Otsikossa tulikin jo paljastettua viikonlopun merkittävin ohjelmanumero, josta myös oheinen kuva kertoo. Samalla tuli myös hiukan narrattua, sillä aivan tyyntä ei ollut missään vaiheessa viikonloppua.
 |
| Ensimmäiset ikkunat siirtymässä kohti saarta lauttapelillä |
Itse asiassa, kun saavuin perjantaina rantaan, oli tuuli varsin navakkaa. Kasasin taas perinteikkäästi katamaraanin, sillä aikomus oli kuskata erä eristeitä saareen. Ennen lähtöä jouduin kuitenkin vielä hoitamaan (siis mukavasti perjantai-iltatuimaan) tunnin mittaisen työpalaverin autossa raksavaatteet päällä hikoillen. Sen jälkeen puhuri olikin jo sellainen, että totesin katamaraanin ja eristeiden jäävän tällä kertaa rannalle.
Jotain tekemistä piti perjantai-illalle kuitenkin keksiä, joten tarkastin paljonko mökki on painunut. Ja olihan se. Alla oleva kierretanko on etuseinän keskeltä, eli pisin mahdollinen. Olisiko kurkihirsi tullut jo suunnilleen pari senttiä kohti tonttia. Hurjaa on vauhti mutta toivottavasti se tästä hidastuu. Ainakaan se tälle seinälle jäänyt kahden tapin tandem ei näytä hidastavan painumista.
Kierretankojen ihmettelyn lisäksi kipusin katon rajaan ja kairasin reikiä tuuletusaukkoja varten kurkihirren molemmin puolin. Kuten taisin arvon lukijoita jo aiemmin sivistää, on tärkeää, että lämmin ja kostea ilma pääsee poistumaan rakennuksen harjalta. Tähän mökkiin tulee tuuletusaukot (ja päälle pyöreät säleiköt) molemmille puolille kurkihirttä kumpaakin päätyyn. Näin tuuli pääsee vaihtamaan ilmaa tehokkaasti harjalla.
 |
| Tikka ei suinkaan ollut koputtanut tuolla ylhäällä reikiä hirteen, vaan väsynyt rakentaja puoli yhdeltätoista loppuillasta |
Kiitos muuten toimitukseemme saapuneesta runsaasta määrästä (1kpl) lukijoiden kysymyksiä! Vastaankin siihen tässä kohtaa. Eli mistä löytyy noin tunnollista ja ahkeraa talkooväkeä? Myönnän olevani tässä asiassa taipuvainen nepotismiin, eli sukulaisiahan nämä lähinnä ovat, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Mutta ihmettelen kyllä itsekin tuota motivaation määrää!
Sen kuuluisan talkooporukan kanssa aloimme lauantaiaamulla katselemaan miten ne paljon pelätyt ikkunalasit saataisiin siirtymään ehjänä saareen. Hain naapurilta jälleen lainaan sähkövatkaimella varustetun laiturilautan, sillä tasainen laskualusta oli nyt valttia. Muovit siis ikkunoiden ympäriltä irti ja varovasti kokeilemaan paljonko arvokas lasti painaa. Ehkä tässä rakennellessa on jo sen verran kertynyt ruisleipää ranteeseen, että tilanne ei suinkaan vaikuttanut toivottomalta. Ikkunoita oli kolmella lavalla ja aloittelimme varovaisuusperiaatetta noudattaen siltä, minkä lasit olivat pienimmät. Lautalle täytyi laittaa lava pohjalle ja kun ikkuna ruuvattiin rannalla irti lavasta ja viereisiin ikkunapuitteisiin kiinnitetyistä tukirimoista, täytyi se vastaavasti kiinnittää lautalla vinotuilla ym. varustettuna lavaan, toisiin ikkunoihin, kaiteisiin ja kaikkeen mahdolliseen. Kuten mainittua, tuuli ei tosiaan ollut aivan tyyni, ja tuollainen ison pinta-alan omaava lasi toimii mainiona purjeena, joka myös pyrkii auliisti kaatumaan tuulen voimasta.
 |
| Tämän nipun tukirimat olikin niitattu kiinni, vaikka kaksi muuta lavallista irtosi ruuvaamalla. Mutta yleisavaimella irtosi nämäkin. |
 |
| Ihan tyhjin käsin ei saarimatkaa kehtaa tehdä, joten kun toiset suristeli lautalla, niin mepä pöristeltiin nelitahdilla eristeiden kanssa |
Viimeinen ikkunakuorma olikin sitten sen verran jännittävä isoine laseineen, että päätimme jättää sen tuonnemmaksi. Pikainen laskutoimitus osoitti, että kantamaan tarvittaisiin neljä vakaata käsiparia, joten totesimme, ettei vähemmällä kannata nyt lähteä yrittämään. Yllättäen kävi ilmi, että vaimo ja poika tulisivat vielä illalla mestoille, joten sovimme viimeisen ikkunakuormauksen sunnuntaiaamulle. Otin siis taas kasan eristeitä mukaan (kyllä, niitä oli vieläkin rannalla) ja suuntasin itsekseni saareen.
Suoraan sanoen ei napostellut ollenkaan jatkaa viime viikonlopun tuulensuojalevyhommia yläpohjassa. Onneksi tällä työmaalla on kuitenkin varaa mistä valita! Päätin alkaa laittamaan umpeen terassin kattoa, eli "makuuhuoneemme" lattiaa. Koska olen päättänyt, että metsien pienet siimahäntäiset ystävämme eivät tähän torppaan pääse sisälle, niin aloitin nitomalla hiiriverkkon lattiakannattajien alareunaan ja sen päälle (siis alapuolelle) aloin naulailla tuulensuojalevyjen kannatinlautoja. Periaatteessa rakenne on siis sama kuin alapohjassakin mutta tällä kertaa oli helpompi asentaa verkko ensin ja laudat sitten. Tässä kohtaa vilkaisin piirustuksia, että menikö oikein. No ei mennyt. Niissä oli tuulensuoja piirretty suoraan kannatinlankkujen alapintaan ja laidat naulattu siihen päälle (siis alle). No tuskin tämä rakenne ihan väärin on, onhan se suunnilleen sama kuin alapohjassa.
 |
| Jostain ne hiiret talojen ullakollekin kipuavat, joten neljänkympin verran investointia tähän verkkoon voi vielä säästää monelta hampaiden kiristelyltä |
Aamunkoitteessa oli aika koeponnistaa miten painavia ne isoimmat ikkunat lopulta ovatkaan. Taustasta vielä sen verran, että joskus vuodenvaihteen tietämillä katselin aikani kuluksi mökin suunnitelmia, ja tulin pohtineeksi millaisena palasina nämä etuseinän ikkunat toimitettaisiinkaan. Soitto mökkipaketin toimittajalle vahvisti asian, ikkunat tulisivat yhtenä elementtinä. Ja isoin etuseinän elementti painaisi pikaisen laskutoimituksen mukaan noin 250kg. Siispä tulevana saarirakentajana tiedustelin mitä nöyrimmin, olisiko lasit mahdollista saada kahtena elementtinä... Onneksi se järjestyi. Muuten olisi komea etuikkuna jäänyt ikuisiksi ajoiksi rannalle.
Nyt kuitenkin oli kantoapua rannalla parhaimmillaan kuusi käsiparia siirtämässä ikkunaa lautalle. Nyt kun lihakset oli jo lämmitelty niin arvioimme, että perillä pärjäisimme neljästäänkin. Ja pärjättiinhän me.
 |
| Ison lasin kärsi jopa kuljettaa vaakatasossa. Hiukan kyllä hirvitti tämä mutta hyvin se kesti. |
 |
| Etuseinän lasien kiinnitystä kyljelleen lautalla |
 |
| Ja VIIMEINEN eristekuorma kulkeutuu näin leppoisasti kohti saarta. Saa nähdä moniko paali sieltä tulee vielä takaisin ja päätyy myytäväksi... |
 |
| Kaikki lasit turvallisesti perillä ja odottelemassa pääsyä korvaamaan nuo muoviset halpakopiot |
Sunnuntaina koko muun Suomen seksihelteet saavuttivat vihdoin myös meidän mökkityömaan. Olisi kieltämättä ollut mukavampaa jos eivät olisi. Rakennushommissa kun tuppaa olemaan riittävän lämmintä ihan ilman helteitäkin. Jatkoi itse terassin katon parissa ja muut perheenjäsenet keskittyivät kiinnittelemään karapuita ikkonoiden ja ovien pieliin. (Karapuista puheenollen: mökkitoimittaja teki viikon aikana auliisti sen tuvan oven ja viereisen ikkunan välisen karapuun, jota en löytänyt kuormasta. Hain sen matkan varrelta perjantaina, kun ajelin mökille.)
 |
| Terassin kattoon/makuukömmelin lattiaan tuulensuojalevyjen kannatinlautoja. Taustalla siintävät nykyiset eristekasat pressuilla peiteltyinä. |
 |
| Karapuiden ruuvausta (vain alimpaan hirteen) |
Sunnuntain välipuhteena tuli asennettua myös takaseinän följäri. Se on siis tukeva pystyyn asennettava parru, joka estää seinän taipuilun jos seinällä ei ole tukena vaikkapa ristinurkkaa. Tämä yksilö seisoo tuvan ja saunan väliseinän kohdalla ja on pultattuna alimmasta reiästään tiukasti hirteen kiinni mutta ylemmät neljä uraa mahdollistavat seinän painumisen ts. pultin ja prikan takana on pitkulainen metalli-mikälie, jossa on pultin painumien mahdollistava ura.  |
| Följäri tanassa. Kuvasta näkee hyvin myös juuri rautavihtrillillä suditun ja kolmen viikon takaisen seinäkäsittelyn sävyeron. |
Muu saarityöväki keskittyi loppupäivän ajan peittelemään paremmin sähkökaapelin kaivantoa mutta minä nöyrryin saas halkomaan tuulensuojalevyjä, tällä kertaa juuri asennetun hiiriverkon päälle. Huomattavasti nopeampaa hommaa, kun ei tarvinnut ruuvailla niitä kohti kattoa. Villojen sujauttaminen niiden päälle olikin sitten vain hetken hurmio. Käytännössä sähköihminen pääsisi nyt tekemään omat hommansa lähes loppuun - jos vain muilta kiireiltään ehtii. Eikä kuulemma ehdi ainakaan ennen juhannusta.
 |
| Yläkerran makuunurkkaus edistyy |
Kommentit
Lähetä kommentti