Erinomainen hyttyskesä

Perjantai kulki tavanomaista latuaan: työpäivä pulkkaan, nokka kohti rakennustyömaata, ja roinaa saareen. Tällä kertaa olin matkassa ihan itsekseni. Tosin talkooväkeä tulisi lauantaina jeesimään. Laitoin katamaraanin taas kasaan ja kyytiin pääsi rannalta mm. aluskaterullat sekä sievä kasa erinäisiä rimoja ja lankkuja.

Tuli huomattua, että tiimityö on valttia näissä katamaraanihommissa. Ehkä tuli lastattua kuorma liian etupainotteisestikin mutta härpäke ei kertakaikkiaan suostunut kulkemaan suoraan veneen perässä kun vetelin sitä moottorin kanssa, vaan se lähti väkisin kiemurtelemaan puolelta toiselle. Ja kun suuntaa yritti korjata, niin se ampaisi kahta kauheammin vastakkaiseen suuntaan. Lopulta sammutin perätuupparin ja soutelin rauhallisesti perille.

Kiemurteleva perässävedettävä

Tilusten katselmoinnin yhteydessä löytyi monta mielenkiintoista seikkaa. Viikko sitten sudittu rautavihtrilli oli selvästi alkanut vaikuttamaan. Alla olevasta kuvasta näkyy ehkä selvimmin, että harmaantuminen on jo edennyt melkoisesti etenkin auringon puolelta. Hirren pintaan oli myös alkanut nousta "suoloja" jotka kai voisi pestä pois mutta kaippa sadekin ajaa saman asian. Nyt oli koko viikko ollut kuivaa. Täytyy sutia piakkoin tuo yläosakin, ettei harmaantuminen etene kovin eri vauhtia eri osissa seinää.

 

Puoli kuuta peipposesta ja västäräkillä vähäsen huono pesäpaikka.

Nämä kiristettiin viikko sitten mutta pisimpään tankoon oli nyt tullut jo puolisen senttiä välystä. Kurkihirsi on todellakin matkalla kohti maata.

Hyttysistä piti kirjoittamani. Niitä nimittäin oli. Luikahdin ovelasti sisälle majapaikka-varastoon niin, ettei monikaan inisijä ehtinyt seurata. Koska sää oli hellelukemissa ja varaston tuuletus maltillista, siellä oli suomalaiseen makuun aivan liian välimerellinen ilmasto. Mutta eihän nyt tietenkään makuupussin sisällä tarvi nukkua? Paitsi, että jostain pikku rakosista ne verenimijät jatkuvasti tunkivat sisälle, joten yö menikin sitten rattoisasti makuupussin sisällä hikoillessa ja suihkutellessa pään täyteen OFFia tunnin välein.

Aamun valjetessa oli taas aika kivuta katolle. Viimeksi jäi laittamatta molempien lappeiden ylimmät laudat, sillä niitä piti ensin ajaa hiukan kapeammiksi. Pikkunäpräyksen jälkeen täytyi hakea talkoilijoita rannasta, jonne saapui sovitusti myös vastaava työnjohtajanikin, tuttavallisemmin "virallinen valvoja". Vedimme taas täyden katamaraanikuorman saareen. Tällä kertaa kyytiin pääsi myös mm. tuulensuojalevyjä, pari paalia Hunton-puukuitueristettä, sekä saunan ovi.

Valvoja vaikutti tyytyväiseltä projektin etenemiseen joten lupasin, ettei miehen tarvi uida takaisin rantaan. Kyyditsemisen jälkeen pääsin itsekin taas tositoimiin.

Viikonlopun tärkein tehtävä oli asentaa aluskate kattoponttilautojen päälle, jolloin mökki olisi täysin sateelta suojassa. Kattolaudoituksessa lautojen päät jäivät törröttämään erimittaisina reunan yli, joten ensin ne olisi katkaistava kaikki samalle tasalle. Ei kuitenkaan aivan laitimmaisen kattokannattajan tasalle, vaan väliin pitäisi mahtua vielä räystäslaudat ja jonkin verran tyhjää tilaa, jolloin räystäslaudatkaan eivät olisi sateen armoilla. Ravistin hihasta lukeman 10cm. Mittasin siis harjalta ja alalappeilta tuon 10cm etäisyyden kattokannattajasta ja löin niihin kohtiin naulat pystyyn. Sitten virittelin narun tiukalle alalappeen naulasta harjan naulan kautta toiselle alalappeelle ja piirsin narua pitkin suoran sahauslinjan. Ja ei muuta kuin pyörösirkkeli laulamaan.

Nättiä räystäslinjaa tulee

Sillä aikaa kun itse taas kekkuloin katolla, oli talkoomiehillä hieman maanläheisempi ote työhön. Olin antanut urakaksi viritellä lattian alle loput tuulensuojalevyjen kannatinlaudat. Niitä päätettiin lopulta laittaa huomattavasti tiheämmin kuin asennusohjeen k900 jako ohjeisti. Tuulensuojalevy kun on vain 12mm paksua ja puukuidusta tehtyä, niin kyllähän se vanhemmiten alkaa roikkua, kuten meillä kaikilla vanhemmiten. Levyjen roikkumisesta aiheutuu ilman pääseminen eristeen ja lattian väliin, josta aiheutuu huonompi lämmöneristys. Aikamoista näpertelyä tästä kylläkin tuli, mutta eipä luultavasti harmita sitten myöhemmin (paitsi silloin kun joudun hakemaan lisää lautaa lautakaupasta).

Maanläheinen ja hyvin ilmastoitu työpiste

Kun räystäät oli saatu suoriksi, oli aika alkaa viritellä bitumimattoa paikoilleen. Tässä vaiheessa tulin katsoneeksi, että rullassa on tavaraa 15 metriä. Ja lappeen pituus oli... 7,43 metriä. Näissä raksahommissa käy joskus ihan uskomaton munkki. Hihasta heitetyllä lappeen pituudella jäi nytkin varaa juuri sopiva muutama sentti kummallekin puolelle kun rullan laittoi keskeltä poikki, eikä tarvinnut tehdä jatkoksia.

Tältä siis tuntuisi kiivetä tikkaita, jos elopainoa olisi 33 kiloa enemmän. Ei taida olla sitä vaaraa, sillä tämän uurastuksen ansiosta joudun tekemään yhden reiän lisää vyöhön.

Tämä aluskate oli Kerabitin tavaraa. Varaston katonhan tein Katepalin tuotteella mutta ihan samalla tavallahan nämä kaikki varmaan laitetaan. Lyhyesti kerrottuna asennus menee seuraaavsti. Alin pätkä levitetään alalappeen suuntaisesti (muutama sentti yli) ja napautetaan metrin välein kiinni yläreunan bitumiliimapinnan läpi. Liiman päällä on tässä vaiheessa vielä suojamuovikaistale. Sitten sommitellaan ja nakutellaan seuraava kermi vastaavasti paikoilleen siten, että sen alareuna juuri ja juuri peittää alemman kermin liimapinnan. Tämän jälkeen taitetaan ylempi kermi vielä kaksinkerroin (siis jotenkin vain pois tieltä), repäistään alemman kermin liimapinnan päältä suojamuovi pois, ja nakutellaan se 10cm välein siksak-naulauksella kiinni. Tämän jälkeen taitetaan ylempi kermi takaisin alas ja revitään sen alareunan liimapinnan suojana oleva suojamuovi pois, jolloin liimapinnat tarttuvat toisiinsa. On vielä syytä kävellä tipuaskelilla sauman läpi, että siitä tulee kunnolla tiivis.

Ennen kuin aloitin aluskatteen laittamisen, avasin mökin mukana tulleen laatikon, jossa huopanaulat olivat. Valitettavasti ne olivat vain 20mm pitkiä, joka ei vielä riitä puhkaisemaan kattolaudoitusta. Toivon todella, että he tietävät mitä tekevät, sillä nyrkkisääntö huopanauloille on, että niiden pitäisi tulla juuri ja juuri laudasta läpi. Muuten sään aiheuttama laudan kutistuminen ja turpoaminen saa naulan pumppautumaan vähitellen irti laudasta. Mutta muitakaan nauloja ei tähän tarkoitukseen nyt ollut, joten pakko oli vetää näillä. Palahuopaa varten ostan kyllä itse 30mm nauloja.

Ensimmäinen kaistale kiinni ja odottelemassa ylemmän kaistan liimapintaa päälle

Katon näpertelyn kanssa meni lähes kymmeneen asti illalla (sorry mökkinaapurit vasarointihäiriöstä...) mutta tulipa valmista. Ylimmän palasen heitin harjan yli, jolloin pitäisi olla kyllä melko vedenpitävä paketti. Aamulla vielä sudin bitumiliimaa yli menneen osan reunaan, jolloin se tarttuu tiukasti alla olevaan kermiin.

Aamuinen kattonäkymä

Mutta puhutaanko lisää hyttysistä? Pelonsekaisin tuntein kömmin illalla taas majapaikkaani. Ovi oli ollut koko päivän auki, joten en suinkaan asettunut yölevolle yksin. Olin saanut tuliaisena jopa hyttysverkolla varustetun hatun, mutta päätin vielä hetken poltella päivällä kärynneen hyttyssavun loppuun sisällä ennen kuin kipusin laverille. Pian huomasin, että itikat eivät nyt juuri häirinneetkään. Tästä innostuneena laitoin uuden hyttyssavukiekuran tulille ("paloaika jopa 5 tuntia") ja nukuin miellyttävän viileän yön ilman että YKSIKÄÄN hyttynen häiritsi. Ehkä harrastin yöllä hieman passiivista hyttyssavutupakointia, mutta oli se sen arvoista.

Sunnuntaiaamuna jatkoin loppuun talkooväen laudoituksen. Pitkät poikittaislaudat olivat jo paikoillaan mutta jonkin verran lattiakannattajien suuntaisia pikkupaloja piti vielä näperrellä.

Sarjatyönä laudanpalasiin ruuvit etukäteen kiinni, jolloin ei tarvinnut mennä makoilemaan maahan niitä ruuvailemaan

Kun kaikki laudat olivat paikoillaan, oli aika ottaa esille hiiriverkot (silmäkoko 6mm). Olen nimittäin päättänyt, että tähän mökkiin ei jää ainuttakaan koloa mistä hiiri mahtuisi luikahtamaan sisälle. Niittejä kului melkoinen määrä kun löin verkot laudoituksen päälle, mutta pysyvätpä kiinni.

Sanaton vihje metsien siimahäntäisille ystävillemme

Hiiriverkkojen jälkeen oli pari tuntia aikaa ennen kotimatkalle lähtöä, joten päätin pystyttää vielä mökin ensimmäisen ja viimeisen väliseinän rungon. Ensin oli aika paneutua Huntonin tuulensuojalevyjen ja puukuitueristeen ihmeelliseen maailmaan. Väliseinä nimittäin rakentuu puoliksi kuvassa näkyvän tuplalankun ja puoliksi eristeen päälle, joten etukäteenhän tuo eriste (ja sen alle tuleva kaistele tuulensuojalevyä) oli laitettava. Koska molemmat ovat höttöisiä ja puusta tehtyjä, niin saha oli pätevä kapine niiden leikkaamiseen.

Katselin sen verran kuviakin, että rakennuspaperi pitää jotenkin taas saada tiiviisti seinien ja lattioiden päälle, joten niittasin soirot ensin pinnoille ja vasta sen jälkeen aloin passailemaan lankkuja paikoilleen.

Koska hirsi, niin väliseinän kasaamisessa täytyi jälleen ottaa huomioon ympäröivän rakenteen painuminen. Ruuvasin ensin alajuoksun kiinni ja sen jälkeen hirttä vasten tulevat pystypuut. Niihin täytyi kuitenkin tehdä urat, joita pitkin ruuvit pääsevät ajan mittaan painumaan alaspäin hirren mukana. Samoin yläjuoksua ei voinut kiinnittää suoraan välipohjan kannattajiin. Väliin tulee itse asiassa vielä kattoruoteet ja niiden alapuolelle väliseinän kohdalle lankku noin 9cm päähän seinän yläjuoksusta. Ajattelin tehdä yläjuoksuun reiät ja kiinnittää niiden läpi pitkät kansiruuvit tai kierretangot yläpuoliseen lankkuun. Näin yläpuolinen lankku pääsee painumaan hirsiseinän mukana ja ruuvit/tangot painuvat mukana, mutta pitävät samalla seinän tukevasti suorassa. Mutta palaan tuohon rakenteeseen tuonnempana kun pääsen niin pitkälle...

Tuolla puolella sauna, tällä puolella tupa