Tehdäänpä ensin selväksi, että jos arvoisa lukija kuvittelee raksailun tapahtuvan pelkästään kohteessa, niin se ei pidä paikkaansa. Nimittäin iso osa rakentelua (saareen tai muutenkin) on seuraavien työvaiheiden suunnittelua ja tarvikkeiden hankkimista.
Koska juuri nyt on ajankohtaista hankkia saunavarusteita mökillemme, suuntasimme luonnollisesti suosikkirautakauppaani
Lahdesjärven K-Rautaan (joka sai by-the-way viime vuonna
vuoden K-Rauta -tittelin). Ihan kaikkea rompetta ei kannata tilata näkemättä ja Lahdesjärvellä saa tosi hyvän kuvan siitä mitä markkinoilla on tarjolla + hyvää palvelua.
 |
| Lahdesjärven K-Raudassa kiukaita ja piippuja hipelöimässä |
Meille valikoitui kiukaaksi Harvian Legend 240 GreenFlame. Mietimme pitkään ottaisimmeko myös Legendin kanssa samaa sarjaa olevan vedenlämmittimen, mutta jotenkin se ei sykähdyttänyt. Ihastuimme lopulta erääseen teräspiipun näköiseen mutta hiukan sitä paksumpaan vedenlämmittimeen. Lahdesjärven myyjä kuitenkin ehdotti kauhajokelaista PETE-piippua, jolla on valikoimassa 20-litrainen vedenlämmitin, joka on täysin saman paksuinen kuin heidän eristetty piippunsa. PETE:stä en ollut ennen kuullutkaan, mutta tämä kuulosti hyvälle! Kiukaan päältä siis lähtisi yhtenäisen paksuinen musta putki, josta ensimmäinen palanen on vedenlämmitintä. Lisäksi ne valmistetaan syntymäpitäjäni naapurissa, joten kotiseuturakkaus saattoi painaa hiukan tämän valinnan vaakakupissa. Meille siis tulee PETE-teräspiiput. Niistä lisää kunhan pääsemme asennushommiin.
Toisen lomaviikon varsinaiset saariraksailut käynnistyivät yhdessä vaimon kanssa. Viime viikolla jäi hiukan kesken yläkerran kattoruoteiden nakuttelut, joten hoidimme loput alta pois. Tuo homma alkoi pikku hiljaa maistumaan puulta, sen verran ahdasta yläkerrassa kekkulointi on, varsinkin ilman kunnon lattiaa.
Nyt kun sähkömies oli jo pitkälti tehnyt sisähommansa, oli myös mahdollista laittaa loput eristeet lattioihin molemmissa kerroksissa. Vaimo hoiti tämän urakan samalla kun itse keskityin näpräilemään muissa hommissa. Saunan lattia tuli sudittua aiemmin mainitulla Colorian öljyvahalla, sekoittaen valmissävyä Hiili ja väritöntä öljyvahaa suhteessa 1/3. Sudin lattian ensin kahdesti tuolla mikstuuralla ja sen jälkeen vielä kerran värittömällä, jotta pintaan jäisi tarvittaessa helposti uusittava kulutuskerros.
 |
| Toista kerrosta sutimassa. Enkä edes ajanut itseäni nurkkaan. |
Keskiviikko oli jälleen talkoo- ja roudauspäivä. Olin sopinut, että haemme itse mökkitoimittajalta loput siellä odottelevasta roinasta: sisäpaneelit, listat, lukkopesät ja vesipenkkipellit. Sattumoisin heidän tehtaansa on sen verran lähellä työmaata, että moinen järjestely kannatti sopia. Sain kyllä etukäteen valokuvan siitä millainen lasti perillä odottelee mutta tavaran määrä yllätti silti. Käytännössä tarvittiin kaksi keikkaa ison peräkärryn kanssa (jouset pohjassa hitaasti pikkuteitä ajellen...), että kamat siirtyivät mökkirantaan. Kiinnitin erityisesti huomiota kasassa oleviin ponttilautoihin ja pahaa aavistellen tiedustelin niiden käyttötarkoitusta. Olivat kuulemma saunan lattiaan. Jonka siis olin juuri aamulla viimeistellyt öljyvahalla. Heräsikin kysymys, että miksei tuota läjää toimitettu silloin kun tilasin lattialaudat rantaan. Silloin tietysti oletin, että kaikki lattiat on tarkoitus vetää samalla tavaralla, kun lautoja oli vain yhtä laatua. Nyt kun katselin noita saunaan tarkoitettuja ponttilautoja, totesin niiden olevan sen verran karkeaa tavaraa, että tuskin olisin lattiaa niistä tehnytkään. Ainakin se olisi vaatinut rankan hiomisen ennen öljyvahausta. Sanoin, että jätän laudat heille ja sain lupauksen, että voin hakea firmasta muutaman nipun tuvan lattialautaa jos se loppuu kesken.
 |
| Ensimmäinen lasti paneeleita rantautumassa saareen. Pitkää tavaraa on. |
Samaan aikaan kun me miehet olimme roudaushommissa, alkoi naisväki vastuullisen ja jännittävän työvaiheen: tuvan seinien öljyvahauksen. Mäntyhirsi oli jo ehtinyt alkaa kellastumaan mutta kun pintaan oli sudittu kerros Colorian
Valkeaa sekoitettuna samaan määrään
väritöntä öljyvahaa (siis sekoitussuhde 1/2), näytti hirsi taas kuin vastahöylätyltä. Pintaan vedetään vielä toinen samanlainen kerros, jolloin lopputulema on toivottavasti raikkaan läpikuultavan vaalea.
 |
| Maalarimestari seinää vaalentamassa |
Roudausten jälkeen aloin itse taas väkerrellä saunan, tarkemmin sanottuna Luja-levyen, kimpussa. Jotta osaisin arvioida niiden leveydet sopiviksi, päätimme nostaa mökin ensimmäisen ikkunan paikoilleen. Olipas se hieno hetki!
 |
| Ruudun takaa tyttöni katsoo vain. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin emme me taida tyttöjä olla. |
Sain siis Luja-levyt nakerreltua ja ruuvailtua paikoilleen noin 20cm välein. Painavaa ja tukevaa tavaraa tuo 12mm levy kyllä on. Tuolla ruuvausvälillä sen luulisi kestävän taipumatta saunan ääriolosuhteissakin ja verhoilukivien painon alla. Tein vieläpä sellaisen ratkaisun, että laitoin levyt alareunastaan suoraan lattian varaan, jotta niiden paino ei olisi pelkästään seinän varassa. Tuossa piilee toki pieni kosteustekninen haaste koska seinän edessä on myös tarkoitus peseytyä, eikä varmaankaan ole hyvästä päästää kosteutta muhimaan sinne väliin. Ratkaisin asian vetämällä silikonin tuohon saumaan, jolloin ahkerankin lutraajan pesuvedet lähtevät suosiolla oikeaan suuntaan. Verhoilukivet laitan joka tapauksessa nousemaan vasta sentin-parin korkeudelta, niin jää mahdollisuus huoltaa tuota rakoa tarpeen vaatiessa.
 |
| Luja-levyt paikoillaan. Myös hanan paikka sieltä kurkistelee. |
Kuten jokainen asiaan vihkiytynyt saunan rakentaja, olen minäkin miettinyt pääni puhki miten varmistaisin saunaani sellaisen ilmanvaihdon, jolla happi ei lopu kesken. Luulisi olevan helppoa saunassa jossa on rako lattiassa, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Puulämmitteisessä saunassa tulipesä ja kuuma hormi toimivat voimakkaana imurina, jota varten hapekasta ilmaa täytyy jostain saada tilalle. Jos lattiassa on rako, ilmaa kyllä tulee sieltä riittävästi palotapahtumaa varten, mutta se ei viileämpänä nouse kattoa kohti, jossa saunojat joutuvat hengittelemään jatkuvasti samaa kuumaa ilmaa. Ja pian alkaakin jo kaipaamaan ulos haukkaamaan happea. Parasta olisi, jos sauna olisi muuten tiivis mutta suoraan kiukaan yläpuolella olisi tuloilma-aukko, jolloin kiukaalle heitetty löyly nappaa hapekasta ilmaa mukaan, se lämpenee ja kulkeutuu ensin hengitettäväksi ylälauteille ja lopulta tulipesä imee sitä kohti itseään kunnes se poistuu savupiipun kautta. Tuollaisessa saunassa myös jalat saavat nauttia lämmöstä, toisin kuin rakolattiaversiossa, jossa siis voi pahimmillaan olla ylhäällä kuumaa ja vähähappista samalla kun varpaat on jäässä.
Olin miettinyt, että jättäisin kiukaan yläpuolella olevaan ikkunan reunan tiivistämättä, jolloin korvausilma pääsisi sitä kautta mukaan löylyihin. Viritys vaatisi kyllä jonkinlaisen säleikön ikkunan ja karmin väliin, joten hiukan tuo oli vielä suunnitteluasteella. Mutta ei tarvi suunnitella enää! Kun sain Luja-levyt paikoilleen huomasin, että niiden ja seinän välisestä raostahan tulee ihan mukavasti ilmavirtaa. Suurin osa on suoraan kiukaan yläpuolella, joten luulenpa meillä olevan puolivahingossa tehdyt maailmanluokan ilmaraot saunassa. Täytyy vain huolehtia, ettei niitä tule vahingossa tukittua esim. ikkunalaudoilla.
Kuivatuksen kannalta saunassa olisi hyvä olla yksi räppänä myös katon rajassa, josta kostea ilma pääsee saunomisen jälkeen poistumaan. Mutta toisaalta vanha saunomisohjehan sanoo, että lopuksi pesään on syytä heittää vielä pari klapia, joka kyllä kuivattaa saunailman tehokkaasti edellä mainitulla mekanismilla.
 |
| Sieltä sitä ilmaa virtaa |
 |
| Myös piippulasti saapui jo työmaalle ja se pääsi katamaraanin kyytiin. Siinä on kaksi laatikkoa kiukaan päälle ja kaksi takan. Takkakin on jo tilattuna mutta vielä matkalla, joten palataan siihen myöhemmin. |
Viikon viimeinen raksapäivä perjantaina kului pojan kanssa puuhatessa. Keskityin itse edelleen saunan edistämiseen ja jälkikasvu hoiteli ammattimaisin elkein saunavahaa tuvan seiniin. Juuri haetussa kuormassa oli myös leveää hirsipaneelia, josta aloin nakutella väliseinään pintaa. Tuo paneeli on sen verran järeää, että en arvannut nakuttaa sitä kiinni pelkästään viimeistelynaulaimella. Naulat pitäisi olla vähintään 60mm pitkiä, jollaiset ei omaan naulaameeni sovi. Niinpä käytin dyckert-tyypin nauloja ja vasaraa. Noiden naulojen kanta on tavallista pienempi, jolloin ne on varmaankin melko helppo häivyttää näkymättömiin vaikkapa puun värisellä kitillä. Täytyy kokeilla. Aika hankalia laitettavia tällaiset isot paneelit kyllä on. Pari oli kuivunut sen verran kuperaksi, että naulatessa niiden päätyyn tuli harmittavasti kunnon halkeamat. Samoin ihan A-laatua ei kaikki paneelit olleet (isoja oksan kohtia ym.), joten valintoja oli suoritettava sen suhteen mitä laitetaan saunaan näkyville ja mitä jää keittiön kaappien taakse piiloon. Laitoin alumiinin ja paneelin väliin vielä yhdet rimat joka koolausväliin, että ilma varmasti pääsee kiertämään, eikä väliseinän villat paina alumiinipaperia paneeleihin kiinni.
 |
| Wannabe-hirsiseinää syntymässä |
Sitten saunan kattoon. Visioni on laittaa saunaan LED-valoketjua kattoon kolmelle sivulle niin, että valo hohtaa syvemmästä urasta seinän yläosaan mutta itse ketju on piilossa. Sehän vaatikin sitten hieman kolmiulotteista hahmotuskykyä, koolauspuuta ja naulapyssyn. Aikamoinen siksakki kattoon tuli nakuteltua. Kiukaan yläpuolella täytyy tehdä piipun läpivienti, joten jätin vielä sen kohdan kesken. Näkeepä sitten paremmin miten tukipuita sen ympärille kannattaa asetella.
 |
| Katse kohti kattoa |
Alla vielä fiilistelyä öljyvaha-käsitellystä seinästä alakerran osalta (kertaalleen sudittuna). Välipohjasta ylöspäin käsittelemätöntä mäntyhirttä. Ensi viikolla jatkuu tämäkin homma!
Kommentit
Lähetä kommentti