Takka liekeissä

Tämä viikonloppu meni yksin reissatessa mutta kiitos talkooväen, aikaansaannoksia tuli jälleen roimastasti! Alla jo maistiaisiksi kuva viikonlopun kohokohdasta.

Perjantana pääsin mestoille hiukan ennen kahdeksaa. Rantaan oli jo tiistaina saapunut (kauan sitten) tilaamani takka, malliltaan Contura Style 610. Olin myös saanut haalittua raavaita kantomiehiä lauantaiaamuksi, sekä vanhan tutun laiturilautan takan kuskaamista varten. Nyt tyydyin ottamaan takasta mukaan kaiken irtoavan tilpehöörin, jolloin olisi pienempi riski joutua naaraamaan niitä aamulla järvestä. Saaressa aloitin hommat sipaisemalla yläkertaan toisen kerroksen inkivääri-sävytettyä Colorian öljyvahaa. Sen verran kauan sipaisussa lopulta meni, että en enää jaksanut laittaa saunaa tulille urakan jälkeen.

Pensselisetä vauhdissa jälleen

Aamun tullen keräilin tulevasta takkanurkkauksesta pois kaiken ylimääräisen sinne kertyneen roinan. Saaresta näki hyvin kun talkooväki alkoi siirtyä lautalla kohti rantaa jossa takka odotti, joten soutelin itsekin paikalle. Vaikka takalla oli massaa rahtikirjan mukaan 134kg (josta muutaman kilon toki jo vein mukanani illalla), se siirtyi kevyenlaisesti lautalle ja lautalta tupaan. Harmittavasti en älynnyt napata kuvaa leppoisan näköisestä lauttamatkasta - itsehän painelin nelitahdilla saareen edeltä käsin, jossa sähkövatkaimen voimalla kulkevaa lauttaa saikin sitten odotella jokusen tovin. Mutta hyvää kannattikin odottaa!

Takka jo lähellä loppusijoituspaikkaansa

Olin sopinut myös sähkömiehen kanssa, että hän tulisi rankan työviikkonsa jälkeen rentoutumaan kanssamme saareen lauantaiksi. Nyt kun takka piti saada paikoilleen, aloin jo huolestua kun miehestä ei ollut vielä kuulunut mitään. Takan taakse nimittäin jäisi yksi pistorasia, joka olisi varmasti huomattavasti helpompi asentaa ennen kuin takka lykätään suojaetäisyyden päähän seinästä. Varsinainen syy sille miksi noin hölmöön paikkaan ylipäätään oli suunniteltu pistorasia on se, että lupakuviin takka piirrettiin seinän keskiosaan. Myöhemmin kuitenkin tuli selväksi, että sen vierelle ei mahtuisi kunnollista vuodesohvaa, ja suojaetäisyyksien kanssakin olisi vähän niin ja näin, joten päädyimme siirtämään takan tuohon nurkkaan. Lattiaan laitettu ylimääräinen kannatinpalkki kulkee joka tapauksessa molempien kohtien alla ja älysin jopa jättää kattokannattajiin k600 jaon nurkan yläpuolelle. Muuten ei piippua siitä kohtaa olisi voinut vetää katosta läpi.

Tein kattoon jo reiät paneeliin, eristeisiin ja tuulensuojalevyyn piippua varten, mutta kattolaudoitusta en arvannut puhkaista ennen kuin tiesin että sähkäri oikeasti saapuisi paikalle. Puhelu hänelle varmisti, että mies on sanansa mittainen ja oli kyllä tulossa.

PETE-piipun ohjeista kävi ilmi, että takan lähtöön pitäisi laittaa ensimmäisenä ns. sovitepala, jonka päälle voi alkaa kasaamaan itse piippua. Sovitepala piti ensin rälläköidä sopivaan mittaan, sujauttaa paikoilleen ja tiivistää pakoputken tiivistysmassalla. Kävi ilmi että tuo sujautusvaihe ei varsinaisesti ollut sujautus lainkaan, sillä molemmat kappaleet olivat ulkomitoiltaan aivan saman kokoiset. Muutaman sentin saimme niitä nuijittua sisäkkäin, mutta siihen ne jäivät eivätkä liikkuneet enää kumpaankaan suuntaan. Pari senttiä kun olisi vielä mennyt niin olisi nätimpi, mutta ainakin ovat kiinni ja pysyvät.

Michelangelo ja mestarillisen kattofreskon synty

Kun sähkömies oli saatu paikalle ja nurkan pistorasia asennettua, ilmestyi kattoon tuvan ilmanvaihtoa merkittävästi parantava reikä. Seuraavaksi kasasimme päällekkäin piipun osia: ensin puolimetrinen pätkä, sen päälle peltiosa, sitten kaksi metristä putkea ja oltiinkin jo katon yläpuolella. Tällä kertaa ei ollut lähelläkään, että putkien sauma olisi jäänyt läpivientieristeen sisään (kuten meinasi käydä saunan piipun kohdalla), joten homma tuntui luistavan suorastaan mainiosti! Kunnes alkoi sataa.

Raapaisin pihalta kainaloon läpinäkyvän muovin, jonka alla näpräsin loppuja läpiviennin osia suit-sait-sukkelaan paikoilleen. Aluskatetta pitkin pääsi hiukan vettä valumaan aukosta sisään mutta onneksi kuuro meni nopeasti ohi. Samaan aikaan kattohuovan kiinnittämistä aloitellut talkoomies joutui kuitenkin lopettelemaan hommat, sillä ei ole hyvä juttu jättää kosteutta kahden tiiviin pinnan väliin.

Luotilangan avulla kerros kerrokselta auki puhkottu katto

Sateen mahdollisuus 0%

Läpivientieriste, sitä ympäröivä pelti, tuenta ja tiivistysteippi paikoillaan. Tuohon kai olisi voinut laittaa vielä silikonitiivisteen päälle, mutta ajattelin piipun lämmön haihtuvan paremmin ilman sitä (ja olen keksinyt sille muutakin käyttöä).

Muutaman tehokkaan työtunnin aikana sähkömies sai asennettua alakerran pistorasiat ja kytkettyä valot, lieden ja uunin. Yläkerran pistorasiat ja varasto/huussin sähköistykset jäivät vielä tekemättä, mutta hän lupaili tulla hoitamaan ne vielä viikon mittaan. Olen tilannut häneltä myös ilmalämpöpumpun asennuksineen, mutta niitä tulee maahantuojalle vasta marraskuussa. Saas nähdä vieläkö silloin pääsee saareen vettä pitkin. Kyllä oli kiva laittaa valot päälle ihan katkaisijasta ja imurikin sai nyt virtaa pistorasiasta eikä enää jatkoroikasta.

Vannoin talkooväelle, että takassa olisi tuli vielä samana päivänä. He kuitenkin joutuivat lähtemään ennen kuin sain näperreltyä pellitykset kuntoon. Kun olin saanut ne liimattua tiiviisti aluskatteeseen ja peltihäkkyrät nätisti pystyyn, latasin takkaan varovaisen pesällisen. Ja kuten arvata saattaa, sehän ei vetänyt ollenkaan. Savut eivät sentään kovasti pölähtäneet tupaan mutta eivät myöskään piippuun. Kävin jopa katolla ottamassa piipun sisälmyksistä kuvan, että oliko sinne jäänyt jotain tukkeeksi, mutta ei näyttänyt siltä. Joten mitä insinööri tekee viimeisenä oljenkortena? Avaa käyttöohjeen. Sieltä löytyikin muutama hyvä niksi takan sytyttämiseen. Ensinnäkin ovi tai ikkuna on hyvä pitää auki sytyttämishetkellä (meidän mökissähän ei ole vielä ilmanvaihtoventtiileitäkään) ja lisäksi takassa on kahva, jolla saa tehostettua ilman ottoa hetkellisesti. Lopulta veto löytyi ja polttelin pari pesällistä laudan palasia illan ratoksi.

Poseeraus kesken piipun pellityksen

En toki aikonut jäädä ilman lauantaisaunaa, joten tuikkasin myös kiukaan tuleen. Sen lämpiämistä odotellessa päätin vielä sutia viimeisen värittömän öljyvahakerroksen yläkerran lattiaan. Kipusin siis sinne työmaavalon ja ystäväni sotamarsalkan kanssa. Ennen kuin sain hommat aluilleen, tai edes otettua oluesta ensipuraisua, siirsin hieman työmaavaloa, joka osui oluttölkkiin, joka kaatui ja levisi lattialle. Raapaisin ensihätään paidan päältäni ja rajasin vahinkoa ennen kuin hain pyyhkeen jolla sain lattian kuivattua. Episodin jälkeen totesin että yläkerrassahan on jo sen verran lämmin, että lattian voi sutia pelkillä kalsareillakin. Siis sutia pensselillä, mutta kalsarit jalassa.

Mökki ensimmäisetä kertaa valaistuna illan pimetessä

Sunnuntaina laitoin aamiaisen ajaksi takan taas tulille, kun sellainen kerran näytti ilmestyneen tuvan nurkkaan. Sitten kipusin katolle ja aloin nakuttelemaan kattohuopaa kuivuneen aluskatten päälle. Olin päässyt piipun tasalle kun huomasin talkooväkeä soutelevan rantaan, pyytämättä ja yllätyksenä. Yhteistuumin kattoa alkoi syntyä. Keli oli sen verran raikas, että bitumiliimasankoa joutui taas pitämään tuvassa tovin lämpöpöhöttimen edessä, että siitä sai kaavittua ja siveltyä massaa räystäspellin ja huovan väliin. Olihan se lopulta hieno hetki asettaa viimeinen harjalaatta paikoilleen ja todeta katon olevan valmis kaikkien siihen liittyvien välivaiheiden jälkeen. 

Kattohommat alkamassa klo 9:45

Puolimatkan krouvi ohitettuna klo 13

Viimeisiä harjalaattoja asentamassa klo 17

Talkooväen jo lähdettyä kotimatkalle päätin vielä itse kasata yläkertaan hankitun 120cm leveän divaanin, joka tulee toimimaan sekä sohvanmoisena että myös makuupaikkana. Kyllä oli noinkin iso asia saatu pakattua moneen osaan! Kasaamiseen meni lähes saman verran aikaa kuin pienehköön mökkiin saaressa.  Valmistuihan sekin kuitenkin lopulta ja pääsin itsekin lähtemään kotia kohti. Ehkäpä ensi kerralla koitan majoittua yläkerrassa tuolla uudella divaanilla.

Yläkerran huonekalu numero 1