Juhannussaunan rakentamista

Juhannusviikonloppu oli harvinaisen pitkä saarirakentajalle (featuring vaimo). Aattoperjantain lisäksi otin myös maanantain vapaaksi. Saareen suuntasimme luonnollisesti jo torstaisen työpäivän jälkeen mutta varsinaiset nikkaroinnit jäivät saapumisiltana vähiin. Sääihmiset olivat luvanneet kunnon kesäkelejä koko juhannukseksi ja meidän rakennustyömaan kohdalla ennustus osui aivan oikeaan.

Varsinaiseksi aattoillaksi olimme saaneet kutsun naapurimökille, mutta sitä ennen toki edistimme hieman myös omaamme. Tartuin itse jälleen - ah, niin ihanaan - tuulensuojalevyhommaan yläkerrassa. Hammasta (ja melkoista määrää bitumipuupölyä) purren smirklasin taas levyjä kattokannattajien väleihin. Positiivisena puolena mainittakoon, että vaimo ruuvaili samalla elukkaverkkoja räystäille, joten saatoimme lähetellä lentosuukkoja työn tiimellyksessä.

Kaikenlaisia perässävedettäviä tällä veneellä on mökkiprojektin aikana ollut, muttei koskaan ennen tällaista. Vaimokulta sai arvoisensa sisääntulon juhannusjuhlille.

Ötökkä-, hiiri- ja lintuverkkoasentaja kuikuilee

Myös lapset saapuivat juhannuskemuihin, joten saimme nohevan rautavihtrillin levittäjän muutamaksi tunniksi sunnuntaina. Kummallakin päätyseinällä oli ylimmät hirret vielä vetelemättä ja edellisen sutimiskerran jäljiltä oli paljastunut kohtia, joihin ei pensseli ollut osunut (taikka ainetta tarvittiin muuten vain lisää). Siispä vedenkeittimellä pari litraa kuumaa vettä, 400g rautasulfaattia sekaan ja uusi cocktail oli valmis.

Lasten suunnattua taas kohti kotimaisemia ja saatuani (vihdoin!) kaikki tuulensuojalevyt paikoilleen mietin, että vaihteeksi voisi tehdä jotain ihan muuta. Ja koska olimme juuri saaneet hyvät juhannuslöylyt naapurimökillä, päätin alkaa edistämään myös omaa saunaamme. Huone oli käytännössä toiminut eristeiden välivarastona mutta nyt viskelin ne tuvan puolelle. Vuorossa oli siis lattian tekoa.

Saunaamme tulee perinteinen rakolattia. Lattia on lautaa ja siinä on kaatoa sekä etu- että takaseinältä kohti keskustaa, jossa on muutaman sentin levyinen rako. Raon alle tulee kouru, josta saunan pesuvedet (ns. harmaat vedet) johdetaan suodatusjärjestelmään (siitä lisää tuonnempana). Lattian alle ei tule minkäänlaista eristystä, sillä moinen ei käytännössä toimisi kosteusteknisesti. On parempi, että lauta pääsee tuulettumaan ja kuivumaan molemmilta puoliltaan. Muuten alkaa taas kosteus muhimaan ja homepeikko vaanimaan mökkiä.

Rakoa ei ole mikään pakko laittaa lattian keskelle, ja päätinkin sijoittaa sen lähemmäksi takaseinää, lauteiden alle. Arvoin sille sopivalta tuntuvan kohdan ja ravistin hihasta, että kallistusta saisi olla etuseinältä 5cm tuolla matkalla. Sitten piirtelin molemmille seinille apuviivat lattiakannattajia varten. Ne tulivat palkkikengillä ja miljoonalla ruuvilla kiinni sivuseinän hirteen ja väliseinän alajuoksuun. Koska kiukaamme ja sen piipun alle ei tule harkoista tehtyä kivijalkaa, päätin laittaa yhden ylimääräisen lattiakannattajan kiuasseinälle. Nyt neljä ensimmäistä ovat 20cm koolausvälein. Jos myöhemmin tuntuu, että tuokaan ei riitä, niin backup pläni on laittaa kannattajien alle tukilankku ja kiinnittää se tukevasti etu- ja takaseinän hirsiin kiinni.

Saunan lattiakannattajat on 145mm kestopuuta. Kiukaan paikka on vasemmassa yläkulmassa.

Että saunahommia pääsi jatkamaan, piti siirtyä toviksi tuvan puolelle. Nimittäin, väliseinä piti ensin saada viimeisteltyä, jota ennen sen yläpuolelle täytyi asentaa tuvan kattokoolaukset, joita ennen piti katon ilmansulkupaperin olla paikoillaan. Joten eipä muuta kuin asentelemaan niitä oikeassa järjestyksessä.

Ilmansulkupaperia odottelemassa nitojaa

Ilmansulkupaperin päälle (tai siis alle) naulailin 42x45mm kattokoolaukset noin 40cm jaolla

Ja lopulta pääsin viimeistelemään väliseinän

Väliseinässäkin oli hiukan näperreltävää ja pohdittavaa. Koska hirsi, niin ympäröivät seinäthän tunnetusti painuvat, mutta väliseinä ei, sillä se on tehty normaalilla kakkosnelosrungolla. Painuminen on tässä tapauksessa huomioitu muutamallakin eri tavalla. Tuvan katon koolausten alle oli piirretty seinän yläjuoksun kokoinen lankku siten, että niiden väliin jäisi minimissään 80mm painumisvara. Jätin 90mm. Olin jossain nähnyt, että hirsitalon väliseinä oli ruuvattu yläjuoksun läpi piiiitkällä kansiruuvilla yläpuoliseen kattoon kiinni. Ideana on siis se, että ruuvi on tukevasti katossa kiinni ja pitää seinän huojumatta. Mutta yläjuoksuunpa onkin porattu ensin ruuvin kokoinen reikä, jolloin ruuvi pääsee katon painuessa liikkumaan vapaasti alaspäin. Nerokasta! En kuitenkaan löytänyt rautakauppavisiitilläni tarpeeksi pitkiä ja tukevia kansiruuveja, joten virittelin yllä kuvatusta oman versioni. Ostin siis metrin mittaisen 12mm kierretangon ja läjän siihen sopivia muttereita ja prikkoja. Ennen kuin mälläsin seinän päälle tulevan pattingin paikoilleen, laitoin sen kohdakkain yläjuoksun kanssa ja porasin molempien läpi 12mm reiät. Sitten lankku kiinni kattoon ja rälläkällä kierretanko muutamaan osaan. Kun ujutin kierretangon reikien läpi ja puristin ylemmän lankun muttereiden ja prikkojen väliin, se sojotti tukevasti alaspäin ja estää seinää taipumasta mihinkään suuntaan. Nyt kun katselen tuota alla olevaa kuvaa niin tulee sellainen olo, että olikohan tämä kierretankohomma hiukan hätävarjelun liioittelua, kun melko tukevalta tuo rakenne näyttää jo muutenkin...

Kun katto painuu ja seinä ei, täytyy varautua melkoisesti

Lopulta kun väliseinä oli bueno, pääsimme taas jatkamaan saunan kimpussa. Katon rakenne on siellä hiukan eri kuin tuvassa. Välipohjakannattajiin napautettiin ensin kattoruoteet, joiden väliin tuli 50mm villa, samoin kuin väliseinään. Sen jälkeen rullailimme molempien pintaan alumiinipaperin ja nidoimme sen kiinni ruoteisiin. Kolme seinää jää siis hirrelle mutta väliseinään ja kattoon tulee panelointi. Myöhemmin tämä paperi täytyy jotenkin vielä saada tiiviisti hirttä vasten mutta kaippa sitä varten joku tökötti löytyy. Eikä meille ollut mukana alumiiniteippiäkään, jolla paperin saumat (ja muutamat reiät...) täytyy teipata ilmavuotojen estämiseksi.

 

Alumiinipaperia mallaamassa

Futuristinen mökkisauna

Maanantaiaamuna ryhdyimme jälleen uuteen projektiin. Tällä kertaa kipusimme yläkertaan ja aloimme mittailemaan mille korkeudelle sisäkatto siellä lopulta asettuisi. Kattokannattajien ja kurkihirsien väleihin täytyi pätkiä sopivan mittaisia ja asianmukaisesti viistettyjä "kitapuita". Tein ensin yhden mallikappaleen pyörö- ja käsisahaa apuna käyttäen (koska kattokannattajaa vasten tuleva viiste oli aivan liian pitkä katkaisusirkkelille) mutta totesin, että kaikkien kahdenkymmenen kahden kitapuun tekemiseen menisi ikä ja terveys. Siispä kaivelin esille joka mökkiläisen tarkkuustyökalun, moottorisahan. Oli vain hetken hurmio kun kaikki oli pätkitty, eikä tullut yhtään sutta (tietenkään!). Sitten nakuttelimme ja ruuvailimme ne yhteisvoimin paikoilleen.

Lopullinen katon rakenne alkaa hahmottua

Aivan viimeiset kattoparrut eivät nämäkään vielä olleet. Tarkkasilmäisimmät huomaavat yllä olevasta kuvasta, että kovin vähän eristettä mahtuu noiden kuuluisien tuulensuojalevyjen alle. Kattokannattajien alapintaan kiinnitetään vielä 20cm paksut lankut. Niiden molemmat päät täytyy viistää passelisti: yläpäästä kitapuun alapintaa mukaillen ja alapäästä hirsiseinän suuntaisesti (jättäen 25mm painumisrako). Koska olin jo kaivellut moottorisahan naftaliinista, niin etsimme pressujen alta tähän hommaan tarvittavat lankut ja sahailin ne jo valmiiksi ensi kertaa varten. Muutama lankku jäi vielä yläkertaan, koska niitä pitkin on hoippuroitu tuvan korkean tilan päällä. Täytyy vaihtaa tilalle eri puuta ensi kerralla, että saan nekin käyttöön.

Loppukevennyksenä: Aika tarkkaan vuosi on painettu hommia mökin eteen. Viime kesänä näihin aikoihin tein ensimmäiset koekaivaukset maaperään. Ja peittelemättähän ne kuopat on edelleen...