiseudulla oli tullut päivällä vettä ihan maahan asti ja tuullut niin, että mantereen puolella oli parin mökin pihalla puita kumossa useampiakin. Saaressa oli kaikki onneksi kunnossa ja soutumatkakin sujui lähes tyynessä säässä. Mökkiterassimme oli kuitenkin aivan käpyjen, pienten oksien ja havunneulasten peittämä.

Muistanet viime blogitekstistä takaneduspeltimuotin askartelutuokion. Peltiseppä oli saanut tehtyä sen pohjalta ihka oikean takaneduspellin, joka nyt sujahti paikalleen aivan suunnitelman mukaan. Jossain vaiheessa se täytyy vielä kiinnittää lattiaan jollain tökötillä, mutta jo tuollaisenaankin se täyttää määräykset.

Takaneduspelti paikoillaan

Tänäkin viikonloppuna aikaa kului kovasti myös muuhun kuin pelkkään raksailuun - mikä kieltämättä on vaihteeksi sangen virkistävää. Pistäydyimme mm. Kaatialan entisellä louhoksella uimassa kirkkaassa vedessä kimaltelevien kivien ympäröimänä. Paikkaa voin kyllä suositella lämpimästi!

Sain kuitenkin ne paljon suunnitellut kaidetolpatkin lopulta paikoilleen. Terassin etureunassa on pudotusta metrin verran ja senpä takia kaiteeseen on laitettava kiinteä käsijohde. Siis sellaista kestopuista lautaa, jota ei vielä ole hankittuna. Lisäksi olisi tarkoitus laittaa köyttä kahteen tasoon tolppien väliin. Hankkimatta sekin. Mutta olisikohan jo ensi kerralla tarvikkeet matkassa ja kaide valmis? Sen jälkeen voikin alkaa varailemaan paikkakunnan viranomaisilta lopputarkastusaikaa.

Tolpat nuijittuna metallisen jalkansa päälle. Jalasta jäi näkösälle noin puoli senttiä joka puolelle. Melko siisti. Ei täydellinen, mutta siisti.

Myös portaat saivat tolpat. Päädyin ruuvaamaan ne reisilankkuihin, koska miksipä ei.

Olen päättänyt, että niin kauan kun pihalla on pinoissa vielä halkomattomia pöllejä, niin joka visiitillä on kirveen heiluttava ainakin tovin. Aika läjän puuta sain taas kannettua puuvajaan, mutta loppua ei vielä näy. Yllätyimme myös vaimon kanssa kovasti, kun mahduimme yhtä aikaa mustikkaan! Poimimme muutaman litran kotiin vietäväksi, sillä sitä meillä kuluu. 

Tässä ei olla hiuksia halkomassa