Saarirakentamisesta

Laittaessani rakennusluvan vetämään kyselin samalla rakennustarkastajalta sen käsittelyajasta sekä kenen kautta voin varailla rakennusten nurkkien merkkauksen sitten kun lupa on myönnetty. Hän vastasi, että koska asemapiirroskin näyttää olevan lupakuvissa mukana, niin merkkauksen voisi sopia vaikka heti. Jopas! Sain sovittua merkkauksen heti seuraavan viikon perjantaille ja informoin uskollista talkooväkeäni varautumaan lapiohommiin. Kyllähän sitä nyt kuoppia saa omalle tontilleen kaivella oli rakennuslupaa tai ei. Samalla pyysin mökkitoimittajalta perustuskuvia, että tietäisin mihin kohtiin ja kuinka monta niitä pitäisi saada aikaan. Ajelin jo torstai-iltana lauta- ja työkalukuorman kanssa kohteeseen ja otin perjantaiaamupäivän työpalaverit majapaikastani saaren toiselta puolelta. Puolelta päivin meni läppäri kiinni ja alkoi ihan toisenlaiset työt. Office of the day Kävin noutamassa rakennustarkastajan ja mittamiehen rannalta ja passailimme nurkkakeppejä GPS-vehkeen osoittamiin kohtii...

Kiinteistöllä on rakennusoikeutta yhteensä 200m2 josta 30m2 saa olla saunamökkiä. Ollaksemme käytännöllisiä, täytyi budjetin lisäksi puntarointiin ottaa muutama muukin parametri. Ensinnäkin kodistamme on pelipaikalle kahden tunnin ajomatka, eli ihan joka ilta tai viikonloppu sinne tuskin tulee lähdettyä mökkeilemään tai edes rakentamaan. Toisekseen kohde todellakin on saaressa, joka tekee kaikenlaisen tavaran kuljettamisen vähintään tuplasti vaikeammaksi ja hitaammaksi, kuin millä sen saa kuljetettua mantereella olevalle venerannalle 400 metrin päähän. Järvi ja sen rannat on matalat, joten minkäänlaisen lautan vuokraaminen käytännössä tuskin onnistuisi. Vaimo ehdotti helikopterikuljetusta, mutta epäilin siitä riittävän kylillä juttua turhan pitkäksi aikaa (ja ilmeisesti sellaiselle on ihan hintakin löydetty?). Lopulta totesimme, että tuollainen 30m2 saunamökki/mökkisauna riittänee meidän tarpeisiimme ihan mainiosti, kunhan hyödynnämme matalan tilan (alle 160cm) parvella tehokkaasti. Si...

Kuten on varmaan jo tullut selväksi, kaikki tavara on kuskattava saareen vettä pitkin näin kesäolosuhteissa. Tulevia perustusten pohjia silmällä pitäen kävin ostamassa 15kpl laastisankoja á 20 litraa, ja sain haalittua lisäksi kasaan 6 tavallista 10 litran muoviämpäriä. Tilasin rannalle kuormallisen 0-16mm mursketta ja siirryin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna hiukan erilaisen kahvakuulatreenin pariin. Onni on hiukan tavallista tukevampi vene Murskeen kuljettaminen saareen hoituu seuraavalla kaavalla: Lapioi kaikki sangot täyteen mursketta Kasaa sankoja maitokärryyn niin paljon kuin uskallat (noin 6kpl) Työnnä kärry rantaan Nostele sangot veneeseen Puuskuta ja hörppää vettä Aja vene saareen (ja muista varoa sitä pinnan alla olevaa kiveä johon vene ei normaalisti kolahda) Kanna sangot yksi kerrallaan (roikottaen niitä jalkojen välissä ja vaappuen hassua haarakäyntiä) pressun päälle Puuskuta paljon ja kiroile hieman. Nauti puolikas Sandels. Aja takaisin rantaan Siirry kohtaan 1 Ja...

Olin jo pidempään miettinyt tapoja kuljettaa isompaa rakennustavaraa saareen. Lopulta keksin kokeilla kiinnittää rannalla olevat tätini ja enoni veneet rinnakkain eräänlaiseksi katamaraaniksi. Otin mukaan pari tukevaa lankkua, joihin porasin reiät veneiden hankainholkkien kohdille ja ujutin reikiin pitkät pultit. Hankainholkkien alle tuli isot aluslevyt + mutterit ja voilà, melkoisen lastin kestävä tukeva menopeli on syntynyt! Kokoaminen ja purkaminen sujuu muutamassa minuutissa, eikä veneitä tarvinnut vahingoittaa millään tavalla. Köyhän miehen katamaraani Tällä kertaa ohjelmistossa oli puunkaatohommia suunnilleen niiltä sijoilta minne otaksun mökin ja varasto/huussin nousevan. Ahkera talkoojoukko oli mukana moottorisahoineen ja lihasvoimineen ja pölkyt saatiin nätisti poikki ja pinoon. En voi väittää ettenkö olisi tuntenut pientä haikeutta, kun siististä metsiköstä alkoi tulla myllätyn näköistä ja mielen valtasi "se on menoa nyt" -tyyppiset ajatukset. Toisaalta, muutaman v...

Kesäkuun lopulla kävin jo hieman fiilistelemässä saaressa muutenkin kuin pelkkä telttailu ja kalastelu mielessä. Rakennusten ja terassien sijoitteluun vaikuttaa rintamasuunnan lisäksi myös auringon kierto ja maaperän koostumus, joten matkaseurakseni lähtivät myös lapio ja rautakanki. Auringon pilkottelua klo 13:47 Aurinko klo 16:49. Teltan suuaukko suunnilleen pääilmansuuntaa kohti. Toivoin hartaasti, että potkimalla päällimäisen kuntan sivuun sen alta paljastuisi sileä kallio, jonka päälle voisi helposti tehdä pilariharkkoperustuksen. Näin on toimittu saaren toisen puolella olevan mökin ja muiden rakennusten kanssa. Mutta kun ei. Lapioin pari noin metrin syvyistä koekairausta ja maapohja vaikutti olevan tiukkaa savea ilman minkäänlaista merkkiä kalliosta. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että jokaisen pilarin alle olisi lapioitava riittävän syvä ja leveä kuoppa, tiivistettävä tukeva sorapatja sen pohjalle, valettava betoniantura ja muurattava päälle x-määrä pilariharkkoja, joiden sisuksi...

Aloitetaan alusta, tai melkein. Tämän blogin aiheena oleva saaren palanen on ollut paikka, josta minulla on hyviä lapsuusmuistoja ja jonne olen karannut rauhoittumaan ja kalastelemaan kerran-pari kesässä lähes koko aikuisuuteni ajan. Se on aina ollut minulle rakas, vaikka onkin vähemmän arvostetulla idän puolella saarta. Sen rantakallio on taianomaisen tyyni, vaikka toisella puolella olisi kovakin tuuli. Sinne osuu aamuauringon ensimmäiset säteet, kunnes se puolen päivän jälkeen jatkaa kiertoaan puiden taakse ja pilkottaa tontille vain puiden latvuston läpi. Monena vuonna olen pakannut mukaan telttakamat, soudellut saareen ja haaveillut, että ehkä joskus tänne nousee edes jonkinlainen pieni sateensuoja, ettei telttaa tarvitse aina raahata mukana. "Voiko ihanammin aamu enää alkaa?" Kunnes sitten alkuvuonna 2020 päätin, että en voi odottaa enää. Saman vuoden kesällä, erinäisten käänteiden jälkeen, kiinteistö oli minun nimissäni ja rakennuslupa vetämässä. Siitä alkaa tämä tarin...