Tee-se-itse -sorvi kohtaa kaidetolpan

Sain pidettyä pitkän viikonlopun, kun polttelin yhden (viime vuoden hiihtolomalta jääneen) lomapäivän perjantaina. Kohti saarta suuntasi itseni lisäksi peräkärryllinen monen sorttista tarvekalua. Olin ostanut mm. TV-antennin ja siihen tarvittavat kilkkeet, mutta sen asenteluun en vielä tällä kertaa päässyt. Tällä kertaa oli tavoitteena edistää erityisesti niitä asianlaitoja, jotka täytyy olla kunnossa lopputarkastukseen mennessä. Olin myös sopinut vastaavan mestarin/työnjohtajan kanssa, että hän tulisi lauantaiaamuna visiitille, niin katsoisimme mestat läpi ja saisin hieman evästystä loppurutistusta varten. 

Päästyäni perille torstai-iltana suoritin poistumis- eli palotikkaan asennuksen parven ikkunan alle. Olin hankkinut kaksi samanlaista 3-metristä tikaselementtiä ja niihin sopivat kiinnityssetit: poistumistikkaille ja kattotikkaille. Jälkimmäinen vaikutti sen verran työläälle, että jätin homman suosiolla seuraavaan päivään. Saunakin alkoi jo olla lämmin ja olut kylmä...

Poistumistikas, jota toivottavasti ei koskaan tarvi käyttää tositilanteessa

Perjantai-iltapäivälle oli lupailtu sen verran mielenkiintoista keliä, että katsoin parhaaksi lähteä lautalauppaan heti aamusta, ns. hyvän sään aikana. Mukaan tarttui viitisenkymmentä metriä 22x150mm sahattua lautaa sekä 7 kpl kestopuisia liimapuupilareita. Näistä ensin mainittu on tarkoitettu terassin ja portaisen otsalaudoiksi, ja jälkimmäisistä pitäisi kyhätä kaidetolpat.
 
Kerrankin pärjäsin puutavaran kanssa ilman katamaraania

Taivaan synkentyessä (synketessä?) ajattelin kuitenkin asennella kattotikkaat, niin olisi nekin esiteltävänä mestarille. Yllättävän haastavat asennettavat tuollaiset on, ainakin kun yksin tekee. Onnistuin jotenkin jopa jäämään jumiin katon reunan tasalle alumiini- ja noiden tikkaiden väliin, kun hilasin niitä katolle. Mutta vanhan Tarzan selvisi siitäkin! Ruuvasin tikkaiden yläpään suoraan huovan läpi kattolautoihin, koska lapetikkaita ei ole, eikä tule. Tai tulee jos rakennustarkastaja sellaiset vaatii. Ajattelin kuitenkin vedota seuraaviin seikkoihin: katto on sangen loiva, se.on ei-ollenkaan-liukasta bitumirouhetta, ja tämä on KESÄmökki. Nuohoaja tulee tuskin koskaan käymään talvella saaressa...

Tikkaiden yläpää kiinnitetty raikkaassa tihkusateessa

Himppasen jäivät korkealle mutta eipä ainakaan kovin pienet lapset pääse katolle temppuilemaan

Lauantaiaamuinen mestarin käynti meni suunnitelmien mukaan ja hioimme strategian lopputarkastusta varten. Säästyimme jopa kuivana, vaikka yöllä oli näköjään tullut vettä toiseen tyyliin. Veneessä oli ainakin 100 litraa vettä äyskäröitävänä ennen kuin pääsin hakureissulle. Havahduin kyllä jossain vaiheessa yötä sateen ääneen, mutta on tuossa tönössä kyllä hyvät äänieristykset katolla!
 
Yöllisen vedenpaisumuksen satoa

Yksi jäljellä olevista turvavarustepuutteista on takaneduspelti. Aikomuksenihan oli väkerrellä se itse samasta rosterin palasta, josta tein läpyskän kiukaan eteen, mutta se oli liian pieni. Lisäksi haluan takan eteen mustan pellin, eikä sellaista oikein tunnu kaupoista löytyvän. Ei ainakaan riittävän isoa. Niinpä olen ajatellut teettää mokoman, niin tulee varmasti hyvä. Ja että siitä tulisi paras, niin tein mallipalan. Leikkasin pätkän valkoisesta suojapaperista ja heti toisella yrittämällä sain askarreltua-paskarreltua sellaisen, joka sekä miellytti silmää, että täyttää paloturvamääräykset.

Takaneduspeltisimulaatio

Sitten sorvin ääreen - kirjaimellisesti. Kas, kun minulla on visio siitä miten saan tyylikkäät terassin kaidetolpat. Ne pitäisi olla tukevat mutta siperianlehtikuusilautoja en halua loveta tolppien kiinnittämiseksi terassin runkoon. En myöskään pidä kauniina sellaisia neliskanttisia tolpan jalkoja, joiden sisälle tolpan tyvi runnotaan. Omassa versiossani käytetään K-Raudasta löytyvän elementtiaidan jalustaa, josta törröttävä putki työnnetään puisen tolpan pohjassa olevaan reikään. Näin tuosta metallisesta jalustasta on näkyvillä vain puolisen senttiä tolpan alta (tolppa on 90x90mm ja jalusta 100x100mm) ja tolppa on hitusen irti jalustasta, koska se makaa jalustan ruuvien päällä. Näin tolppa ei myöskään pääse imemään kovasti vettä (kyllä, kestopuukin voi hapertua kastuessaan). Haasteena vain on saada sopiva reikä tolpan pohjaan. Yleensähän käy niin, että kun poralla turauttaa reiän ihan mihin vain, niin vinoonhan se menee. Tätä pohtiessani kävi mielessä, että sorvilla tuollainenkin homma hoituisi. Ja siitä se idea sitten lähti! No, tarkkasilmäiset jo huomasivatkin, että tuo alla oleva viritelmäni ihan sorvin kriteerejä täytä, sillä niissä pyörii itse kappale eikä terä, mutta ei nyt puututa pikkuseikkoihin... Kiinnitin siis porakoneen tukevasti parrun päälle sopivalle korkeudelle ja niin suoraan kuin mahdollista. Parrun toiseen päähän tein vastaavasti pari korokepalaa tolppaa varten niin, että poran kärki osui tolpan keskipisteeseen. Lisäksi ruuvasin neljä pitkää ruuvia ohjureiksi tolpan ympärille. Nyt kun poran liipasinta painaa ja samalla työntää tolppaa sitä kohti, tapahtuu niin sanottu tolppaanporautumisilmiö.

Porautumisilmiöväline


Itse teossa. Hiukan tuossa tarvittiin hauista, että tolppa liikkui ja pora puri. Kravatti kaulassa olisi ollut turvallisuusriski!

Ensimmäisen reiän porattuani tajusin, että tolpassa mainittu 34mm olikin ilmeisesti sen sisä- eikä ulkomitta... Olin ostanut varoiksi hiukan isomman 36mm terän mutta ei tuo metallipuikula vaan moiseen reikään mahtunut. Jouduin siis vielä talttaamaan milli-pari leveämmäksi jokaista reikää. Samalla tuli kokeiltua joka tolpan kohdalla, että kyllä se sinne uppoaa kun kunnolla nuijii. Aivan pohjaan en yhtäkään vielä laittanut, sillä niiden irroittaminen tuostakin oli erittäin työlästä. Lopullisen kiinnittämisen yhteydessä täytynee vielä laittaa reikiin hiukan jotain liiman tapaista. 

Olin ostanut kokeilumielessä vasta pari tuollaista metallijalustaa mutta nyt taidan luottaa visiooni sen verran, että hankin loputkin.
Se on puoliksi hänessä

Sunnuntai alkoi siisteillä sisähommilla. Olin ostanut koemielessä valkoista teipillä varustettua kulmalistaa, josko sellainen sopisi parven lattialaudoituksen naamioimineen. Ihan kivalta vaikuttaa. Teippi on lattialaudan yläpinnassa kiinni mutta peittää juuri ja juuri myös sen sivun - joka siis on se varsinainen peitettävä asia. Mukana ollut lista riitti juuri ja juuri molempien lasikaiteiden alle mutta täytyy hankkia pätkä lisää vielä portaidenkin kohdalle.

Valkoinen kulmalista testauksessa lasikaiteen alla

Sitten pääsin käsiksi siihen toiseen puulaatuun. Toivoin löytäväni 150mm leveää höylättyä (siis sileää) lautaa mutta sellaistapa ei ollut tarjolla. Koska laudasta oli tarkoitus tehdä peitelaudat mm. portaisiin, olisi suotavaa, ettei niistä jää kovasti tikkuja varpaisiin. Siispä jouduin näyttämään niistä jokaiselle ensin hiomakonetta. Terassilauta tulee ajan saatossa harmaantumaan, joten ajattelin jouduttaa myös näiden ei-siperianlehtikuusesta tehtyjen uusien lautojen harmaantumista. Ja mehän jo tiedämme siihen konstin: rautavihtrilli. Olin kuitenkin sen verran kaukaa viisas, että jätin vielä ruuvaamatta kiinni sellaiset laudat, joiden alla oli rappunen. Tämä siksi, että sade saa rautavihtrillin valumaan puun pinnalta vielä jonkin aikaa, ja se tummentaa myös alla olevan pinnan ennenaikaisesti. Ilmiön huomaa nyt esimerkiksi räystäskourun alla terassissa, koska sudin otsalaudat pari viikkoa sitten ennen kourun kiinnittämistä niihin. Otsalaudat ovat hienosti tummuneet, mutta niin on niiden alla oleva terassikin. Nämä uudet laudat ovat siis pätkittynä mittaansa mutta odottelemassa kiinnitystä portaiden vierellä sateelle alttiina. Paitsi että säätiedotuksen mukaan sadetta ei ole luvassa ennen seuraavaa visiittiä... No, kastelenpa ne sitten vaikka puutarhaletkulla ensin. Tiedostan myös senkin, että nämä laudat eivät tule olemaan ikuisia, semminkään alimmassa rappusessa kiinni olevat, ovathan ne vain rautavihtrillillä sipaistua puuta. Mutta jos ne kestäisivät vaikka vain 15 vuotta, niin voin silloin jo ihan hyvin vaihtaa tilalle uudet. Silloin jo ehkä saa taas siperianlehtikuustakin kohtuuhintaan.

Huomio kiinnittyköön siihen, että portaiden välistä ja terassin alta ei enää pilkota lankun päitä. Portaiden  laudoitus tässä siis vasta väliaikaisesti sijoitettuna. 

Och samma på sivurappuset

Muistin toki kiinnitellä peitelaudat ihan kaikkiin terasseihin

Viikon viimeinen viritelmä liittyi ränniin. Sain jotenkuten sen paikoilleen (ja katkaisuun käytin tällä kertaa ohjeiden vastaisesti rälläkkää) mutta hiukan mokoma jäi ylös. Toisaalta tarkoitus on johtaa vedet jonnekin sangen kauas ja näkymättömiin, joten kaatoakin tullaan kyllä tarvimaan. Väliaikaisteippailin jo nyt alapäähän viemäriputkea sen verran, että ihan perustusten viereen vesi ei jää lillumaan.

Päätän raporttini tästä tähän. Kuulemiin!

Ränni tuli taloon


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikkunanpieliä näpräilemässä

Ensilöylyt!

Valmis mökki?