Terassin kattolaudoitus ja monen monta muuta hommaa

Kun perjantaina pääsin lopulta (pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen) saareen, huomasin sähkömiesten käyneen hoitamassa hommansa tältä erää loppuun. Ilmalämpöpumpun asennus tapahtuisi sitten joskus kun moisia on taas saatavilla. Nyt siis varasto ja huussi on valaistu ja yläkerrassakin on pistorasiat paikoillaan.

En jaksanut myöhäisillan ratoksi enää alkaa puuhastelemaan mitään. Tuikkasin vain saunan ja takan tuleen, petasin yläkerran uudelle divaanille pedin, ja köllähdin katsomaan Yle Areenasta Buster Keaton -dokumenttia.

Varaston edusta valaistuna

Samoin huussin sisus

Lauantaina oli hidas aamu. Kun vihdon pääsin vauhtiin, könysin ensimmäiseksi katolle kuumailmapuhaltimen kanssa. Viikko sitten paikalleen nakuteltujen harjalaattojen pitäisi lämpimällä kelillä liimaantua toisiinsa kiinni ihan itsekseen, mutta nyt on niiden lämpimien kelien kanssa ollut vähän niin ja näin. Puhaltelin kuumaa ilmaa hetken laattojen reunojen alle ja jopas alkoi kumibitumi tarttua ihan toiseen tyyliin.

Loppulämmittely

Uskollinen talkooväki saapui jälleen omatoimisesti paikalle juuri kun sain kattohomman taputeltua. Keksimme, että nyt olisi hyvä hetki laudoittaa terassin katto, sillä sen laudat olivat olleet jo muutaman viikon rautavihtrillöitynä sateen ja auringon armoilla. Lisäksi kattolaudoitus on yksi niistä hommista, jotka sujuvat noin piillä kerrotun verran nopeammin kun on kaveri auttamassa. Homma eteni hyvin siihen asti, kunnes laittamatta oli enää viisi lautariviä. Siinä kohtaa laudat nimittäin loppuivat kesken. Onneksi pihalla oli muuta käyttöä varten rautavihtrillillä sudittuna myös kolme leveämpää lautaa, joten kaivoin pyörösirkkelin esille ja pian ne olivat kokeneet kavennusleikkauksen ja pystyimme jatkamaan hommia. Lautojen riittäminen ei mennyt edes hilkulle, sillä viimeistä palasta piti lyhentää kerrassaan kymmenisen senttiä, että saatiin katto valmiiksi.

Kattolaudoituksen syntyä ihmettelemässä

Pop-up sahalaitoksessamme saat laudastasi entistäkin kapeampaa!

Kattolaudoitus, check. Myös kattovalo tuli asennettua siitä ohi mennessä.

Kun talkoolaisista oli mehut imetty kattolaudoituksilla ja siivoiluilla, jatkoin vielä itse ovi- ja ikkunapielien laudoituksien kanssa. Käytin tässä suunnilleen samaa designia kuin muissakin pielilaudoissa, paitsi että näihin en katsonut aiheelliseksi viritellä lippaa ja koristepaloja yläreunoihin. Jos tuonne terassin katonrajaan joskus sade osuu, niin sitten minulla on isompiakin ongelmia kuin parin lipan puuttuminen. Rautavihtrillit noihinkin täytyy vielä sutia.

Ja kylläpä olikin taas hyvät löylyt lauantaisaunassa!

Terassista puuttuu enää lattia

Jos lauantaiksi ennusteltu sadepäivä ei toteutunutkaan, niin sunnuntainen sää oli vähintään yhtä kaunis kuin povattiinkin. Lazy Sunday alkoi sisätöillä kyökin puolella. Taituroin ensin liesituulettimen tuuletusputken ja teräskuoren paikoilleen (yllättävän hankalaa!). Sen jälkeen kiristin lavuaarin kiinni pöytätasoon ja virittelin kaappiin vesilukon ja viemäriputken. Toistaiseksi putki ylettyy juuri ja juuri lattiassa olevan 110mm viemäriputkesta tehdyn läpiviennin sisälle mutta täytyy hankkia hiukan lisää putkea, että vedet saa varmemmin ulos asti. Tarkoituksena on lopulta johtaa saunan rännistä ja keittiön lavuaarista vedet harmaavesisuodattimeen (jonka rakentelin jo noin vuosi sitten) ja siitä imeyttää ne jonnekin päin tonttia.

Aurinko kipusi taivaalle sen verran loivassa kulmassa, että sain ihailla sitä jo divaaniltani käsin

Keittiökoneet alkavat jääkaappipakastinta vaille olla tikissä

Nyt kelpaisi jo tiskaillakin. Kaapin pistorasia on mahdollista vedenlämmitintä varten.

Pihalle päästyäni heittäydyin ensitöikseni selälleni ja kömmin saunan alle. Mökkiin on ruuvailtu hiiriverkkoja mitä moninaisimpiin paikkoihin, mutta vielä ne puuttuivat saunan lattian reunustoilta ja lattiaraon rännin ympäriltä. Teoriassa siimahännät voisivat kivuta saunan ja tuvan välisen seinän sisälle ja järsiä onkaloita välipohjaan. Ja sitähän me emme suinkaan halua vaikka eläinrakkaita olemmekin. Niinpä kävin jokaisen mahdollisen raon läpi ja ruuvasin verkkoa sen verran tunnollisesti, että ihmettelen jos yksikin hiiri mökistä joskus löytyy. Ja kun reikiä tässä kerran alettiin tukkia, niin turautin samalla myös uretaania kaikkiin alahirsien pohjassa oleviin reikiin. Jotkut niistä oli kairattu tapeille, mutta osa on sähkövetoja varten. Ja hiirulainen kyllä mahtuisi niihinkin kulkemaan.

Syksyisinkin voi olla ihan priima mökki(rakennus)sää, pilvetön taivas ja melko lämmintäkin. Sielu lepäsi, ruumis ei.

Massiivisen sähköesiintymän yläpuolella hiiren estävä verkko paikoillaan

Viikonlopun viimeinen projekti liittyi ilmanvaihtoon. Jossain vaiheessa kirjoitin siihen malliin, että saunan ilma kyllä kiertäisi kun kiuas kiskoo tehokkaasti ilmaa hormiin, ja näin pitää saunan kuivana. Tarkemmin mietittyäni totean asian olevan ja ei-olevan noin. Kyllä, saunomisen jälkeen kiuas tuulettaa huoneen tehokkaasti. Mutta talvisin kylmänkostean sään aikana ilmankosteus voi kerääntyä rakenteisiin ellei se pääse painovoimaisesti poistumaan, eikä kylmä hormi silloin toimi samalla tavalla poistokanavana. Niinpä olin tätä viikonloppua varten varustautunut kahdella uudella välineellä: pitkällä 6mm puuporanterällä sekä reikäsahasarjalla.

Arvoin saunan seinästä sopivan kohdan reiälle (huom. seinän sisällä kulkee myös terästankoja) ja katsoin, että myös yläkertaan tarvittavan tuvan poistoilmaventtiilin voisi nätisti kairata samaan linjaan. Sitten porasin pitkällä terälläni ohjausreiän seinään niin, että se laski hiukan ulos päin mennessä. Jos isompaan reikään pääsee kondensoitumaan vettä, niin se pääsee kallistuksen ansiosta valumaan ulos- eikä sisäänpäin. Kun pikkureikä oli valmis, kiinnitin 102mm halkaisijaltaan olevan reikäsahan keskiöterään ja sen puolestaan akkuporakoneeseen. Jonka vaihdoin verkkovirralla toimivaan järeämpään porakoneeseen, kun akkukoneesta loppui puhti heti alkuunsa. Reikäsahan keskiöterä eteni siis aiemmin poraamaani ohjausreikää pitkin ja kuppimainen saha raapi kerrallaan noin 3cm syvyyteen siistiä pyöreää uraa. Sen jälkeen piti taltalla ja vasaralla nakutella sahatun uran verran puuta reiästä pois ja toistaa suoritus useamman kerran. Jostain olin lukenut, että myös vastapuolelta kannatti tulla ainakin hiukan vastaan, sillä näin leikkauspinta ei siellä repeydy kovin härskin näköiseksi. Paksummalla hirrellä myös taltan ulottuvuuden kannalta voi olla parempi kairata reikää tasaisemmin molemmilta puolilta, mutta tällaisen 135mm paksun sai ihan ok puhkaistua toiselta puoleltakin. Kun reikä oli valmis, kiinnitin sisäpuolelle puukantisen pyöriteltävän venttiilin. Joo tiedetään, että tuollaiset on enempi tuloilmaa varten mutta tuskinpa ilma pelkästään venttiilin ulkonäön perusteella tietää kumpaan suuntaan sen pitää kulkea.

Sydäntä raastaa aina kun nättiin hirteen pitää tehdä reikä. Tässä ensimmäinen kupillinen talttailtu jo pois.

Lautasventtiili paikoillaan. Seinästä sojottava valkoinen kärsä on suojaputki lauteiden alle tulevalle valoketjulle.

Menestyksekkään saunan rei'ityksen jälkeen siirryin kyykistelemään takan vierelle ja vaihdoin järeämmän 127mm reikäsahan porakoneen päähän. Pitkän pohdinnan jälkeen olin tehnyt tuvan tuuletuksen osalta sellaisen ratkaisun, että tuloilma tulisi aivan takan viereltä ensimmäisen kokonaisen hirren korkeudelta ja poistoventtiili tulisi yläkertaan jo mainitsemaani linjaan saunan venttiilin kanssa. Luulisi siinä olevan painovoimaa kerrakseen ilmaa vaihtamaan. Tuloilman tullessa takan läheltä luulisin vedon lattialla jäävän vähiin takkaa poltellessa.

Kun ohjausreiän jälkeen aloitin reikäsahailun, kone tarrasi kunnolla kiinni puuhun ja meinasin saada siltä mojovan tällin. Sen jälkeen tuli jälleen kerran todettua, että halpaa ja hyvää ei saa samassa (Kiinassa tehdyssä) paketissa. Reikäsahan keskiöterä nimittäin oli katkennut ohjausreikään. Sen sai vielä talttailtua reiästä pois mutta mökistä ei meinannut löytyä korvaavaa 6mm poranterää sitten mistään. Aioin jo väsätä naulasta jotain suunnilleen sopivaa mutta lopulta roinan seasta löytyi vielä yksi poranteräsarja, jossa oli tuo useimmin tarvittu koko jäljellä. Ja niin homma pääsi jatkumaan takan vierustan ja sen jälkeen yläkerran kanssa.

Sitten olikin jo aika pistää pillit pussiin ja alkaa suunnitella ensi viikonlopun kujeita.

Poranterä totesi "mä en kestä"

Reikä seinässä - uusi koko perheen hauska kisailuohjelma

Suunnilleen samassa linjassa olevat uudet räppänät. Tuo roikkuva johto on TV-antennia varten. Sen asentamista varten täytyy kuitenkin kaataa kuvassa näkyvä, mökkiä liian kiihkeästi lähentelevä mänty.

Näistä tunnelmista oli taas haikeaa lähteä kohti kotia ja arkea