Sutimista, sutimista ja lisää sutimista

Kolmas lomaviikko ja heti maanantaina raksalle. Tosin vasta iltasella, sillä kävimme päivällä kuopuksen kanssa suorittamassa menestyksekkäästi mopokortin käsittelykokeen. Tällä kertaa peräkärryyn oli lastattuna keittiökaappeja ym. sälää, ja ne raahattiin katamaraanikyydillä kohteeseen. Tarkemmin sanottuna sullottiin mökin alle, jossa laatikot olisivat toistaiseksi pois tieltä.

Laivalastillinen keittiörompetta hankittuna eräästä ruotsalaisesta kodinsisustusfirmasta

Viikon tavoitteena oli saada tuvan lattia tehtyä ja sudittua sisäseinät lopulliseen kuosiinsa. Olin ostanut tuubillisen kuusen (huom. kahdella u:lla) väristä pakkelia, jota testattiin saunan paneeliseinään naulojen päälle. Kuivuttuaan tökötti näytti sangen vaalealta mutta hiottuja ja varsinkin valoa vasten katsottuna se sulautui hyvin seinän väriin.

Saunan paneeliseinä paklattuna, ei hiottuna

Vaimon jatkaessa tuvan ja yläkerran seinien sutimista öljyvahalla minä puuhastelin tuvan lattian kimpussa.  Tähän asti olemme tepastelleet lattiakannattajien ja Hunton-eristeiden päällä, mutta nyt rullailin ilmansulkupaperin niiden yli ja niittailin sitä sieltä täältä kiinni puuosiin. Tajusin myös tarkistaa, että olinkos muistanut laittaa keittiönurkkauksen ristinurkkaan tukia lattialautoja varten. No en ollut. Seinän vierustoillahan toki kulkee lattiakannattajat, joihin lattialaudat voi kiinnittää. Mutta jos keskellä seinää on ristinurkka, niin on helppo unohtaa laittaa sen kohdalle seinän suuntainen pieni lankun pätkä (ruuvattuna ristinurkkaan kiinni). Ilman sitä lattialaudan pää olisi tuossa kohtaa tyhjän päällä ja se voisi taipua ja natista ikävästi jalan alla.

Lisätukilankkujen asennuksen ja ilmansulkupaperin rullailun jälkeen paperi täytyi vielä kiinnittää ilmatiiviisti saumoistaan. Sitä varten olin hankkinut tiivistysteippiä (itse asiassa kahta merkkiä: Ekovilla ja Sitko. Jälkimmäinen taisi olla vitosen halvempi mutta nimensä mukaisesti vähintään yhtä tarttuvaa) sekä tiivistys-/liimamassaa. Niillä seinustoilla, joihin oli jo taannoin ruuvailtu kiinni lattiakannattajat, oli kaistale paperia ahdettu seinän ja kannattajan väliin. Siihen olikin sitten helppo teipata lattialle tuleva paperi kiinni. Mutta toisilla seinillä oli käytettävä liimaa. Vastaava mestarini muisti jopa mainita taannoin työmaalla käydessään, että turha yrittää teipata paperia puuhun, sillä se ei tule pysymään ikuisesti. Olisi ikävää, jos mökkini kestäisi muuten ikuisesti, mutta tuosta jäisi kiinni! Joka tapauksessa kun paperia jätti muutaman sentin verran seinälle, niin sen sai tököttituubilla nätisti kiinni. Käytin myös paljon niittejä, että seinä, liima ja paperi varmasti löytävät toisensa.

Papereiden päälle olikin sitten hyvä alkaa ruuvailla lattiaa kiinni. Jos joku oli hankalaa, niin se, että lattiakannattajat eivät olleet enää näkyvissä. Keksin piirtää paperiin viivat niiden kohtaan, jolloin oli helpompi löytää oikea kohta ruuville ja tukevampi kohta astua.

Tässä vaiheessa on syytä mainita myös eräs "hauska" löydös. Nimittäin, kun haimme viime viikolla pariin kertaan Eurohongalta kattopaneeleita ym., tavaraa olikin erikoisen paljon. Myöhemmin huomasin, että nipussa oli myös tuvan lattialautoja, vaikka sellaiset meille oli jo toimitettu aiemmin. Tajusin ensimmäisen hakureissun jälkeen, että firmalla oli tuossa käynyt jonkinlainen varastokirjanpitokömmähdys, joten emme ottaneet toiseen kuormaan lisää näitä uusia lautoja. Nyt kun avasin tällaisen paketin, huomasin uuden laudan olevan parempaa tavaraa kuin alkuperäinen. Mutta sitä ei siis riittäisi koko mökkiin... Soitto Eurohongalle, että miten toimitaan. Ilmeisesti sopimuksessamme lattialaudan tyyppi oli lähempänä sitä alkuperäistä, mutta pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen: palautan jäljellä olevat alkuperäiset laudat ja saan vastapalvelukseksi riittävän määrän sitä parempaa tavaraa. Niin tässä kuin muissakin asioissa Eurohongan kanssa hommat on kyllä aina sujunut hyvässä hengessä ja joustavasti. Voin todellakin suositella ko. firmaa.

Lattiaa alkaa syntyä, tosin tuskastuttavan hitaasti

Kesäharjoittelija lienee pakannut jotkut lattialautaniput parempi puoli ulospäin. Nehän oli tietysti raapaleilla mutta myös aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Saisiko olla Aureskoski-logo mökin lattiaan?

Toinen kerros täysvalkoista Coloriaa lähtemässä seinään. Totesimme, että puolikas valkosävy on kuitenkin liian haalea (ja seinä imee väriä yllättävän paljon). 

Tiistaina illan tullen oli sekä lattia että hermo jo suunnilleen puolivälissä.

Keskiviikkona oli tarkoitus saada lapsetkin saareen ja pitää jonkinlainen talkoopäivä, laittaa ikkunoita paikoilleen ja sen sellaista. Tuore mopokortin omistajamme onnistui kuitenkin kaatumaan mopollaan kotitiellä siihen malliin, että hän ajelee hetken vain kävelykepeillä. Vaimo lähti huolehtimaan toipilaasta ja vanhempi lapsemme tuli yksin tilalle illan suussa. Päivällä oli kuitenkin sen verran talkooväkeä paikalla, että melkoinen määrä kattopaneeleita sai valkoista öljyvahaa ylleen. Ne näyttävät kyllä tosi hyvälle. Mäntyinen hirsi on parin kerroksen jälkeen selvästi kellertävämpi kuin nämä kuusipaneelit.

Paneelien sutimismestat

Torstai toi sähkömiehet. Sain kiristettyä kiireisiltä sähkäreiltä yhden työpäivän ennen kesälomiaan, ja vihdoin saimme oman sähkökeskuksen mökin takaseinään ja muutamat pistorasiat toimimaan. Käytännössä kaikki pinnat sisällä on nyt valmiita paneloitavaksi. Samoin huussissa!

Sähköakrobatiaa

Koitimme parhaamme mukaan pysyä poissa sähkäreiden tieltä. Tässä jälkipolvi pistosahailee ikkuna-aukkoa huussiin.

Sähkömiesten lähdettyä pääsin taas jatkamaan lattian kimpussa. Lähellä seinää olevat laudat on aina ne hankalimmat. Tällä kertaa matkassa oli onneksi monipuolinen hylsysarja, jolla sai myös ruuvattua toiseksi viimeisen laudan nätisti kiinni. Viimeisen napautin viimeistelynaulaimella seinän läheltä kiinni. Tuli pienempi jälki kuin ruuvista olisi tullut.

Näppärä työkalu on hän

Poika keskittyi sutimishommiin tuvassa, joten kokeilin itsekin tarttua pensseliin saunan puolella. Tarkoituksena on vain haalentaa seinät, ei tehdä niistä yhtä valkoisia kuin tuvassa. Huolellinen yhden kerroksen sutiminen Colorian valkoista öljyvahaa sai aikaan aivan täydellisen sävyn. Alla olevassa kuvassa on vertailun vuoksi alkuperäistä seinää ja sudittua. Kun näkösällä on vertailukohta, voi sudittu pinta näyttää jopa valkoiselta, mutta kun kaikki seinät on käsitelty samalla tavalla, ne todellakin näyttävät kuin vastahöylätyltä puulta. Todella hyvää tavaraa tämä!

Totesin olevan hyvä aika paneloida väliseinä myös tuvan puolelta. Seinällä on pari pistorasiaa pöytätasojen päällä, yksi varoiksi tiskiallaskaapissa, jääkaapin päällä pari (saunan valoille ja jääkaapille) sekä pari suojaputkea saunan valoja varten.

Kunnianhimoinen tavoitteemme oli sutia myös tuvan lattia vielä ennen kotiin lähtöä. Tätä varten konttasin sen läpi vielä pakkelin kera ja täytin kaikki löytämäni lovet (jälkikäteen löysin vielä pari lisää...). Lykkäsimme lähtöä lauantaiaamuun, jolloin saimme sudittua lattian kertaalleen perjaitai-iltana ja uudestaan aamulla ennen lähtöä.

Kuusen väristä kittiä ja koloja lattiassa

Lattia on sävytetty Tikkurilan värikartan mukaan vaikka öljyvaha onkin Colorialta. Sävy on nimeltään Inkivääri. Seinä näytti hyvältä ennen lattian käsittelyä ja lattia näyttää hyvältä ilman seinää... Eli ehkä jonkun kikan joudumme vielä tekemään, että ne näyttävät paremmalta yhdessä...

Loppukevennyksenä kuva samasta kierretangosta, josta olen laittanut kuvan aiemminkin. Taas on kurkihirsi runsaan sentin lähempänä maata.