Eristykset yläpohjaan ja kadonneen putken metsästystä

Kesäloma koitti mutta muuten perjantain rytmi oli perinteinen: peräkärry perään ja nokka kohti mökkiraksaa. Säät ovat olleet helteiset ja sateettomat jo pidemmän aikaa ja vedenpinta on jo vähintään 20cm alempana kuin vappuna hirsisavotassa. Veneranta on muutenkin melko matala ja nyt joutuu olemaan erityisen tarkkana, ettei kolhi venettä rannan kiviin.

Oikeastaan olisin pärjännyt reissussa muuten ilman peräkärryäkin mutta matkassa oli pari Luja-A -levyä, jotka olin käynyt nappaamassa mukaan suosikkirautakaupastani Lahdesjärven K-Raudasta Tampereelta. Kerron tuonnempana tarkemmin mitä yritän näistä levyistä väsätä mutta annan vihjeen, että se liittyy saunaan ja verhoilukiviin.

En tiedä paljonko synti painaa mutta arvioisin, että suunnilleen saman verran kuin yksi tällainen 1200x2550x12mm Luja-A -levy. Varsinkin jos moinen synti pitää saada yksinään (ehjänä) peräkärrystä katamaraanin kyytiin.  

Viime viikonloppuna moottorisahailin jo suurimman osan kattokannattajien alapintaan tulevista lankuista muotoonsa, ja kun lauantaina sain taas talkooapua mestoille, niin aloimme kiinnitellä niitä naulauslevyillä paikoilleen. Yläpohjan rakenne on äkkiseltään ajateltuna hiukan erikoinen palapeli, sillä ylimpänä on 20cm leveä kattokannattaja, joka makaa kurkihirren ja sivuseinän päällä. Sen alle on naulauslevyillä kiinnitetty vaakasuora "kitapuu" (joka on toisesta päästään kiinni kurkihirressä) sekä toinen 20cm leveä lankku. Näillä lankuilla on oikeastaan vain kaksi tehtävää: olla tukemassa yläpohjan villoitusta ja toimia kiinnitysalustana ilmansulkupaperille ja kattoruoteille. Koska hirsi, niin tässäkin härdellissä täytyi tietysti ottaa huomioon rakennuksen painuminen. Muistanet kun kerroin aiemmin sivuseinän hirsien ja kattokannattajien liitoksen tapahtuvan liukuraudoilla ettei seinät pullistu ulos, kun rakennuksen keskikohta painuu enemmän kuin matalammat sivuseinät? Kun tuota liukumista tapahtuu, lähestyvät myös nämä alemmat lankut vääjäämättä sivuseinää. Siksipä detaljikuvissa olikin ohje jättää niiden ja seinän väliin 25mm rakoa. 

Tällä puolen torppaa on jo kaikki kattoparrut paikoillaan.

25mm rako alemman lankun ja hirren välissä, joka mahdollistaa katon liukumisen

Muun tiimellyksen välissä tuli myös kokeiltua lähteekö rautavihtrillin pintaan nostama suola ihan vaan vedellä vai tarviiko se porstaa tms. Vastaus: lähtee ihan vaan vedellä. Ja kuten kastellusta (tässä jo kuivuneesta) hirren alaosasta näkyy, pinta olisi jo tosi nätti kun vaan jaksaisi hoidella samoin koko seinän.

Talkoolaisten lähdettyä otin tuvan korkeasta tilasta viimeisetkin neljä lankkua, jotka olivat palvelleet hyvin telineinä, mutta joita tarvittiin nyt kattokannattajien alle. Ensimmäistä kertaa tuli nähtyä kuinka avaralta maailma yläkerrasta katsottuna näyttääkään.

Nyt kun kattokannattajat alkoivat olla paikoillaan, oli kreivin aika hoitaa yläpohjan tuuletus kuntoon. Olin jo aiemmin kairannut etuseinälle reikiä tuuletusritilöitä varten mutta tämä homma piti nyt saada päätökseen ennen kuin katto menisi kiinni. Kovin mahdottoman isoa tuulitunnelia ei harjalle jää mutta kun järveltä käy tuuli, niin ilma taatusti virtaa siitä läpi. Ja sanoohan sen fysiikan laitkin, että kun lappeelta sisään menevä ilma nousee lämmetessään ylöspäin tuulensuojalevyn ja kattolaudoituksen välissä, niin jostain sen on puserruttava ulos harjalla. Ja nyt sillä on reitti. Jouduin nakertamaan hirteen reiät niin, että ne nousevat sisälle mentäessä hiukan ylöspäin. Näin sain ne osumaan nätisti ulkona ritilöiden alle, ja sisällä avoimeen tuulitunneliin harjan alla.

Tuuletusaukot sisältä (huom. niiden keskellä kulkevat kierretangot...)

Ja ulkopuolella nätit pyöreät ritilät kattokannattajien alla - luonnollisesti varustettuna hyönteisverkolla

Vaikka olin jo hihkunut, että tuulensuojalevyjen bitumipölyn hengittäminen oli loppu, niin eihän se ollut. Katon vaakaosaan tarvittiin nimittäin tietysti myös tuulensuojalevyä eristeen ja harjan tuulitunnelin väliin. Ja niiden kiinnittämistä varten täytyi tietysti palastella ja naulata kiinni erinäinen määrä rimoja. Tällä kertaa tyydyin pätkimään levyjä ihan vaan käsisahalla. Hitaanpaa, mutta huomattavasti vähemmän pölisevää. Koska vaimo oli myös saapunut eristyshommiin, saimme varmasti riittävän määrän pölyä keuhkoihimme pelkästään Hunton-eristeistä. Vaikka niiden pemistäminen ei mitään ihan himohommaa ollutkaan, niin olimme kovasti tyytyväisiä, ettei samaa tarvinnut tehdä lasi- tai vuorivillalla.

Viimeisetkin tuulensuojalevyt paikoillaan. Kerrankin ilmastointiteippiä pääsi käyttämään lähestulkoon ilmastointihommissa, sillä tilkitsin sillä sitä pientä rakoa joka jäi joidenkin levyjen ja hirren väliin. 

Oikeaoppinen työasento eristelevyn paikalleen survomiseen

Koska katto oli menemäisillään kiinni, oli aika etsiä käsiin mökkimme toinen följari. Pienen hienosäädön jälkeen (moottorisahalla) tälläsin sen yläkertaan terassin ja saunan välisen seinän yläpuolelle tukemaan orpoja hirsien päitä. Aika jötikkä.

Ei luulisi hirsien päiden tuossa otteessa venkoilevan

Kun eristeet oli saatu paikoilleen, aloimme niittailla ilmansulkupaperia niiden päälle (siis alle). Mökkipaketin mukana tuli kolmea eri levyistä rullaa jo otimme rohkeasti käsittelyyn sen leveimmän. Olisiko ollut kolmisen metriä. Joka tapauksessa tuo paperi kahdesti rinnakkain riitti koko tönön mitalta. Saumaan tuli Ekovillan teippiä, joka on kyllä tosi tarttuvaa ja tahmeaa tavaraa.

Työturvallisuus kunniaan!

Ah, kaikki paperit niitattuina kattoon - ja taas on helpompi hengittää

Juuri kun riemuitsimme, että paperit on katossa ja kaikki sähköputkitukset on muistettu tuoda niistä läpi, iskikin epäillys. Alakerrasta oven vieren katkaisimista nousee kaksi suojaputkea ylös mutta katon läpi niitä tuli vain yksi... Joten onko toinen unohtunut villojen sekaan tai jopa tuulensuojalevyn yläpuolelle? Ei auttanut kuin laittaa leuka rintaan ja edetä kohti uusia pettymyksiä purkamalla paperi, villat ja lopulta tuulensuojalevykin. Osoittautui, että toinen suojaputkista ei yksinkertaisesti tullut kurkihirteen asti, vaan jäi johonkin matkalle hirren sisällä. Miksi? Mihin? Keksin tunkea sähköjohtoa suojaputkeen alakerrasta käsin ja vaimo tuijotti silmä kovana kurkihirren reikää, että koska johdon pää sieltä näkyy. Olin työntänyt kaapelia jo ainakin tuplasti riittävän määrän, kun yläkerrasta kuului toteamus, että kaapeli itse asiassa on näkyvissä mutta sitä tulee välipohjassa olevasta putkesta... Tunsinpa itseni hölmöksi kursiessani taas kattoa kasaan.

"Onkohan se toinen putki unohtunut tuonne tuulensuojalevyn päälle?" My ass.

Suojaputki-gaten jälkeen jaksoimme vielä tovin nakutella kattoruoteita paikoilleen apinan raivolla ja tyylillä. Vaimo lähti iltaa vasten vielä ajelemaan kotia kohti mutta jäin itse vielä ns. nauttimaan kesälomastani mökille. Siitä lisää ensi jaksossa.

Apina ja kattoruoteet

Ps. Kun perämoottorilla täräyttää kiveen, niin että potkurin sokka katkeaa, sen voi näemmä väliaikaisesti korjata samoin kuin kärähtäneen sulakkeen: rautanaulalla.