Sähköjä ja oljyvahojen testailua

Ensimmäisen lomaviikon kääntyessä loppupuolella sain kaverikseni helteiseen saareen sähkömiehen. Koska olimme niittailleet ilmansulkupaperit paikoilleen kaikkiin kattoihin ja suuren osan kattoruoteistakin paikoilleen, hän pystyi virittelemään johdot ja suojaputket piiloon rakenteisiin. Oli ihan hyvä olla itsekin paikalla, sillä muutaman kerran tuli "mites olet tämän ajatellut" -tyyppinen kysymys. Hirsitalon/-mökin sähköistys on kuulemma sellaista palapelihommaa verrattuna valmistaloihin, joiden sähköt saa paikoilleen tosi nopeasti. Tulkitsin tämän tarkoittavan, että kyllä tälle urakalle ihan hintalappukin löydetään...

Sähköihminen itse teossa

Kun sähkäri ähisi johtojensa kimpussa, hoidin hänelle juomatarjoilua ja yritin pysyä poissa tieltä. Tämä onnistui parhaiten sulkeutumalla saunan puolelle ruuvailemaan lattiaa paikoilleen. Jo viikkoja jatkuneiden seksihelteiden jälkeen voimme olettaa, että tämän kuivemmaksi ei lattialaudat muutu, joten rakoja niihin tuskin ihan heti tulee.

Saunan lattian on syytä jäädä hieman irti seinästä, ettei kosteus pääse muhimaan liitoskohtaan. Jätinkin noin 1,5cm raot sekä pituus- että poikittaissuuntiin. Ja koska saunassa on rakolattia, niin rakoa piti jättää myös sitä varten. Joskus näkee melkein viisisenttisiä lattiarakoja mökkisaunoissa, mutta pienemmälläkin kyllä pärjää - raon tarkoitus kun on vain päästää vesi tippumaan alla olevaan ränniin. Itse jätin raoksi vain noin 1,5cm. Sellainen huomio vielä raoista, että puu kutistuu ja paisuu merkittävästi ainoastaan leveyssuunnassa, eli tuo lattiarako tuskin koskaan kuroutuu umpeen kosteinakaan aikoina, mutta sivuseinien raot voivat kyllä kaventua kovastikin.

Lattialaudat voi kiinnittää joko naulaamalla tai ruuvaamalla. Olen itse tykästynyt ruuvaukseen, jolla on kuulemma sellainenkin hyvä puoli, että ruuvi pitää naulaa paremmin puun kiinni alustassaan. Haittapuolena on se, että ruuville pitää porata ensin reikä laudan urosponttiin, joten homma on luultavasti hiukan hitaampaa. Omaan viimeistelynaulaimeeni ei joka tapauksessa sovi yli 50mm naulat ja tähän hommaan suoritellaan 60-75mm kiinnitysvärkkejä. Pituutta tarvitaan, koska naula/ruuvi kiinnitetään viistosti urospontin päältä. Olen joskus ostanut parkettiraudan, jonka mukana tuli myös muovisia kiiloja. Laitoin niitä ensimmäisen laudan ja seinän väliin ja pidin siellä kunnes koko lattia oli asennettu. Lautoja kun tulee paukutettua sen verran asennuksen aikana, että muuten on vaarana, että ensimmäinen lauta lipuu vähitellen seinää vasten.

Saunan lattia asentumassa. Myös ruuvien (tyyppiä Hubau) kannat näkyvät lattiakannattajien kohdilla.

Mökkilattiaa asentaessa kannattaa muuten pitää myös taltta käsillä. Laudat kun eivät todellakaan ole tikkusuoria ja ainakaan näin kuivissa olosuhteissa ei saumaa tahtonut saada pysymään tiiviisti kiinni sitten millään. Mutta kun taltan napauttaa kiinni lattiakannattajaan laudan eteen, laittaa väliin laudan palasen tms. ja vääntää niitä johti asennettavaa lautaa, niin saumat painui nätisti kiinni siksi aikaa, kun ruuvin sai surautettua paikoilleen.

Päivän päätteeksi mökin lattia nro. 1 oli valmis. Yllättävän aikaa vievää hommaa tämä. On myös mahdollista, että olen vain hidas.

Then, something completely different... Hirsirakentajana olen tietysti kovasti kiinnostunut millaisilla aineilla hirret voi ja kannattaa sisäpuolelta sutia. Joltain satunnaiselta keskustelupalstalta sain vinkin nokialaisen Coloria-nimisen valmistajan öljyvahoista, tutustuin aiheeseen lisää ja viestittelin jopa firman edustajan kanssa saadakseni lisätietoja. Lyhykäisyydessään: Colorian öljyvahat on hengittäviä (=sopii hirsipintoihin), myrkyttömiä (aina erittäin jees), sisältävät luonnonöljyä ja -vahaa (luonto on jees), sopivat ihan joka pintaan sisällä (jopa saunan lauteisiin) ja ovat tarvittaessa myös päällemaalattavissa (luulin ettei sellaisia öljyvahoja olekaan). Minulla on aiempaa kokemusta nimeltä mainitsemattomien T- ja O-kirjaimilla alkavien kilpailijoiden vahoista, mutta kiinnostuin näistä niin kovasti, että päätin kokeilla moisia ihmeaineita.

Olemme päättäneet, että tuvan seinät saavat vaalean läpikuultavan sävyn, mutta ei mitään vitivalkeaa. Niinpä sudin koekappaleeseen valkoista erilaisilla sekoitussuhteilla. Alla olevassa kuvassa on hirren pätkä, jonka yläosassa näkyy hirsien nykyinen jo melkoisesti kellastunut väri. Sotkin kuvassa näkyviä Colorian valkoista ja väritöntä vahaa keskenään suhteissa 1/4 (vasemmalla), 1/2 (keskellä) ja 1/1 (eli pelkkä valkea, oikealla). Ylärivi on kahteen kertaan käsitelty, alarivi vain kertaalleen. Huomionarvoista on, että ensimmäistä kerrosta 1/2-suhteella olevalla aineella tuli ehkä sudittua hiukan runsaammin kuin pelkkää valkoista. Siksi keskellä alhaalla oleva ruutu tuli turhan valkoiseksi.

Valkoisia Colorian sävyjä hirsipuussa

Coloria suosittelee, että pinnat käsitellään vähintään kahdesti, sillä puu saattaa imaista eri tavalla ainetta eri kohdista. Niinpä kahden sivelyn tekniikka antaa tasaisemman pinnan. Testisivelyn perusteella valitsimme sisäseinien käsittelyksi kahdesti vedetyn 1/2-mikstuuran (eli puolet valkoista, puolet väritöntä). Mitä enemmän pinnassa on valkoista, sitä enemmän öljyvahan mukana tulee myös UV-suojaa, eli hirren ei pitäisi tämän jälkeen kovasti enää kellastuakaan.

Hankin samalla Colorialta myös saunan lattiaan hiukan tummampaa öljyvahaa. Värittömän ja valkoisen lisäksi heiltä saa valmiiksi myös Hiili-nimistä tummaa sävyä. Ihan mustaksi en saunan lattiaa halua laittaa, joten tein lattialaudan pätkiin vastaavat sekoitukset kuin valkoisen kanssa. Kuvassa ylinnä on pelkkä Hiili-sävy, keskellä 1/2-suhteessa laimennettuna värittömän kanssa ja alinna 1/4-suhteessa. Kaikki on kahdesti sudittuja. Voittajaksi päätyi musta hevonen: 1/3-suhde, joka on siis tulee olemaan jotain kahden alimman välistä.

Colorian Hiili-kokeiluja

Toistaiseksi ei ole kuin hyvää sanottavaa näistä öljyvahoista. Koostumus on mukavan hyytelömäinen, joten ne ei roisku eikä valu, ja sävyt ja läpikuultavuus ovat juuri sellaisia mitä olemme hakemassa.

Sähkömies rymisteli yläkerrassa siihen malliin, että saunassa tipahteli kattoeristeet ja alumiinipaperit jossain vaiheessa alas (hyvä ettei alas tullut myös itse mies...). Sähkärin lähdettyä totesin parhaaksi korjata tilanne ja nakutella kattoruoteet alumiinipaperin päälle (siis alle), mitä toivottavasti estää enimmät läheltä-piti-etten-tullut-katosta-läpi -tilanteet jatkossa. Katossa on alin 50mm eristekerros käytännössä tyhjän päällä, joten ruuvailin levyjen alle ruuveja, joiden varassa ne pysyivät paikoillaan, kunnes sain alumiinipaperin taas niitattua kiinni.

Kattoeristeet kannatinruuveineen odottelemassa alumiinipaperivuorausta

Ensimmäisen lomaviikon viimeisenä raksapäivänä oli tarkoitus saada saunan kattoruoteet kiinni ja väsäiltyä seinille rimat, joiden päälle tulee Luja-A -levyt. Johonkin asti kattoruoteiden laitto sujui hienosti mutta sitten naulapyssyyn jäi kuti piippuun ja vieläpä niin lujasti, että oli pakko alkaa purkamaan koko vehjettä. Ja kun mitä tahansa vehjettä purkaa, niin vähintään yksi ruuvi tipahtaa jonnekin, minne sen ei pitäisi. Tässä tapauksessa se päätyi naulakiskon sisälle jumiin erinäisten liikkuvien osien alle, jolloin ainoa vaihtoehto oli irrottaa kiskosta joka ikinen nippeli ja nappeli, jotta ruuvin sai ulos. Taikuri yllättyi itsekin kun vehje tuli lopulta kasattua ja se jopa toimi, mutta tehokasta työaikaa paloi tähänkin episodiin tunnin verran.

Jumiskuukkeli

Kattoruoteet lopultakin kiinni. Samoin seinällä on lisärimoitukset tulevaa hirsipaneelia varten.

Sitten sananen Luja-A -levyistä ja niiden taustarimoista. Visioni on siis seuraava: Kiuas tulee alakuvassa näkyvään nurkkaan. Koska kiuas ja sen suojaetäisyydet, niin ajattelin laittaa seinään jotain palamatonta ainetta, jolloin kiukaan suojaetäisyyden saa puolitettua. Siihen tarkoitukseen saa esim. teräslevyjä ja Cembritiltä valmista kiukaantauslevyä - mutta kun ne eivät varsinaisesti hivele silmää... Niinpä keksin, että laitan kiukaan taustalle jotain siistiä koristekiveä. Se puolestaan tarkoittaa, että seinän ja kiven väliin on saatava tukeva ja saunankestävä taustalevy, johon kivet voi laastilla kiinnittää. Ja koska painuva hirsi (ja tuuletuksen tarve), niin levyä ei voi ruuvata suoraan seinään, vaan väliin tarvitaan painumisen mahdollistava rimoitus. Siinäpä olikin hetkeksi pohdittavaa, mutta lopulta ratkaisu alkoi hahmottua. Tai pakkokin sen oli hahmottua, sillä näin jonkun myyvän lähiseudulla Oriveden Musta -liuskekiveä hyvään hintaan ja kävin jo ostamassa riittävän määrän pois kuleksimasta... 

Ruuvaan siis kiukaan ympärille ja etuseinään ikkunan alle painumisen mahdollistavat rimat 20-25cm välein. Kun levyt ruuvaa niihin kiinni riittävän tiheästi, pitäisi niiden pysyä kupruilematta ja koristekivien kiinni. Kun levy ja kivetys on paikallaan koko etuseinän mitalta, voi kiukaan ja oven välissä läträtä pesuvedellä mielin määrin, eikä tarvi pelätä hirsiseinän kastumista. 

Etuseinän rimoitus paikoillaan. Tarkkasilmäisimmät huomaavat myös vesipiste-option toisen ja kolmannen riman välissä.

Painumisen mahdollistavien rimojen tekeminen ei sekään ollut aivan hetken hurmio. Niihin oli nimittäin ajettava ura, jonka sisälle ruuvi ja prikka mahtuvat (levyhän pitää ruuvata kiinni tasaiseen riman pintaan). Lisäksi piti ajaa ura, jota pitkin ruuvi pääsee painumaan. Ostin hommaa varten uuden koneen, yläjyrsimen. Hauska vehje, mutta aika työläs homma oli joka tapauksessa. Isomman 20mm leveän uran ajaminen sujui ihan helposti mutta ostamani 6mm kapeampi terä meni jotenkin heti pilalle eikä sillä voinut ajaa ruuvin uria. Eipä sitten muuta kuin porakone laulamaan. Pienellä taiteilulla (=taistelulla) silläkin kyllä onnistuu tuollaisen skraidun ajaminen.

Rima painumavaralla